Puutarhavuosi 2018

Pidän yleensä joulun ja uudenvuoden yhteydessä vapaata ja käytän sen totaaliseen laiskotteluun motolla "Ei ole pakko tehdä mitään, ellei huvita". Usein siihen liittyy myös villasukkia ja kissojen kanssa sohvalla makoilua. Mutta ihan parasta näissä vapaapäivissä on se, että voi rauhassa mietiskellä ja tehdä henkistä vuoden tilinpäätöstä. On suorastaan luksusta käyttää aikaa pohdiskeluun ja palata mielessä vuoden aikana koettuihin tunnelmiin. Samalla viriää ajatuksia ja ideoita uuteen vuoteen. Ja mikä parempaa kuin tehdä tätä mietintää myös puutarhan osalta!



Ihan ensimmäisenä vuodesta 2018 jää mieleen ankara kuivuus ja pitkä lämmin kausi, joka alkoi jo aikaisin toukokuussa. Keväällä ja kesällä sai olla kiitollinen riittoisasta porakaivosta. Päällisin puolin vaikutti onneksi siltä, että kuivuus ei tehnyt puutarhassa pahaa tuhoa ja useampi kasvi näytti viihtyvän lämmössä.
Vuoden parhaista kukkijoista haluan nostaa esille seuraavat:

- Alppiruusu. Tähän asti pikkuiset alppiruusuni ovat kukkineet vain joka toinen vuosi, joten otan tämänkeväisestä kukinnasta kaiken ilon irti!



- Pionit, ilman sen suurempia perusteluita:



- Kärhöt innostuivat tänä kesänä kauniiseen kukkaloistoon:



- Massiiviseksi venähtänyt purppurapunalatva on villin ja runsaan ulkonäkönsä vuoksi yksi suosikeistani:



- Pitkälle syksyyn kukkinut rantakukka taisi tehdä kukintaennätyksen:



Puutarhatapahtumien osalta vuosi oli antoisa. Keväällä piipahdimme Tukholman puutarhamessuilla haistelemassa uusimpia (pelargoni)trendejä. Toukokuussa sain kutsun ensimmäiseen bloggaajatapahtumaani Marketanpuistossa. Osallistuminen oli hieman jännittävä, mutta kaikki sujui oikein hyvin ja mulla oli tosi hauskaa. Elokuussa kävin Mustilan arboretumin taimipäivillä, joka oli virkistävä kokemus ja antoisa taimishoppailureissu.

Messutunnelmia Tukholmassa:





Ja Mustilan taimipäivillä:



Erityisellä lämmöllä muistelen myös tämän vuoden siemenkirjeitä - osallistuin kahteen kirjeketjuun ja molempien saapuminen sai minut melkein hyppimään tasajalkaa. Aarteiden purkaminen paketista tapahtui huolellisesti, kun tarkastelin varovasti jokaista siemenpakettia ja huokailin innosta. Ensi kevättä varten on nyt säilössä monen sellaisen kasvin siemeniä, joita en olisi itse muutoin älynnyt kokeilla.





Aasinsiltana siemenkirjeistä päästäänkin kevään esikasvatuksiin, jotka onnistuivat älyttömän hyvin - 40 siemenlajista 38 iti. Jokaisen kasvu ei jatkunut itämisen jälkeen ihan yhtä hyvin, esimerkiksi isosudenporkkanat ja suklaakosmokset kuivuivat kukkapenkkiin, mutta niitä on turha harmitella. Moni taimi kuitenkin menestyi. Erityisen myönteisiä yllätyksiä olivat tähkäkissanminttu, silkkitassu ja ritarinkannukset.

