Toukokuu puutarhassa

Olen tänä keväänä nauttinut ihan eri tavalla puutarhassa puuhastelusta. Pohdin syytä tähän ja ymmärsin, että olen pystynyt tekemään asioita kiireettömästi - pari tuntia siellä ja täällä, mutta kuitenkin useampana päivänä viikossa. Näin ollen viikonloput puutarhassa eivät ole enää raivokasta kitkemistä, jotta perennat erottuisivat kukkapenkeistä; tai maraton-koulimista ja -ruukutusta, kun pikkutaimilta loppuu ruukusta tila kesken.
Sen sijaan olen tehnyt hommia sujuvasti ja ajoissa, ilman viime hetken epätoivoista paniikkia. Kärjistän toki hieman, ei se puutarhapuuhastelu ole aikaisempina vuosinakaan ollut yhtä stressiä. Mutta on siinä tahdissa jonkinlaista eroa kuitenkin havaittavissa. Siksi nautin tästä tämän kevään rauhallisesta fiiliksestä niin pitkään kuin pystyn. Kiireiset työpäivät pitkine työmatkoineen tekevät jossain vaiheessa kuitenkin paluun ja sitten täytyy sopeutua taas siihen arkeen.

Mutta sillä aikaa kun minä olen ottanut rennon letkeästi, on kevät tehnyt vauhdilla tuloaan. Toukokuun alun viileät päivät vaihtuivat lähes kesän lämpötiloihin. Kukkapenkeissä on kukinta tullut ja mennyt, vähän turhankin nopeasti esimerkiksi tulppaanien osalta.

Narsissien hempeyttä 8.5.:





Takatalvikin pääsi yllättämään:



Helmilijat ja esikot ovat kevään ensimmäisiä runsaita ja värikkäitä kukkijoita (20.5.):





Toukokuun loppupuolella oli tulppaanien parasta aikaa (24.5.):





Ja hempeä esikkopenkki villiintyi kukkaan:



Alppiruusu avasi nuppunsa samoihin aikoihin. Nyt kukinta on jo pitkälti ohi.



Toukokuun viimeisenä päivänä kukkivat parhaimmillaan pilari- ja koristeomenapuut:





Puutarhan vehreyttä toukokuun lopun iltahämärässä. Nurmikko ollaan jouduttu leikkaamaan jo kahteen otteeseen.



Alppikärhö ilahduttaa hempeillä kukkasävyillä:



Myöhäiset liljatulppaanit kukkivat vielä:



Kivikossa on elämää. Kylmänkukka puskee vaan uusia kukkanuppuja:



Ja sen lähistöllä on värikkäitä kukkamattoja:






Toukokuun työt ja projektit

Minulla ei pitänyt olla tänä keväänä puutarhaprojekteja, mutta kas kummaa, jotain pientä tuli silti keksittyä :) Mainitsin naapurille, että olen harkinnut mansikkapenkkiä ja sain häneltä saman tien ylimääräisiä mansikantaimia kokeiluun. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pistää töpinäksi ja perustaa uusi penkki. Ensin tietysti kivet pois. Pari pienempää sain itse siirrettyä pois, mutta tilanteen ollessa 2:0 (puutarhuri : kivet) pisti vastustaja kentälle suurimman pelaajan. Sitä sitten väännettiin miehen kanssa yhdessä pois.



Kiven poistamisen jälkeen oli enää helppoa hommaa jäljellä, eli mullan kärräämistä alapihalta ja mansikoiden istutusta. Nyt on pikkuinen penkki valmiina ja ensimmäiset kukatkin taimissa!



Toukokuun puolessa välissä sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi päärynäpuun. Aivan nappivalinta, olin jo vähän aikaan tuumaillut, että voisin kokeilla päärynän kasvatusta. Käärimme taas hihat ja istutimme puun suojaisammalle puolelle taloa. Kuvassa päärynän takana näkyy myös pieni vuorimänty, jonka alla lepää kissamme. Katsotaan, jos jossain kohtaa yhdistän päärynän, vuorimännyn ja vasemmalla näkyvän kukkapenkin yhdeksi alueeksi. Toistaiseksi mennään tällä.



Jokakeväinen homma on myös kasvihuoneessa vihertyvien daalioiden istuttaminen penkkiinsä. Sekin tehtävä on nyt suoritettu ja nyt vain toivotaan runsasta kukintaa.

Ruukkukaaos 9.5.



Daaliapenkki 31.5.



Toukokuussa istutin myös uuteen kaivon taakse perustettuun penkkiin taimia, jotka keräsin melkein kokonaan olemassaolevien kukkapenkkien siementaimista tai viimevuotisten kylvöjen kasvateista.



Ensimmäinen taimikasvatuksen tulos avaa uudessa penkissä jo nuppujaan. Tässä on japaninakileija, jonka siemenet sain blogisiemenkirjeestä :)



Kasvihuoneessa vallitsee edelleen pieni kaaos. Näkymä muistuttaa enemmän varastoa kuin kasvihuonetta. Mutta kyllä se siitä. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat pituutta ja kohtapuolin voin laittaa ne lopullisille kasvupaikoilleen.

