Viime viikkoina olen kokenut IPCC:n tuoreimman raportin jälkeen suurta ilmastonmuutosahdistusta. Ei sillä, että raportti olisi tuonut sinänsä mitään uutta tietoa, mutta jotenkin se iskostui tietoisuuteeni vahvemmin. Toki myös jokapäiväiset Hesarin ilmastonmuutokseen liittyvät artikkelit sekä muutama juuri äskettäin katsottu dokumentti aiheesta muistuttavat asiasta tehokkaasti.
Olen pohtinut ja selvittänyt sitä, kuinka paljon itse vaikutan valinnoillani päästöihin. Sitran testin mukaan selvästi enemmän kuin keskivertosuomalainen. Isona syynä on se, että asumme kahdestaan isossa sähkölämmitteisessä omakotitalossa ja meillä on kaksi autoa, joilla molemmilla ajetaan päivittäin töihin. Kuljen julkisilla enemmän kilometrejä kuin autolla, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että autoilun päästöni ovat merkittäviä.
Lisäksi matkustan sekä työni puolesta että vapaa-ajallani. Minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia ulkomailla, joten en näe matkustamisen lopettamista mahdollisena vaihtoehtona. Myös lentäen tehtyjä työmatkoja kertyy puolen vuoden aikana muutamia, viimeksi juuri perjantaina.
Syön lihaa ja maitotuotteita. Olen vähentänyt lihansyöntiäni, mutta havahduin juuri siihen, että maitotuotteista luopuminen tai edes niiden vähentäminen on minulle selkeästi pahempi paikka kuin lihansyönnin minimointi.
Kierrätän intohimoisesti enkä osta mielestäni turhaa tavaraa, mutta ne ovat vain tippoja valtameressä asumisen, liikenteen ja matkailun päästöihini verrattuna. Olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka kuormittavat maapalloa ja niiden muuttamista en näe ainakaan lähiaikoina realistisena. Omatunto kolkuttaa siis ihan syystäkin. Mutta mielestäni on turha vain ahdistua ja olla tekemättä asialle mitään.
En usko, että yksittäisen ihmisen valintojen syyllistäminen tai ylipäätään kuluttajien valintojen nostaminen keskiöön tulisi yksinään saamaan aikaan merkittävää muutosta. Sen sijaan näen tärkeimpänä ilmastomuutoksen nostamisen vaaliteemaksi. Haluan äänestää puoluetta, joka sitoutuu tekemään globaalia yhteistyötä ilmastonmuutoksen kurssin kääntämiseksi.
Se ei tietysti tarkoita, että oman tekemisen osalta ei tarvitsisi katsoa peiliin. Uskon, että kuluttamisen suuriin linjoihin vaikutetaan politiikan, verotuksen ja sääntelyn kautta, mutta niitä odotellessa voi jokainen tehdä pieniä tai suurempia valintoja päästöjen pienentämiseksi. Meidän taloudessa olemme sitoutuneet seuraaviin:
Sähkösopimuksemme lähtee vaihtoon määräajan päätyttyä. Vaihdamme nykyisen sopimuksemme ydin- ja uusiutuvaan sähköön.
Emme autoile "turhaan" eli yritämme hoitaa ostokset ja asioinnit työmatkojen yhteydessä.
Olemme viime viikkoina vähentäneet lihansyöntiä noin puoleen entisestään. Kun aiemmin söimme lihaa joka päivä, niin nyt panostamme kasviksiin ja kalaan.
Lisäksi olen tutkaillut päästökorvausten mahdollisuuksia. Mielestäni ne ovat niin sanottuja bonusratkaisuja, joita kannattaa käyttää muiden arjen muutosten lisäksi, ei tilalla. Esimerkiksi suomalainen
Hiilipörssi tarjoaa mahdollisuutta ennallistaa ojitettuja soita. Suon ennallistaminen sitoo hiiltä turpeeseen. Pala ennallistettua suota olisi mielestäni hyvä joululahja jollekin, esimerkiksi itselleni :)
Goldstandard.org -sivustolta löytyy puolestaan erilaisia kehitysprojekteja, joista osa liittyy esim. metsien istutukseen ja ennallistamiseen ja sitä kautta hiilinielun kasvattamiseen. Lahjoitin pienen summan projektiin, joka tukee maanviljelijöitä metsän istuttamisessa ja kasvatuksessa. Tulen myös seuraamaan sivustoa jatkossa ja aion tukea sopivia projekteja.
Näiden muutosten vaikutus voi olla pieni, mutta jostain täytyy aloittaa. Ja ehkäpä lähitulevaisuudessa löydän vielä uusia ja tehokkaampia tapoja päästöjeni pienentämiseen. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia ilmastomyönteisiä muutoksia te muut olette toteuttaneet arjessanne?
