sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kesämuistelmia: heinäkuun alun kuvia

Heinäkuussa painoimme remonttia ja siksi joitakin puutarhakuvia ja -näkymiä jäi julkaisematta. Nyt marraskuun pimeyden keskellä on mukava palata helletunnelmiin, valon ja kesän kukkien keskelle.

Kivikossa kukkivat kangasajuruoho ja karpaattienkello:

IMG_9021.jpg

Kangasajuruoho on pölyttäjämagneetti ja surina sen ympärillä intensiivinen:

IMG_9029.jpg

Puutarhapolun vieressä on kuin vaaleanpunaista höttöä, kun keijuangervo 'Little Princess' kukkii. Etualalla neidonkurjenpolvi, jota yritin kesällä kovasti jakaa. Haluan, että se reunustaisi koko penkkiä.

IMG_9034.jpg

Myös pikkupihlaja-angervo oli pölyttäjien suosiossa:

IMG_9039.jpg

Toisaalla kukki rubiinipilvi - isotähtiputki 'Ruby Cloud'. Se oli tänä vuonna vihdoin tehnyt siementaimia ja istutin niitä eri puolille pihaa testatakseni, missä muualla nykyisen kasvupaikan lisäksi se viihtyisi.

IMG_9044.jpg

Toinen ahkerasti pikkutaimia tuottanut kasvi oli tiikerililja. Näitäkin siirsin toisaalle, toivottavasti viihtyvät myös uudessa kasvupaikassaan. Ja siis hauskaa on se, että alkuun en edes tykännyt tiikerililjoista ja nyt jaan niitä ympäri puutarhaa :) Jotenkin sitä vaan alkaa arvostamaan hyviä peruskukkijoita.

IMG_9045.jpg

Keväällä esikasvattamani tähkäverbena kukki heinäkuussa kivasti:

IMG_9050.jpg

Tämä apinankukka oli sen sijaan lähtenyt kasvuun ihan itsekseen uuteen penkkiin lisätystä kompostimullasta. Siellä niitä viime vuoden siemeniä on ilmeisesti ollut vielä tallessa.

IMG_9051.jpg

Heinäkuisessa puutarhassa kameran eteen jäivät myös pihamme perusasukkaat keltasirkku ja  pikkuvarpunen.

IMG_9063.jpg

IMG_9064.jpg

Juuri nyt puutarha ei voisi olla kauempana kesän auringonpaisteesta ja kasvukauden rehevyydestä. Mihin tahansa vilkaisee, niin tummat ja ruskeat sävyt dominoivat näkymää. Viimeisenä puutarhatyönä kävin tuomassa kasvihuoneesta pelargonit sisälle talvisäilytykseen. Mies tyhjensi autotallin leveän hyllyn tavaroista ja asensi sinne myös kasvivalot. Sain ihan jokaisen pelargonin mahdutettua hyllylle! Saa nähdä, kuinka niille käy talven aikana.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Pieniä muutoksia ilmaston puolesta

Viime viikkoina olen kokenut IPCC:n tuoreimman raportin jälkeen suurta ilmastonmuutosahdistusta. Ei sillä, että raportti olisi tuonut sinänsä mitään uutta tietoa, mutta jotenkin se iskostui tietoisuuteeni vahvemmin. Toki myös jokapäiväiset Hesarin ilmastonmuutokseen liittyvät artikkelit sekä muutama juuri äskettäin katsottu dokumentti aiheesta muistuttavat asiasta tehokkaasti.

Olen pohtinut ja selvittänyt sitä, kuinka paljon itse vaikutan valinnoillani päästöihin. Sitran testin mukaan selvästi enemmän kuin keskivertosuomalainen. Isona syynä on se, että asumme kahdestaan isossa sähkölämmitteisessä omakotitalossa ja meillä on kaksi autoa, joilla molemmilla ajetaan päivittäin töihin. Kuljen julkisilla enemmän kilometrejä kuin autolla, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että autoilun päästöni ovat merkittäviä.

20180919_072310

Lisäksi matkustan sekä työni puolesta että vapaa-ajallani. Minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia ulkomailla, joten en näe matkustamisen lopettamista mahdollisena vaihtoehtona. Myös lentäen tehtyjä työmatkoja kertyy puolen vuoden aikana muutamia, viimeksi juuri perjantaina.
Syön lihaa ja maitotuotteita. Olen vähentänyt lihansyöntiäni, mutta havahduin juuri siihen, että maitotuotteista luopuminen tai edes niiden vähentäminen on minulle selkeästi pahempi paikka kuin lihansyönnin minimointi.