Varasto?



Tomaatit ja paprikat rivissä. Tykkään noista mehu- ja maitopurkeista juuri tomaateille, sillä niihin saa isutettua taimet riittävän syvälle, ilman että tarvitsisi käyttää valtavan kokoisia ruukkuja.



Suoritin myös hieman ostoksia, tällaisia suloisia yrttien pikkutaimia oli rautakaupassa tarjolla. Basilikaa, rukolaa, laventelia (ja ihan taustalla pelargonit, jotka eivät kuulu samaan sarjaan :))



Viljelylaatikoihin olen kylvänyt nyt kaiken: porkkanat, herneet, punajuuri, salaatti, sipuli, pinaatti jne jne. Täydellisenä yllätyksenä olivat tänä keväänä laatikossa kasvuun lähteneet palsternakat. Kylvin niitä muistaakseni viime keväänä, eikä yksikään siemen itänyt. Tai no niillä siis vähän kesti tuo itäminen. Ovat tietysti vielä hassusti toinen toisessa kulmassa laatikkoa. Täytyy niiden väliin laittaa ehkä samettikukkaa.



Viimeisessä laatikossa on ruohosipuli tehnyt valtavan puskan. Vieressä myös viinisuolaheinä, joka selvisi talven yli. Itse asiassa se taitaakin olla monivuotinen, eikä satunnainen selviäjä.



Sellaista toukokuussa. Toivottavasti nämä hurmaavat kesäkelit saavat jatkoa (ja välillä toki hieman sadetta kiitos) ja että kesäkuu olisi yhtä mukava ja antoisa puutarhakuukausi.

Keväisiä pohdintoja, projekteja ja bongauksia

Puutarhakevääni on tänä vuonna käynnistynyt hitaasti. Haahuilen ympäriinsä enkä oikein saa mitään aikaiseksi. Yleensä tähän aikaan vuodesta minulla on pari puutarhaprojektia työn alla ja viisi suunnitteilla. Koen muutenkin olevani jonkinlaisessa välitilassa. Korona-ajalla on varmasti siinä oma merkityksensä, mutta myös sillä, että en päässyt hakemaani opiskelupaikkaan. Tieto siitä tuli keskellä poikkeustilaa, enkä tiedä vieläkään, harmittaako se minua vai ei. Voi olla, että maailmassa on nyt ihan riittävästi myllerrystä, enkä siksi koe tarvitsevani yhtään enempää muutoksia omaan arkeeni.
Joka tapauksessa päässä ruksuttaa, tuumailen ja tunnustelen omia fiiliksiä ja toiveita. Ehkä ne selviää silloin, kun pääsemme tästä erikoisesta ajasta eteenpäin. Jotenkin aavistan, että tästä on tulossa joitakin oppeja tulevaisuuteen.





Mutta palataan siihen puutarhaan. Yhtenä syynä haahuiluun on tänä keväänä se, että minulla ei ole enää puutarhassa uusia projekteja. Outoa, mutta toisaalta myös signaali siitä, että puutarhasta on tulossa valmiimpi (ei voi kuitenkaan käyttää sana valmis, sillä sitä se ei tietysti tule ikinä olemaan). Tekemistä ja keskeneräistä kuitenkin on riittävästi - sen huomasin, kun istuin yhtenä viileänä kevätpäivänä kasvihuoneeseen ja katselin sieltä ympäröivää puutarhaa. Hain vihkon ja aloin suunnittelemaan. Hetken kuluttua minulla olikin kokonainen sivu suunnitelmia, tehtäviä ja ideoita. Osa ihan pieniä, tyyliin "selvitä, voiko sinikatajaa leikata/muotoilla" ja sitten toiset taas isompia kokonaisuuksia, kuten "kaivon taakse penkki".

Seuraavana päivänä pääsin tuumasta toimeen. Olen aina parhaimmillani silloin, kun minulla on lista, josta voin ruksia hommia pois :) Heti herää ihan eri lailla motivaatio. Kohteena oli jo aiemmin mainittu alue kaivon takana, jossa oli jo itse asiassa kukkapenkin runko eli isot reunakivet paikallaan. Enää puuttui monta kottikärryllistä multaa sekä kasvisuunnitelma.

