Omakotitaloon muutettuani olen lukenut puutarhakirjoja ja -blogeja, käynyt hyvillä puutarhakursseilla, mutta suurimmat opit ovat luonnollisesti tulleet ihan kädet savessa tekemisestä. Kirjaimellisesti. Viime kesänä (eli laskelmieni mukaan puutarhan neljäntenä kesänä) tajuntaani alkoi hiipiä ymmärrys siitä, että jotkut kasvit näyttävät viihtyvän puutarhassani vuodesta toiseen säästä tai lämpötiloista riippumatta ja palkitsevat aina runsaalla kukkaloistolla tai rehevällä kasvulla. Koska tällaisia luottotoimijoita ei voi kuin arvostaa, aloin myös jakamaan tai siirtämään niitä siementaimista uusille kasvupaikoille. Mikään ei tietysti takaa kasvin menestymistä puutarhan uudessa kulmassa ja potentiaalisesti eri olosuhteissa, mutta se jää nähtäväksi - ja siitäkin tulee taas opittua uutta.
Keräsin itselleni viime kesänä listaa näistä puutarhani luottokasveista, jotta muistan suunnitella niitä osaksi uusia penkkejä. Hyvää kannattaa jakaa.
Tuoksukurjenpolvia 'Bevan's Variety' en arvosta niinkään kukinnan takia, vaikka kasvin kirkas ja lyhytikäinen kukinta säväyttääkin hetkeksi kesäkuussa. Kestävyys, helppo lisääminen (mutta myös vaivattomuus pitää liiallinen leviäminen kurissa) ja pyöreähkö ulkomuoto tekevät tuoksukurjenpolvesta loistavan reunuskasvin. Se ei ota siipeensä siitä, jos ruohonleikkuri välillä napsii vähän reunoja pois. Kasvin tuoksu on voimakas, mutte se ei ole kuitenkaan minua häirinnyt.
Keijuangervoa 'Little Princess' ostin aikoinaan useampia villin rinnepläntin peittämiseksi. Muutamassa vuodessa angervot ovat muodostaneet tiheän kasvuston, joka kukkii alkukesästä vaaleanpunaisena pilvenä ja houkuttelee kymmeniä pörriäisiä. Myös rinne angervojen ympärillä on muuttunut pikkuhiljaa kukkapenkeiksi, mutta angervot sopivat itse asiassa edelleen paikalleen. Tänä keväänä yritän keijuangervon pistokaslisäystä, koska näitä vaatimattomia pikkupensaita voisin lisätä vielä vaikka mihin.
Palavarakkaus näkyy jo yllä olevassa kuvassa keijuangervojen edessä ja on listallani uutena tulokkaana, koska en ole ehtinyt seurata sen menestymistä vielä kovin monena vuonna. Viime kesä oli sille kuitenkin lupaava ja se kasvoi kahdessa eri kasvupaikassa yllättävän hyvin.
Tiikerililja on talon edellisten asukkaiden perua, yksi vähäisistä niistä. Se kasvoi vanhassa penkissä, jossa oli enemmän heinää ja rikkaruohoja kuin perennoja. Kaivoimme koko penkin ylös, poistimme rikkaruohot ja tökin tiikerililjan sipulit takaisin maahan. Sen jälkeen tiikerililja on kukkinut loistokkaasti joka kesä ja myös lisääntynyt kasvupaikallaan. Olen sanonut tämän blogissa varmaan aiemminkin - en olisi itse ikinä ostanut hankkinut tiikerililjaa, mutta olen kiintynyt siihen vuosi-vuodelta yhä enemmän. Viime kesänä istutin sen pikkutaimia myös toisaalle, outoa kyllä :)
Sinipallo-ohdake on oman siemenkasvatuksen tuotoksia ja muutamassa vuodessa kasvanut kunnioitettavaksi pehkoksi. Tykkään sen kasvuvoimasta ja omanlaatuisesta ulkonäöstä, sekä siitä että se sopii herkempien kukkijoiden kanssa yhteen. Tänä kesänä ajattelin kylvää sinipallo-ohdakkeiden keskelle unikoita, ne voisivat toimia hyvin yhdessä.
Listan viimeisenä ovat syysleimut. Ihastuttavat kukkijat, joita olen hankkinut puutarhaani aina vain lisää. En osaa edes perustella syysleimujen valintaa sen enempää, eikä varmaan tarvitsekaan :)
Toivottavasti listani menestyvistä kasveista sen kuin pitenee vuosien varrella, kun uudet kasvit juurtuvat kasvupaikalleen ja ehdin kerätä niistä enemmän kokemusta. Useita hyviä ehdokkaita mulla on jo mielessä, mutta haluan nähdä niiden pärjäävän myös useampana kesänä eri sääoloissa.
Menestyjien ei tarvitse mielestäni olla niitä kauneimpia kukkijoita. Niissä on kuitenkin jonkinlaista kasvun iloa ja sinnikkyyttä. Tervehdin niitä hiljaa mielessäni jokaisena kasvukautena: "Hei taas! Kiva että olet täällä!"
Mitkä ovat sinun puutarhasi menestyjät tai luottokasvit?