Tähkäkissanminttu osoittautui mahtavaksi reunuskasviksi:



Silkkitassu oli i-ha-na kukkija, jota oli pakko välillä myös silitellä:



Ritarinkannuksista en osannut odottaa tältä kesältä vielä mitään, mutta nehän intoutuivat kukkimaan:



Puutarhaprojektien osalta vuosi oli suorastaan maltillinen. Siihen vaikutti isosti kesälomalla suoritettu takkahuoneen remppaprojekti, joka muuten jatkuu parhaillaan kylppärin ja saunan remontilla (siis milloin me ei remontoida?). Yhtä sun toista tuli kuitenkin puuhailtua pihallakin. Yhtenä isompana kokonaisuutena kasvihuoneen edusta, joka jäi syksyllä vielä kesken. Tai siis sanotaan mieluummin työn alle. Jotain kuitenkin valmistui myös - laajensimme kasvihuoneen edessä olevaa sorastusta ja aloitin pensasaidanteen perustamista kasvihuoneen taakse:





Elokuussa jaoin ja siirtelin kasveja paikasta toiseen ja fiilistelin sitä, että kuivasta kesästä huolimatta osa kasveista viihtyi kuitenkin melko hyvin. Erityisen iloinen olin isotähtiputken siementaimista. Hyötykasvien puolesta oli loistava luumuvuosi:



.. ja mahtava tomaattivuosi:



Varmojen hyötykasvien lisäksi tein muutamia viljelykokeiluja muun muassa mangoldin, sokerimaissin, melonin, myskikurpitsan ja kukkakaalin osalta. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mieleen jäi silti tyytyväisyys pienistä onnistumisista. Maisteltiin oman puutarhan maissia:



.. ja melonia:



Puutarhavuosi 2018 jäi siis ehdottomasti plussan puolelle. Ensi vuoteen otan mukaan kourallisen uusia oppeja ja kokemuksia. Lisäksi pääsen seuraamaan monen tänä vuonna istutetun kasvin kasvutarinaa. Kiitos 2018 ja ei muuta kuin uutta puutarhavuotta kohti! :)

Mitkä ovat olleet teidän puutarhavuoden kohokohtia?

Kuluneen puutarhavuoden tilinpäätös

Meillä on miehen kanssa muodostunut jokavuotiseksi perinteeksi jutella vuoden viimeisenä päivänä kuluneen vuoden huippuhetkistä, saavutuksista ja opeista. Mikä meni hyvin ja mitä voisi tehdä seuraavana vuonna toisin. Siinä havahtuu usein siihen, millaisia pienempiä tai suurempia muutoksia on elämässä ehtinytkään tapahtua ja mistä kaikesta on selvitty kunnialla :)

Tuumasin, että samanlaisen tilinpäätöksen voisin tehdä kuvien säestämänä kuluneen puutarhavuoden osalta.

Tammikuussa vehreyttä oli tarjolla vain kissoille. Ulkona oli paksu lumipeite. Kävimme Lontoossa ihmettelemässä, olisiko kevät siellä jo pidemmällä. Olihan se hieman - kuvassa Holland Parkin japanilainen puutarha. Tammikuussa saapuivat myös ensimmäiset siementilaukset.



Helmikuussa ulkona oli kaunis talvi. Sisällä aloitettiin jo kylvöpuuhia ja kuukauden loppupuolella nousivat ensimmäiset valon suuntaan kurottavat pikkutaimet. Valmistauduin kevään tuloon tekemällä linnunpönttöjä.



Maaliskuussa pihalla alkoi näkymään jo kevään tuntua - puuvarastona toimivalle leikkimökille oli sulanut polku. Oravalla oli meneillään pesänrakennuspuuhat. Kävimme mahtavalla minilomalla Saariselällä, jossa talvisten maisemien kauneus suorastaan häikäisi. Kuukauden loppupuolella oli jo ensimmäisen kukka-asetelman aika!



Huhtikuussa lumesta ei ollut enää jälkeäkään. Ensimmäiset krookukset ilmestyivät kuin tyhjästä. Samalla käynnistyivät vauhdilla puutarhaprojektit - niistä kuvissa viljelylaatikoiden uudistus. Kaivoin myös uutta kukkapenkkiä ja uudistin puutarhakompostialueen. Lämpiminä päivinä pystyin ulkoiluttamaan jo pikkutaimia.