Alkutilanne:



Penkki valmiina:



Paikka kaivon takana on sellainen, että siellä saattaa joskus olla tarvetta kaivaa tai myllertää, mikäli kaivo vaatii hoitotoimenpiteitä. Siksi laitan kukkapenkkiin helppoja luottoperennoja, joita voi siirtää tai kasvattaa uudelleen siemenestä / siementaimista. Alustavan suunnitelman mukaan tuonne tulee ainakin purppurapunalatvaa, akileijoja ja yrtti-iisoa. Niitä kaikkia minulla on taimipenkissä kasvamassa, täytyy vaan odottaa, että ne pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin, jotta siirtoa voi harkita. Mahdollisesti siirrän tuonne myös harmaakäenkukkaa, sinipallo-ohdaketta ja lehtosinilatvaa, joiden siementaimia bongailin jo runsaasti muista penkeistä. Eihän tuonne paljon muuta kohta mahdukaan :)

Muulloin olen vaan käppäillyt puutarhassa ja ihmetellyt päivä-päivältä yhä enemmän vihertyvää pihaa. Kevään etenemisen seuraamiseen en taida tylsistyä koskaan.

Kylmänkukkien karvakorvat pilkistävät:



Ensimmäinen pioni ilahduttaa, olisiko 'Bowl of Beauty':



Kukkiakin löytyy! Ensimäiset narsissit ja erilaisia esikoita:











Viinisuolaheinä heräilee:



Lintupaikoillakin ollaan käyty, kuinkas muutenkaan. Kiersimme muun muassa ensimmäistä kertaa Espoon Hanikan luontopolun ja sehän oli ihan mahtava yllätys. Merellistä maisemaa, metsää ja kalliota eli todella monipuolinen reitti. Välillä polku kulki ihan talojen vierestä, mutta sitten päästiin taas metsän hiljaisuuteen. Tuonne mennään aivan varmasti toistekin. Muutamia kuvia lopuksi sekä Hanikan reitiltä että Suomenojalta.

Harmaasorsa:



Mustakurkku-uikku:





Silkkiuikku:



Pikkutikka (tämä oli mukava kohtaaminen, viime kerrasta on jo pari vuotta kun olen pikkutikan nähnyt):



Peloton citykauris:



Punarinta omalla pihallamme:



Miten teillä on lähtenyt kevät ja puutarhahommat käyntiin?

Paljon mielenkiintoista tekemistä ja niin vähän aikaa

Mitkä säät viikoloppuna! Puutarhassa puuhastelu jäi omalta osaltani hieman vähiin, sillä kalenteri oli täynnä kaikenlaista muuta ennalta sovittua mukavaa ohjelmaa, mutta hetki sitten kävin pikaisesti istuttamassa ensimmäiset daaliat aiemmassa postauksessa kuvattuun uuteen daaliapenkkiin. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä vielä kylvämässä kesäkukkien siemenet ja istuttaa loput juurakot.

Yritän myös ulkoiluttaa pikkutaimia hieman heikolla menestyksellä ja epäsäännöllisesti. Vähän tuntuu siltä, että olen ihan myöhässä taimikasvatuksen aikatauluista. Osa taimista ei ole vielä ulkoillut lainkaan ja osa kaipaa vielä koulimista. Ja tietysti jotkut ovat menossa suoraan kasvihuoneeseen, esim. paprikat, eli ne eivät kaipaa lainkaan ulkoilmaan totuttelua vaan kasvariin tottumista. Pitäisi nyt saada tähän joku roti ja keksiä pikaisesti joku hyvä suunnitelma.

Puutarhassa tapahtuu nyt kovaa vauhtia kaikenlaista. Jokaisella iltakävelyllä löytää jotain uutta ja ihanaa. Pionipenkkiä reunustaa helmililjojen meri:





Kylmänkukat ihastuttavat kivikossa:





Tykkään kovasti suikeroesikon 'Garryarde Guinevere' suloisista sävyistä:



Mutta juuri nyt parasta kukkaloistoa tarjoavat pihamme luumut ja purppuratuomi.











Online-kurssini avoimessa yliopistossa ovat alkaneet ja ensimmäisten luentojen perusteella olen aivan innoissani. Aiheet ovat todella mielenkiintoisia ja vahvistavat mietintöjäni kokopäiväisestä opiskelusta. Ajanhallintani voisi tosin olla vielä parempaa, pitäisi pystyä raivaamaan iltaisin hieman enemmän aikaa opiskelulle. Vuorokauden tunnit eivät vaan riitä kaikkeen. Tiedän, että pitäisi priorisoida rankasti, mutta kun on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, mitä haluaisi tehdä! Eilen esimerkiksi teimme pikakierroksen Suomenojan lintualtailla - senkin ajan olisi voinut käyttää toisin, mutta en kadu mitään :)

Näimme mustakurkku-uikun kalastamassa lähellä rantaa:





Harmaasorsat:



Sinisorsan poikueen:



Ja pienet telkkäpallerot:



Ruovikosta löytyi vielä ruokokerttunen:



Lisäksi bongasimme hernekertun ja muiden lintuharrastajien avulla myös punavarpusen. Tunnista 100 lintulajia -listallani on nyt 76 lintua. Sataa en usko saavuttavani, mutta jokainen tähän mennessä bongattu laji on ollut iloinen saavutus :)

Mainiota uutta viikkoa kaikille!