Kierrätän intohimoisesti enkä osta mielestäni turhaa tavaraa, mutta ne ovat vain tippoja valtameressä asumisen, liikenteen ja matkailun päästöihini verrattuna. Olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka kuormittavat maapalloa ja niiden muuttamista en näe ainakaan lähiaikoina realistisena. Omatunto kolkuttaa siis ihan syystäkin. Mutta mielestäni on turha vain ahdistua ja olla tekemättä asialle mitään.
En usko, että yksittäisen ihmisen valintojen syyllistäminen tai ylipäätään kuluttajien valintojen nostaminen keskiöön tulisi yksinään saamaan aikaan merkittävää muutosta. Sen sijaan näen tärkeimpänä ilmastomuutoksen nostamisen vaaliteemaksi. Haluan äänestää puoluetta, joka sitoutuu tekemään globaalia yhteistyötä ilmastonmuutoksen kurssin kääntämiseksi.

20180919_072307

Se ei tietysti tarkoita, että oman tekemisen osalta ei tarvitsisi katsoa peiliin. Uskon, että kuluttamisen suuriin linjoihin vaikutetaan politiikan, verotuksen ja sääntelyn kautta, mutta niitä odotellessa voi jokainen tehdä pieniä tai suurempia valintoja päästöjen pienentämiseksi. Meidän taloudessa olemme sitoutuneet seuraaviin:

Sähkösopimuksemme lähtee vaihtoon määräajan päätyttyä. Vaihdamme nykyisen sopimuksemme ydin- ja uusiutuvaan sähköön.

Emme autoile "turhaan" eli yritämme hoitaa ostokset ja asioinnit työmatkojen yhteydessä.

Olemme viime viikkoina vähentäneet lihansyöntiä noin puoleen entisestään. Kun aiemmin söimme lihaa joka päivä, niin nyt panostamme kasviksiin ja kalaan.

Lisäksi olen tutkaillut päästökorvausten mahdollisuuksia. Mielestäni ne ovat niin sanottuja bonusratkaisuja, joita kannattaa käyttää muiden arjen muutosten lisäksi, ei tilalla. Esimerkiksi suomalainen Hiilipörssi tarjoaa mahdollisuutta ennallistaa ojitettuja soita. Suon ennallistaminen sitoo hiiltä turpeeseen. Pala ennallistettua suota olisi mielestäni hyvä joululahja jollekin, esimerkiksi itselleni :)

Goldstandard.org -sivustolta löytyy puolestaan erilaisia kehitysprojekteja, joista osa liittyy esim. metsien istutukseen ja ennallistamiseen ja sitä kautta hiilinielun kasvattamiseen. Lahjoitin pienen summan projektiin, joka tukee maanviljelijöitä metsän istuttamisessa ja kasvatuksessa. Tulen myös seuraamaan sivustoa jatkossa ja aion tukea sopivia projekteja.

Näiden muutosten vaikutus voi olla pieni, mutta jostain täytyy aloittaa. Ja ehkäpä lähitulevaisuudessa löydän vielä uusia ja tehokkaampia tapoja päästöjeni pienentämiseen. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia ilmastomyönteisiä muutoksia te muut olette toteuttaneet arjessanne?

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Mahtava arvontavoitto ja sunnuntaihöpinöitä

Syksyn kiireet ovat taas yllättäneet. Viime viikkoihin on mahtunut mielenkiintoisia työprojekteja, intensiivisiä päiviä, muutama lyhyeksi jäänyt yöuni ja pari työmatkaa. Kieltämättä nautin kiireisistä viikoista, mutta tasapainoksi kaipaan rauhallista kotona puuhastelua ja välillä myös suoranaista laiskottelua.

Kirsikanlehtiä. En aio haravoida, hyvin ovat maatuneet joka vuosi :)

IMG_9812.jpg

Mehitähdet näyttävät kasvavan vieläkin:

IMG_9813.jpg

Purppuraheisiangervon syysväritystä:

IMG_9819.jpg

Samalla huomaan, että blogipostausideoita on pää pullollaan, mutta näppäimistölle ei ole päätynyt lausettakaan. Koen, että jos mulla ei ole aikaa kirjoittaa postausta kerralla valmiiksi, niin en halua edes aloittaa. Ja koska kirjoitan yleensä postauksia tunnin tai jopa pari (mukaan lukien kuvien käsittely ja myös yleinen ajatusten haahuilu), niin harvoin työpäivien jälkeen löydän tällaista aikaa. Sitten olen yhtäkkiä tilanteessa, jossa mielessä on kolmen tai neljän postauksen verran asiaa, enkä osaa päättää, mistä aloittaisin. Ensimmäisen maailman ongelmia.