Toukokuuta vietettiin vehreissä tunnelmissa ja lähes kesäisissä lämpötiloissa. Uusia kukintoja tuntui riittävän melkein jokaiselle päivälle. Taimistolla tuli vierailtua ja shoppailtua yhtä sun toista :) Kuvassa ostosten mallailua.



Kesäkuussa nautittiin kukinnoista.



Heinäkuussa alkoi loma ja kasvihuoneurakka, johon menikin useampi viikko. Unikot ja silkkikukat kukkivat.



Elokuussa fiksailtiin kasvihuoneen ympäristöä - ylijääneistä multakasoista muodostimme kaksi suurta penkkiä seuraavaa kasvukautta odottamaan. Kävimme upeassa Arboretum Magnoliassa, jonne täytyy ehdottomasti päästä myös ensi vuonna! Elokuussa kelloköynnös ilahdutti kukinnallaan ja perhoskesä oli parhaimmillaan.



Syyskuussa alkoivat meidänkin tomaatit kunnolla punertumaan. Suurin kukkaloisto oli jo ohi, mutta ne viimeiset kukkijat olivat sitäkin hehkeämmät. Kukkasipulitilaukseni saapui, se oli iloinen hetki :)



Lokakuun sävyt ovat jo tummemmat. Kuvissa viimeiset kukkijat ja kasvimaalla reippaasti kasvava lehtikaali. Oli aika suojata hedelmäpuut. Tällä kertaa mies rakensi niille helposti koottavat ja purettavat "häkit". Enää ei tarvitse temppuilla taipuisan metalliverkon kanssa.



Marraskuussa satoi ensilumi, joka kuitenkin suli pian. Aloitimme lintujen (ja oravien) talviruokinnan. Kävimme pikaisella viikonloppumatkalla Berliinissä, jonka puutarhoihin täytyy mennä uudelleen tutustumaan ensi vuonna hieman kesäisemmissä tunnelmissa.



Joulukuun puolessa välissä pakasti, mutta sen jälkeen ei ole lunta näkynyt. Rauhoituimme joulun viettoon ja herkkujen äärelle :)



Kokonaisuudessaan hieno puutarhavuosi! Keskityin uuden rakentamiseen ja jossain vaiheessa kevättä taisin kutsuakin puutarhatöitäni yhden naisen kaivuu-urakaksi:) Välillä tuntui, että muuta en tehnytkään kun roikuin lapion varressa. Mutta oli huikean palkitsevaa, kun sai nähdä kylvöjen onnistuvan ja kasvien puhkeavan kukkaan. Ja sitten oli tietysti kasvihuoneprojekti, jossa välillä ryvettiin epätoivossa ja purettiin enemmän kuin rakennettiin. Mutta siitäkin lopputuloksena on upea rakennelma, jonka parissa tulen ensi vuonna varmasti viettämään monta hyvää hetkeä.

Kaikessa kulki mukana blogi, jossa sai jakaa sekä epäilyksiä että innostumisen puuskia, jonka kommenteista löytyi aina rohkaisevia sanoja, myötätuntoa, neuvoja, iloa ja ihanaa yhteishenkeä.

Siksi hienosta kuluneesta vuodesta kuuluu kiitos kuuluu myös kaikille puutarhabloggareille. Toivotan kaikille onnellista, ihanaa ja kukkaisaa uutta vuotta 2017!

Pihan vuosi 2015

Luin juuri Mökkipuutarhassa-blogin mukavan yhteenvetopostauksen, johon oli koottu kuvia vuoden jokaiselta kuukaudelta. Tuumailin, että nyt voisi olla hyvä hetki muistella samaan tapaan omia tekemisiä, oppeja ja yllätyksiä kohtapuolin loppuvalta puutarhavuodelta.

Vuosi 2015 oli tietyllä tavalla eritynen. Tänä vuonna aloitimme varsinaiset pihatyöt, vaikka jotain pientä olimmekin jo aikaisempina vuosina askarrelleet. 

