Harppauksia puutarhassa

Olen tehnyt pari pidempää työpäivää enkä ole ehtinyt oikeastaan edes kierrokselle puutarhaan. Tänään kipaisin kameran kanssa pikaiselle rundille ja huh, millaisia yllätyksiä tuolta löytyi! Ihan kuin muutamassa päivässä olisi tapahtunut parin viikon mittainen harppaus ajassa eteenpäin. Eihän tässä ehdi muuta kuin vain ihmetellä.

Nyt on esikkoihanuuksien parasta aikaa.





Monty Don kertoi Gardener's World ohjelmassaan, että esikoita voi jakaa helposti kukinnan jälkeen. Taidan ottaa sen tänä vuonna suunnitelmiin, koska olisi mukavaa saada lisää tätä pirteää kukkamerta tulevina vuosina.





Lupauksia tulevasta:





Ja suloista, hempeää kukintaa! Luumupuut kukkivat jo, tämä oli yksi kiljahduksen aihe tänään kotiin palatessani :)



Myös viime keväänä istutettu purppuratuomi kukkii:



Ja dahurianalppiruusu avaa yksittäisiä kukkiaan. Tämä kukkii nyt ensimmäistä kertaa puutarhassani ja tietysti olen valtavan tyytyväinen :)



Kivikossa tarhakylmänkukka tuntuu kehittävän aina vain lisää nuppuja, näyttäisi olevan jonkinlainen kukinnan ennätysvuosi meneillään:



Kevätlinnunherne on hauskan monivärinen:



Ja tulppaanien kukinta on alkanut kunnolla.









Hieman harmittaa, että en ole ehtinyt kunnolla vierailemaan blogeissa ja kommentointikin laahaa perässä, mutta ehkä siihen tulee pian taas parempi hetki.
Mukavia ja aurinkoisia puutarhahetkiä kaikille!

Kevään hellepäivät

Ihan käsittämätöntä, miten aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on nyt ollut järjestäen tarjolla. Vielä torstaiaamuna puhalsi hiukan viileä tuuli, mutta tänään oli jo aamukymmeneltä päälle parikymmentä astetta. Puutarhassa kaikki etenee vauhdilla. Helatorstaina ihmettelin ensimmäistä auennutta tulppaania ja tänään niitä oli iltaan mennessä jo useampi kukassa. Mutta mieluummin tällaiset kelit kuin viileä ja sateinen kevät. Ja eiköhän niitä sateita vielä saada ihan riittävästi kesän mittaan, joten nyt kannattaa ottaa tästä kaikki irti.



Ensimmäinen tulppaani torstaina:



Ja tänään jo useampi oli avannut kukkansa. Tänä vuonna tulppaanini näyttävät matalilta ja pienikukkaisilta.



Esikoita:







Vihdoin puutarhassani on etelänkevätesikko! Olen yrittänyt kasvattaa näitä siemenistä siinä onnistumatta. Viime syksynä hankin yhden taimen ja nyt se jopa kukkii. Kovin on tässä kuumuudessa heiveröisen näköinen, mutta eiköhän se siitä seuraavina vuosina kehity.



Helatorstain ja tämän päivän olen viettänyt puutarhassa, tietysti. Kaikenlaista pientä tekemistä piisaa: kitkemistä, katteen ja hevosenlannan levitystä, kompostin kääntämistä, kylvöjä viljelylaatikoihin, nurmikonleikkuuta, kuihtuneiden sipulikukkien istutusta ja ihan vaan yleistä ihmettelyä.

















Perjantaina kävin hullaantumassa taimistolla. Tarkoitus ei ollut olla ihan niin holtiton, mutta tilanne lähti kunnolla lapasesta kun näin taimista notkuvat pöydät. Ostin muutaman esikon, kaksi pionia, erilaisia kurjenpolvia penkkien reunuskasveiksi, iisoppia samaan tarkoitukseen ja myös kesäkukkia. Sellaista se on, kun pitkän talven jälkeen pääsee ensimmäistä kertaa taimiostoksille.

Osa ostoksista:



Yritin ottaa daalioista pistokkaita. Olen nähnyt tämän monesti tehtävän brittiläisissä puutarhaohjelmissa, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Olin harmillisesti istuttanut juurakot melko syvälle, joten oikean leikkauspaikan löytäminen oli hankalaa. Napsin kuitenkin useita pistokkaita ja toivon nyt sormet ristissä parasta. Tai jos edes muutama lähtisi juurtumaan.

Leikkasin tuuheimmista kasvustoista muutamia versoja pois:



Pistokkaat ruukuissa:



Pian on aika euroviisujen, täytyy jotenkin yrittää pysyä hereillä koko ohjelman ajan. Se saattaa olla vaikeaa, kun on koko päivän ollut ulkoilmassa.

Mukavaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille!