Pelargonit viihtyvät edelleen kohtalaisen hyvin lämmitetyssä kasvihuoneessa. Autotallissa on edelleen liian lämmintä, enkä halua tuoda pelakuita sisälle pimeään 17 asteeseen. 

IMG_9816.jpg

Katsotaan kuitenkin, mistä kaikesta ehdin tänään kirjoittaa. Ainakin yksi juttu, jota haluan hehkuttaa, on kohdalleni osunut pale red rose -blogin arvontavoitto. Katja arpoi blogissaan Linnut lähellä -kirjan ja täytyy sanoa, että en ole pitkään toivonut voittavani mitään yhtä paljon! Rakastan valokuva- ja luontokirjoja, koska ne herättävät tunteita.

IMG_9822.jpg

Olen päässyt vasta palkintokirjan alkuun, mutta jo nyt voi sanoa, että tämäkin kirja vetoaa tunteisiin ja tarjoaa lisäksi myös kourallisen uusia faktoja. Ensimmäisissä kappaleissa kerrotaan esimerkiksi, että tervapääskyt pysyttelevät tauotta ilmassa kuukausia tai että "lintu voi laulaa kahta erillistä säveltä yhtä aikaa eräänlaisena duettona itsensä kanssa".
Alun jälkeen kirjassa tutustutaan tarkemmin lähes kolmeenkymmeneen lintulajiin. Näissä kappaleissa olisin kaivannut jopa enemmän ja syvempiä tietoja kustakin lajista, mutta ymmärrettävistä syistä (kirja on jo nykyisellään melko iso paketti) niitä ei ole mahdutettu mukaan.

IMG_9826.jpg

Mielenkiintoisten kuvausten ja faktojen lisäksi kirjassa on useita mainioita valokuvia linnuista. Niissä on ilmeisesti pyritty nostamaan erityisesti esille "tavallisten" lintujen kauniiden höyhenpukujen yksityiskohtia. Ja olen vahvasti samaa mieltä sen kanssa, mitä kirjassa todetaan:

"Kun pääsee niin lähelle, että näkee jokaisen värisävyn ja jokaisen läikehtivän pikkuhöyhenen kaikki vivahteet, tajuaa, etteivät vain koreimmat linnut ole kauniita. Ettei mitäänsanomattomia lajeja ole lainkaan." 

IMG_9824.jpg

IMG_9825.jpg

Kiitos pale red rose -blogin Katjalle tämän mukavan arvonnan järjestämisestä! Katja esittelee arvontapostauksessaan kirjaa myös tarkemmin.

Jos lintu- ja ylipäätään luontokuvat kiinnostavat, niin suosittelen vilkaisemaan myös juuri julkaistuja Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun voittajakuvia tältä sivulta. Taitavia ja inspiroivia otoksia jokainen. Tykkään itsekin valokuvaamisesta, mutta taidan tykätä vielä enemmän muiden kauniiden valokuvien katselusta. Voisinkin tässä kysyä, että satutteko seuraamaan esim. Instagramissa luontokuvaajia? Ottaisin mielelläni vastaan hyviä vinkkejä! Tällä hetkellä seuraan itse vain Suomen Luonnon ja Markus Varesvuon tilejä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Viimeisiä viedään

Syksyn puutarhatyöt alkavat olla maalissa. Olen jakanut ja siirtänyt perennoja, siivonnut pois pitkin pihaa löytyneitä taimiruukkuja ja kitkenyt urakalla. Kaikki daalioiden juurakot ovat nyt myös vihdoin talvisäilytyksessä ja useammat pensaat verkkojen suojassa.

Eilen tein pikaisen täsmäiskun taimistolle viimeisten tarjousten toivossa. Löysin sieltä sopivasti kaksi kasvia pensasaidanteen jatkoksi - mongolianvaahteran ja syyshortensian 'Pink Diamond'. Toivottavasti ehtivät vielä juurtua kasvupaikalleen. Lisäksi ostin rusopäivänliljan, kiinansipulin ja lisää kukkasipuleita - koska miksipä ei :)
Tänään ohjelmassa olikin kukkasipuleiden piilottamista penkkeihin. Määrä oli mielestäni melko maltillinen - ehkä noin 130-140 sipulia yhteensä, tulppaaneita kaikki. Lisäksi parikymmentä laukkaa. Silti niiden parissa sai urakoida useamman tunnin.

