Rehellinen puutarhakierros, osa 2

Eilisen postauksen kirjoittamisen jälkeen ehdin juuri kantata pionipenkin reunat ja ruukuttaa harmaakäenkukan siementaimet, kun alkoi satamaan. Tänään on myös satanut vähän väliä, joten puuhailin vain hieman kasvihuoneen siivouksen parissa. Pesin kymmeniä ruukkuja, mutta yhtä paljon tai enemmänkin on vielä jäljellä. Tärkeintä kuitenkin että etenee. Ja sadetta olen jo odottanutkin! Maa alkaa olla todella kuivaa ja sen kasteluun tarvitaan pitkäkestoisia sateita. Niitä ja hieman viileämpiä kelejä taitaakin olla seuraavaksi luvassa.

Mutta jatketaan kierrosta puutarhassa. Kasvihuoneen vierestä tie jatkuu "suurille savipenkeille". En ole keksinyt näille vielä parempaa nimeä. Penkkien maa on kasvihuoneen kaivuusta syntynyttä sankkaa savea, jonka seassa on runsaasti kiviä ja johon on lisäksi käännetty pollen parasta. Ensiksi ajattelin, että kyseisessä maassa ei kasva mikään ja tuuppasin penkkeihin erilaisia savimaasta tykkääviä kasveja. Nyt näyttää siltä, että moni niistä viihtyy tuolla suorastaan erinomaisesti.
Pienemmässä savipenkissä on hurmeluppio kasvanut muutamassa vuodessa runsaasti kokoa ja ilahduttaa tummanpunaisilla huiskuloilla. Jos johonkin kohtaan puutarhassa olen tyytyväinen, niin se on tämä istutus.



Iso savipenkki onkin sitten toista maata. Suurimpana haasteena on se, että vasta tänä vuonna minulle on selvinnyt, mihin mittaan mikäkin perenna täällä kasvaa. Tämä penkki tulee kaipaamaan jonkun verran uudelleenjärjestelyjä tulevina vuosina.
Etualalla on huikean hieno tarhakeijunkukka, miksi en ole jo aiemmin tiennyt, miten viehättävä kasvi on kyseessä? Onneksi se on vihdoin löytänyt tiensä puutarhaani.



Penkin toinen kulma on hieman tyhjän oloinen, tätä täytyy seurata ja pohtia kasvien paikkoja. Jouduin leikkaamaan tästä alas peruukkipensaan, joka oli ilmeisesti kärsinyt talvesta ja kuivunut pystyyn. Juurakon kohdalta nousi kuitenkin uutta kasvua, joten menetys ei onneksi ollut totaalinen.



Seuraavaksi pakitetaan hieman taaksepäin taas yhden keskeneräisen proggiksen luo. Kuvan etualalla näkyy pieni osa kukkapenkkiä, jota on tarkoitus laajentaa eteenpäin. Kivireunat ovat jo paikallaan:



Työlistalle jää tästä vielä:
- nurmimättäiden kääntäminen, peittäminen sanomalehdillä ja mullalla
- uudet istutukset ja samalla nykyisten istutusten järkeistäminen. Tuolla on nyt hieman sitä-sun-tätä ja lisäksi muutamia kesäkukkia täyttämässä tyhjää tilaa.

Lopuksi käännytään takaisin talon suuntaan ja katsotaan "pääpihan" istutuksia. Näiden kanssa minulla on jatkuva viha-rakkaussuhde. Välillä harmittelen sitä, miten keskipenkki näyttää älyttömän villiintyneeltä, jossa ei ole mitään struktuuria. Sitten taas ihastelen sen hallitsematonta kukkarunsautta ja kukissa pörrääviä kimalaisia. Oman haasteensa tähän tuo se, että penkin talon puoleinen kulma on suoraan kallion päällä, eli siellä on hyvin vähän maata - siksi tuolla viihtyvät matalat maksaruohot. Muualla sitten kasvaakin metrin korkuisia kasveja ja mielestäni penkki on siis hyvin epätasapainossa. Mutta ehkä mä keksin tähän joskus jotain fiksua, nyt mennään tällä! Kuivuus vaivaa täälläkin hieman.



Vieressä on penkkikaistale, josta löytyy pari pilariomenapuuta, ruusuangervo, maksaruohoa ja itsekylväytynyt myskimalvapehko.



Kuva toisesta suuntaa - tässä kiteytyy hyvin tuo ihana runsaus vs. täydellinen sekamelska. Vaihdan päivittäin mielipidettäni siitä, kumpi on kyseessä.



Näkymää alakulmasta kasvihuoneelle päin, älkää huomioiko noita lautoja käytävällä.. ei mitään muistikuvaa, miksi ne ovat siellä :)



Kun mennään rinnettä pari askelta alaspäin, mahtuu kuvaan myös "pensaspenkki" (mulla on todella simppelit nimeämiskäytännöt..)



Tästä kirjaan työlistalleni seuraavat:
- pikkujasmike kaipaa leikkausta. Se ei näy kunnolla kuvassa, mutta pensaassa on kuolleita oksia.
- myös kultakanukka kaipaa leikkausta ja se taitaa mennä ensi keväälle. Pensas on hieman vino ja kasvattaa oksia reilummin tiettyyn suuntaan. Sain tilannetta jo hieman korjattua viime kevään leikkauksella, mutta pensasta täytyy vielä tuunata.
- Oikeassa reunassa olevat mirrinmintut heivaan nyt vihdoin mäkeen. Ne leviävät ja siementävät ihan älyttömästi! Lisäksi näyttävät epäsiistiltä. Tilalle tulee samanlainen tuoksukurjenpolvireunus kuin penkin alaosassa, sieltä täytyy napata jakotaimia.
- keskipenkki kaipaa vakavaa harkintaa, jonkinlaista karsimista ja tiettyä struktuuria. Miten tämä saavutettaisiin, se menee mietintämyssyyn!

Nurmikolta löytyy vielä viljelylaatikkoalue ja muutama marjapensas, joille ei onneksi tarvitse nyt tehdä oikeastaan juuri mitään :) Kasvimaan takana on saniaisten väliin maastoutunut pieni kukkapenkki, jolle en ehdi uhraamaan ajatuksia. Ehkäpä ensi kesänä on aikaa laajentaa penkkiä saniaisten tilalle, mutta juuri nyt se saa pärjätä tuolla itsekseen.



Piilossa rehevien saniaisten keskellä:



Tässä se nyt oli, meikäläisen puutarha ihan rehellisesti ja kaunistelematta. Ei mikään palkintopiha, mutta silti todella rakas ja toki aina jatkuvassa muutoksessa. Kuukauden päästä kaikki saattaa näyttää ihan erilaiselta. Nyt puutarhaa kurittaa myös kova kuivuus, joka näkyy kasveissa ruskean ja keltaisen sävyinä.
Minulla on nyt haaveissa se, että saisin ne muutamat keskeneräiset penkit kasattua valmiiksi, jonka jälkeen voisin seuraavina vuosina keskittyä sommittelemaan kokonaisuutta. Haha, kuinkahan hyvin tuokin ajatus pitää paikkaansa? Enköhän mä kohta keksi taas uudelle penkille paikan ja sitten aloitetaan alusta :)

Millaisia suunnitelmia teillä on kesällä puutarhan varalle?