Linturetkillä

Viime viikonlopun lämpimät ja auringoiset kelit mahdollistivat sen, että puutarhassa vietetyn tehokkaan päivän jälkeen oli vielä runsaasti valoisaa aikaa jäljellä tutustua Tunnista 100 lintulajia -haasteen hengessä lähialueen lintupaikkoihin. Lauantaina kävimme kiertämässä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kävelimme Lammassaaren lintutornille ja takaisin.

Ruovikossa oli pajusirkkuja:



Erään metsikön kohdalla näimme muutamia lintuharrastajia ja valokuvaajia tähtäämässä putkiaan samaan suuntaan. Pysähdyimme itsekin ja jäimme tuijottamaan, tietämättä kuitenkaan, mitä katsoimme :) Ystävällinen lintuharrastaja kertoi kuitenkin, mihin ja mitä tulisi etsiä - puussa oli meneillään pussitiaisen pesänrakennus. Kameran linssin läpi näkyikin pesän alku ja pian paikalle pyörähti myös itse rakennusmies:





Pussitiainen on Suomessa harvinainen pesijä, joten koimme itsemme todella etuoikeutetuiksi, kun saimme seurata pesäpussin rakentamista.
Lammassaaren puiden varjossa kohtasimme erilaisia pikkulintuja, joiden kohdalla tunnistaminen tapahtui vasta jälkeenpäin kotisohvalla kuvia katsellen ja niitä erilaisiin lintukirjoihin ja internetin tunnistussivuihin verraten. Loppupäätelmät saattavat siis hyvinkin olla virheellisiä, mutta mielestäni näimme hernekertun:



Ja mustapääkertun naaraslinnun:



Lammassaaren lintutornista on hyvä näkymä kosteikkoalueelle, jossa pysähtyy aina kahlaajia. Itse tunnistan hyvällä tuurilla juuri ja juuri pikkutyllin, mutta en todellakaan muita kahlaajia. Onneksi lintuharrastajat ovat sen verran mukavaa porukkaa, että tässäkin apu oli lähellä - eräs tornilla ollut bongari kertoi ääneen, mitä lintulajeja missä suunnassa oli havaittavissa. Siksi tiedän, että tuolla oli punajalkaviklo (ja kuvissa vilahtaa myös pikkutylli):





Itse onnistuimme sentään tunnistamaan vastakkaisella rannalla könöttävät harmaahaikarat:



Lisäksi näimme tiiroja, kymmeniä haarapääskyjä sekä metsikössä nakuttelevan pikkutikan:



Sunnuntain iltapäivällä suuntasimme hieman erilaisiin lintumaisemiin Espoon Suomenojalle. Sekä Vanhankaupuginlahti että Finnoo ovat tuttuja retkipaikkoja. Ennen omakotitaloon muuttamista ja remontti- ja pihahommia kävimme usein kävelemässä erilaisilla pääkaupunkiseudun lintualueilla. Oli virkistävää pyörähtää pitkästä aikaa tutuilla paikoilla. On myös erittäin mukavaa huomata, että lintujen tunnistushaasteen myötä on taas syttynyt alustava lintuharrastuskipinä, joka ehti viime vuosina hieman hautautua arjen tekemisten ja kiireiden alle.
Suomenojalla odotimme ensisijaisesti noki- ja liejukanojen näkemistä ja ne tulikin bongattua. Lisäksi teimme taas sarjan "kuvaan tämän ja katson kotona, mikä laji kyseesä" -bongauksia. Suomenojalla oli tosin tällä hetkellä meneillään luontokuvanäyttely, joka auttoi tunnistamaan valtaosan lajeista paikan päällä. Kohtasimme Suomenojan nimikkolinnun mustakurkku-uikun:



Satoja naurulokkeja:



Harmaasorsia:





Lapasorsan:



Punasotkat (huh mitkä silmät!):



Altailla oli myös tukkasotkia ja telkkiä. Eräässä ruovikossa askarteli piisami:





Pois lähtiessämme kohtasimme vielä pikkulinnun, jonka kohdalla arvoimme pitkään, onko kyseessä pajulintu vai tiltaltti. Tällä erää päädyimme pajulintuun linnun vaaleanruskeiden jalkojen takia:



Suomenojan luonnosta voi lukea tarkemmin Suomenoja-sivustolta, jossa on muun muassa kuvia alueen linnuista ja kasveista, ohjeita retkeilijälle sekä viikoittain päivittyvä havaintovihko.

Tällä hetkellä tunnistettuna on 55 lintulajia, mutta minusta tuntuu, että lajimäärän kasvattaminen on jatkossa paljon vaikeampaa. Enää ei ole jäljellä kovin montaa helppoa ja itselleni tuttua lajia. Mutta on tämä ollut todella mielenkiintoista ja informatiivista jo tähänkin asti!