Takapihallamme on juuri nyt todella värikästä, kuvat otettu tänään aamukymmeneltä:

IMG_9798.jpg

Samalla mittani tuli täyteen viljelylaatikoiden takana sijaitsevan kukkapenkin mirrinminttuun, joka leviää turhan reippaasti. Riuhdoin ja revin sen pois kokonaan. Leviäminen ei olisi ehkä edes ongelma, jos mirrinminttu kasvaisi siistin näköisesti. Mutta ei - se lamoaa ja näyttää harmillisen epäsiistiltä. Tämän operaation jälkeen mirrinminttua on enää yhden penkin reunassa ja sieltä se tulee saamaan lähtöpassit ensi vuonna. Taidan jatkossa käyttää reunuskasvina tähkäkissanminttua (mikäli se selviää ensimmäisestä talvestaan hyvin) sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea.

Kiipesin katolle, jotta saisin napattua leiskuvasta metsärinteestä kuvan:

IMG_9799.jpg

Alan muutaman vuoden puutarhaharrastuksen jälkeen vihdoin hahmottamaan tiettyjä asioita, joista aluksi ei ollut mitään hajua. Esimerkiksi mitkä kasvit toimivat puutarhassani parhaiten, kuinka monistaa ja jakaa näitä hyvin viihtyviä luottokasveja useammalle kasvupaikalle, miten välttyä pieneltä piperrykseltä ja suunnitella isompia kokonaisuuksia (tähän en ole vielä käytännössä päässyt, mutta ainakin ajatus alkaa kulkea siihen suuntaan :)). Tänä kesänä olen katsellut joitakin penkkejä kriittisesti ja painanut pahimmat ongelmakohdat mieleen. Niihin on tarkoitus pitkän ja pimeän talven aikana suunnitella jotain fiksumpaa ja uskon, että nyt mulla on kohtuullisen hyvät eväät onnistua.

Yksi hyvä esimerkki meillä menestyvästä perennasta on reunusasteri 'Herbstgruss vom Bresserhof'. Lokakuun luottokukkija:

IMG_9803.jpg

IMG_9805.jpg

IMG_9808.jpg

Tästäkin tekstistä huomaa, että mieleni alkaa kääntyä jo ensi kevättä ja kesää kohti. Tänä vuonna syksy on ollut huikean kaunis, pitkä ja lämmin, mutta nyt taitaa ainakin omalla kohdallani olla hyvä hetki kilistellä puutarhakauden loppumiselle ja vetäytyä sisälle viltin alle. Vedän villasukat jalkaan, sytytän kynttilät ja totean, että kiitos tästä kesästä!

IMG_9810.jpg

perjantai 12. lokakuuta 2018

Nuuksiossa ruskaa etsimässä / Syksyn sävyt -haaste

Gitta Puutarha on kotini -blogista kutsui mukaan Syksyn sävyt -haasteeseen. Haasteen idea on tehdä postaus syksyn rakkaimmista sävyistä. Haaste on alunperin lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki -blogista.
Koska olin juuri aloittanut ruskapostauksen kirjoittamista, yhdistänkin sen heti tähän haasteeseen. Syksyn kauneimmat sävyt ovat ehdottomasti punaiset ja oranssit ja niitä oli tarjolla viime viikonloppuna ulkoillessa.

Lauantaina kävimme Nuuksiossa etsimässä ruskan sävyjä. Reittejä on tarjolla monia ja tällä kertaa lähdimme liikkeelle luontokeskus Haltian liepeiltä. Alkumatkasta kuljimme metsäpolkuja Lakeasuon vierestä Punjonsuolle päin. Loppumatkasta noudatimme leveitä sorapäällysteisiä teitä.

IMG_9728.jpg

IMG_9730.jpg

IMG_9731.jpg

IMG_9736.jpg

IMG_9739.jpg

IMG_9741.jpg

Liikkeellä oli paljon kuntoilijoita, sienestäjiä ja ihan vaan luonnosta nauttimaan tulleita. Sivupolkuja kulkiessa pääsi kuitenkin nopeasti hiljaisuuden makuun. Ruskaa ei itse metsäreiteillä pahemmin näkynyt, mutta Haltian näköalatornista saattoi ihailla Nuuksion Pitkäjärven rannoilla leiskuvia värejä.