Helmikuussa maa oli vielä paksun lumipeitteen alla. Oli niin harmaata, ettei maata ja taivasta melkein erottanut toisistaan.

Olin kuitenkin jo vastaanottanut ihanan paketin ja haaveilin jännittävästä pihavuodesta. Vihdoinkin olisi remontin jälkeen aikaa keskittyä pihaan. Aioin ensimmäistä kertaa kokeilla perennojen ja kesäkukkien kasvatusta siemenestä. Aiemmat kokeilut hyötykasvien kanssa olivat tuottaneet kohtuullisesti tulosta ja nyt oli tarkoitus saada aikaiseksi kukkaloistoa. 

Maaliskuu meni keväthumussa. Ostin tulppaaneja, vaikka meillä ei kissojen takia voi olla sisällä kukkia. Laitoin vaaleanpunaiset unelmat pannuhuoneeseen rakennustarvikkeiden keskelle ja kävin ihailemassa niitä päivittäin. 

Edellisvuonna olin istuttanut ensimmäiset kukkasipulit. Huhtikuussa kirmailin päivittäin pihalla ja etsin maasta nousevia versoja. 

Tähän "metsäpuutarhaan" eli siis täysin luonnontilaiseen ryteikköön olen vuosittain istuttanut kukkineiden ruukkuistutusten sipulit. Ehdottomasti kevään yksi parhaista näkymistä koko pihalla, kaikkine risuineen. 

Takapiha näytti kuitenkin vielä vappuna tältä. Tuonne ei vielä kukkasia istuteta ... Töitä oli siis tiedossa.

Samaan aikaan sisällä kylvökokeilut olivat ainakin osittain itäneet. Olin aloittaessani ihan varma, että mikään ei onnistu, mutta onneksi olin väärässä. Kuvassa auringonkukkien alut. 

Toukokuun lopulla ystäväni toi sydämen muotoisen kesäkukka-amppelin, joka kukki pitkälle syksyyn. 

Samoihin aikoihin ihastelin mahtavaa keisarinpikarililjaa. Olin nähnyt niitä Keukenhofissa ja mielestäni ne olivat älyttömän hienot. Edellisenä syksynä hankin kokeeksi yhden sipulin ja johan siitä syntyi hurjan komea tulos.

Pikkuinen alppiruusuni kukki ensimmäistä kertaa. Edellisenä keväänä se tiputti kaikki kukkanuput.

Myös riippaomenapuu kukki kauniisti:

Touko- ja kesäkuussa käärittiin hihat. Kaivoin ja käänsin maata kukkapenkkejä varten. Aloitettiin polkujen rakentamista. Rajasin terassin sorakaistaleella luonnontilaisesta alueesta.

Heinäkuussa löysin takapihan ryteiköstä villivadelma-apajat. Puskia oli heinän seassa kymmeniä ja kaikki punaisena marjoista. Keräsin makeat vadelmat talteen pakkaseen. Tämä oli suorastaan luksusta, yksi kesän parhaimmista muistoista.

Syyskuussa ystäväni keväällä tuoma syyshortensia kukki. Se oli kuin lupaus tulevasta, siitä kasvun ihmeestä, joka voi yhden kesän aikana tapahtua. Toukokuussa pensaan paikalla kasvoi vielä heinää ja rikkaruohoja. 

Mitä vuodesta jäi käteen?

Valmista ei ole tullut, eikä toivottavasti vielä ihan pian tulekaan, koska suunnittelu on innostavaa ja toteuttaminen paras tapa rentoutua. 

Olen oppinut paljon ja toivottavasti saan jatkaa samaan malliin. Minusta on myös hyvin nopeasti tullut suorastaan puutarhahörhö :) 

Vaikka meillä ei vielä ole toiveideni kaunista ja runsaskukkaista pihaa, olen varmasti erittäin hauskalla ja antoisalla matkalla sitä kohti. 

Loistokasta uutta puutarhavuotta itse kullekin!