IMG_9744-2.jpg

IMG_9747.jpg

IMG_9748.jpg

Paluumatkalla piipahdimme Marketanpuistossa, koska halusin uteliaana nähdä millaisia syysvärityksiä puiston kasveilla olisi. Päivä oli kuitenkin tummunut harmaaksi ja monet sävyt näyttivät siksi varsin hillityiltä.

IMG_9763.jpg

IMG_9765.jpg

IMG_9764.jpg

IMG_9770.jpg

IMG_9767.jpg

Kukkapenkeissä loistivat maksaruohot ja myös sienet :)

IMG_9755.jpg

IMG_9761.jpg

IMG_9762.jpg

En olisi uskonut sanovani tätä, mutta syksy on tänä vuonna kaunis. Toivottavasti ilma pysyy pitkään aurinkoisena ja kuivana.

Välitän haasteen eteenpäin kolmeen blogiin - olisi kiva kuulla ja nähdä teidän näkemyksiä syksyn sävyistä!
Viikarivartti
Kuvakehrääjä
Kukka & Kaali

Kerrataan myös haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Syksyn sävyt -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Lempikukkani -haaste

Sain jokin aika sitten Navettapiialta lempikukkani -haasteen, jonka on alunperin laatinut Hilu Maatiaiskanasen elämää -blogista. Kiitos siis molemmille tästä mielenkiintoisesta tehtävästä :)
Olen pohdiskellut omaa valintaani jo muiden haastevastauksia lukiessani. Varmasti moni voi samaistua siihen, että valinta ei todellakaan ole helppo. Listallani on montaa vahvaa kilpailijaa - syysleimut, daaliat, tulppaanit, esikot, pelargonit, pionit ... Miten näistä voi valita suosikin?

Lopulta kysyin itseltäni, että jos saisin lahjaksi kukkia, mistä ilahtuisin eniten? Tätä kautta vastaus löytyi mutkattomasti ja tuntui heti täysin oikealta. Onnellisin olisin saadessani tulppaaneja. Pirteän keltaisisia, hempeän vaaleanpunaisisia tai muhkean kerrattuja. Tai ihan minkälaisia vain!

Tulppaanikauteni alkaa heti alkuvuodesta, kun ostan kotiin leikkotulppaaneja tunteakseni olevan askeleen lähempänä kevättä.

IMG_7921.jpg

IMG_7940.jpg

IMG_3914.jpg

Puutarhassa tulppaanien odotus alkaa maan sulattua. Krookukset ja esikot ovat kivoja, mutta en malta odottaa varsinaista päänäytöstä, eli tulppaanien loistoa. Tänä keväänä tulppaanit jäivät puutarhassani pieneksi, todennäköisesti kuivuuden ja helteen takia, mutta edellisvuonna ne kukkivat pitkään ja komeasti - siitä ovat myös kuvat peräisin:

IMG_8701.jpg

IMG_8786.jpg

IMG_5156.jpg

IMG_5181.jpg

IMG_5223.jpg

IMG_5234.jpg

IMG_5224.jpg

IMG_5235.jpg

Joskus täytyy lähteä omaa pihaa kauemmas tulppaaneja ihastelemaan. Vuonna 2011 kävimme Keukenhofissa ja luulen, että kyseisellä reissulla on ollut selkeä myötävaikutus tulppaanirakkauteeni.

P4233011.jpg

P4232480.jpg

P4232492.jpg

P4233017.jpg

Syksyllä täytyy varmistaa ensi kevään kukkaloisto piilottamalla maahan satoja kukkasipuleita. Niiden istuttaminen koleassa syyssäässä ei ole ollenkaan lempipuuhaani, mutta onneksi se palkitaan moninkertaisesti. Harmillisesti puutarhamme savinen multa ei ole tulpuille hyvä kasvualusta ja kestävimmätkin lajikkeet kuihtuvat viimeistään parin vuoden jälkeen. Siksi täytyy joka syksynä lisätä runsaasti kukkasipuleita.

Tämän vuoden sipulivalikoimani on jopa yllättävän niukka. Huomasin vasta nyt, että ostamiani lajikkeita yhdistää hempeä sävymaailma, joka kaipaa vierelleen vielä selkeästi tummia ja voimakkaita värejä. Taidankin seuraavaksi siirtyä verkko-ostoksille.

IMG_9771.jpg

IMG_9774.jpg

En laita haastetta eteenpäin, koska en keksi, kenellä se ei olisi vielä kiertänyt. Jos haluat napata haasteen matkaan, ole hyvä! Tässä ovat säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)
- tee postaus lempparikukastasi
- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan