Kylvöjä, tulppaaneja ja talviurheilua

Toivottavasti teillä on ollut mainio ystävänpäiväviikko ja mukava viikonloppu! Tämä ja eilinen päivä ovat ainakin olleet säiden puolesta loistavia, joskin lauha sää tarkoittaa myös sitä, että tiet ovat paikoin älyttömän liukkaita. Muun muassa meidän sisäänajotie ja piha ovat ihan luistinratoja.

Luistelusta puheen ollen, eilen kokeilimme miehen kanssa laskettelusuksien luistoa Peuramaalla. Siellä oli tosin taitoihini nähden ehkä jopa liian jyrkät rinteet. Laskettelukertani voi laskea yhden käden sormilla ja viime kerrasta on kolme vuotta. Ensimmäinen tunti meni siis siihen, että muistelin, miten sukset saadaan kääntymään. Kyllä se lopulta alkoi onnistumaan, eikä lasku ollut enää toikkarointia katastrofista toiseen. Oli hauskaa!



Keltainen täplä on meikäläinen, uskottava alppihirmu:



Tänään avasin kylvökauden. Tai niin, olenhan tehnyt jo hankikylvöjä, mutta niitä ei nyt lasketa. Kylvin kahta paprikaa, 'Arianne' -lajiketta sekä siemenkirjeestä saatua oranssia suippopaprikaa. Lisäksi laitoin keijunmekkoa, kasvatan sitä ensimmäistä kertaa siemenestä. Jännittävää, taas voi aloittaa toiveikkaan odottamisen ja kylvöastioiden multapinnan päivittäisen tirkistelyn.

Lopuksi vielä pari tulppukuvaa. Ystävänpäiväkimpussa oli suloisia kerrottuja tulppaaneja:





Mukavaa uutta viikkoa!

Kylvökalenteri:
Kylvettyjä lajikkeita: 3 (+ 13 hankikylvöissä)
Itäneitä: vielä nolla.

Kadonneen inspiraation jäljillä ja kukkaniityn suunnittelua

Harmaa, kylmä ilma ja lumen peittämä maa eivät inspiroi minua lainkaan. On hankalaa suunnitella tulevan kauden juttuja puutarhaan, kun en näe muuta kuin valkoista. Ei penkkejä, ei polkuja, ei mittakaavaa. Mieli on tyhjä.

Tässä epämotivoituneessa tilassa selailin eilen kirjaston e-lehtipalvelussa olevia puutarhalehtiä. Katselin pääosin kuvia, koska ne yleensä joko iskee tai sitten ei. Kunnes pum, kolahti täysin! Gardens Illustrated -lehdessä oli juttu puutarhurista, joka istuttaa joka kesä valtavat penkit täyteen värikylläisiä yksivuotisia kukkia ja kasveja. Toteutus oli todella kaunis ja jopa omalla värikkäällä tavalla harmoninen.
Olin miettinyt jotain samantapaista penkkiä, johon saisin pistettyä kaikki "ylimääräiset" kesäkukkien siemenet. Mutta mitä jos sen toteutus ei olisikaan ihan täysin villi ja sekalainen, vaan siinä olisi hieman struktuuria? Kasvikolmioita, joiden välissä  olisi vaikka heiniä?

Suuntasin heti tarkastamaan, mitä siemeniä minun oli tarkoitus kylvää ja miten ne sopisivat yhteen. Tilanne ei näyttänyt ihan niin viimeistellyltä kuin lehtijutussa. Oli keltaisia kukkia:



Ja muutamia muita sävyjä niiden väliin:



Selailin kuvakansioitani ja tuumailin, että näiden kukkien lisäksi voisin istuttaa muutamia revonhäntiä tuomaan korkeutta ja kontrastia:



... sekä jänönhäntiä aavistuksen tasapainottamaan penkin värikkyyttä:



Näitä siemeniä löytyy jo omasta takaa, täytyy vaan esikasvattaa hieman runsaammin jänönhäntiä tänä vuonna.
Tästähän voisi jopa tulla jotain muuta kuin "ylimääräisten siementen kaatopaikka", joka rehellisesti sanottuna oli mulla alunperin mielessä. Nyt pitäisi enää keksiä tarkka paikka ja odottaa lumien sulamista, jotta voi työntää lapion maahan.

P.S. Jos olet Helmetin käyttäjä, niin kirjastokortilla voi kirjautua PressReader-palveluun, josta löytyvät mm. Gardens Illustrated sekä BBC Gardeners' World. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan lämmin henkilökohtainen suositukseni, koska innostuin ainakin itse tästä palvelusta täysin :) Kuvassa näkyy myös pari muuta listalleni tallentamaani julkaisua:

Tunnista 100 lintulajia -haaste jatkuu

Birdlifen Tunnista 100 lintulajia -haaste päättyi viime vuonna ainakin omasta mielestäni asialliseen tulokseen: bongasin ja tunnistin yhteensä 65 lajia. Vuoden viimeinen havainto oli fasaani tapaninpäivänä Porvoossa, kannatti siis pitää silmät auki vielä näin vuoden lopussa. Lista kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Vuoden eksoottisin laji oli varmasti pussitiainen, joka tuli sattumoisin nähtyä kävelyretkellä Lammassaareen. Parhaat bongaukset tapahtuivat toukokuun alussa juurikin Vanhankaupunginlahdella sekä Suomenojalla ja samoihin paikkoihin aion ehdottomasti lähteä linturetkille tänäkin keväänä.



Mustakurkku-uikku Suomenojalla:



Tämän vuoden listalle on kerääntynyt vasta 14 lajia. Pääroolissa lintulaudan vieraat keltasirkut, sini- ja talitiaiset, pikkuvarpuset, naakat, harakat, närhet, kuusi- ja hömötiaiset sekä mustarastaat. Lisäksi edellisenä viikonloppuna kaupunkikävelyllä tuli bongattua varikset sekä varpuset ja tänään Vantaankoskella jopa neljä koskikaraa.

Mielenkiintoista on se, että jo näin aikaisessa vaiheessa haastetta listalla on kaksi lajia, joita en nähnyt viime vuonna - hömötiainen ja korppi. Toivottavasti se tarkoittaisi sitä, että myös muita uusia tuttavuuksia ja bongauksia on luvassa vuoden aikana :)

Oletko mukana lintuhaasteessa tänä vuonna?

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki-blogista aloitti mainion Kevään kaipuu -haasteen ja kutsui minut mukaan. Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia, ei välttämättä siis pelkästään kukista tai puutarhasta. Lähdin innolla selailemaan kuvakansioita ja fiilistelemään kevättä.

Ensimmäisenä kylvöt, tietysti. Kevät alkaa sisätiloissa ja myös puutarhurin mielessä paljon aikaisemmin kuin ulkona. Alla oleva kuva on otettu 2017 maaliskuun lopulla. Kuvassa näkyy pikkutaimien lisäksi pelakuiden pistokkaita sekä ikkunalaudalla kaupan narsisseja - kevään merkkejä nekin.



Ulkona on samana päivänä  vuonna 2017 ollut vielä reippaasti lunta. Kuitenkin talon vierustalla lämpimällä paikalla maa on jo paljaana ja ensimmäiset krookukset pyrkimässä esiin. Kevät on sitä, että piha litisee sulamisvesistä ja puutarhuri käy tutkailemassa kaikki mahdolliset paikat ensimmäisten versojen varalta.





Kevät on lintujen saapumista ...



... ja ensimmäisiä terassikelejä. Tiedättekö sen tunteen, kun ulkona on vielä viileää, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti?



Kevät on myös sitä, että kissat eivät enää parkkeeraa leivinuunin viereen, vaan nautiskelevat lattialla auringonvalossa:



Ja tottakai kevät tarkoittaa kukkia!











Jos en vielä ennen tämän postauksen kirjoittamista tuntenut voimakasta kevään kaipuuta, niin nyt ainakin odotan innolla kaikkia kevään merkkejä. Kylvöistä voi aloittaa ja kaikki muu seuraa pian perässä :)

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:
Sirkku / Kukkia ja haaveita
Minna / Hiidenkiven puutarha
Niina / 10-vuotissuunnitelma

Tässä myös haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

Silkkitassu

Löysin viime kesän kuva-arkistoista silkkitassun kuvia. Tämä kasvi ansaitsee mielestäni ihan oman postauksensa.

Klikkasin silkkitassu 'Joey':n siemeniä viime keväänä muiden siementilausten ohessa ostoskoriin, koska kuvauksessa luvattiin poikkeuksellisen kaunista kasvia. Itse asiassa taisin jopa enemmän innostua sen nimestä - silkkitassu kuulostaa hyvin lupaavalta, eikö?



Kylvökirjanpidon mukaan kylvin siemenet maaliskuun alussa. Ne itivät nopeasti kolmessa päivässä, mutta sen enempää en taimivaiheesta muista, oletettavasti siis kaikki sujui normaalin kaavan mukaan. Alkukesästä silkkitassut pääsivät muiden taimien kanssa kasvihuoneeseen ja sieltä lopulta terassille ruukkuun.

Parhaiten ne vaikuttivat viihtyvän kuitenkin lämpimässä kasvihuoneessa, johon ne palautin jossain välissä heinäkuuta. Siellä kukinnoista tuli komean tuuheita.

Laihanoloiset kukinnot juuri kasvihuoneeseen siirron jälkeen:



Ja viikon verran kasvihuoneen lämmössä paistateltuaan. Yhdessä ruukussa on kolme silkkitassun tainta:





Kukat olivat ihan mahtavan suloisia, ihastelin niitä vähän väliä kasvihuoneessa poiketessani. Kauneuden lisäksi silkkitassun kukinta kesti monta viikkoa ja kasvi oli itse asiassa viimeisiä, jotka siivosin syksyn tullen pois kasvihuoneesta. Nappasin sen kukkahaituvia talteen, toivottavasti saan niistä pian uuden siemenkylvön aikaan. Ehdottomasti siis jatkoon! :)

Hyviä juttuja

1. Liikunnan lisääminen toimii. Tämän vuoden tavoitteeksi asettamani liikunnan kasvattaminen on ensimmäisinä viikkoina sujunut mukavasti. Tarkempi tavoite oli nostaa sykettä kahden ja puolen tunnin verran viikossa ja se on tähän mennessä onnistunut hyvin. Asiaa edistää tietysti myös se, että tämänhetkisellä kunnollani sykettä kohottaa jo pelkästään hieman rivakampi kävely. Alle puolen tunnin suorituksia en laske mukaan, joten mitkä tahansa pienet kävelypyrähdykset eivät viikkotavoitetta kasvata.

2. Seniorikissamme vointi on hyvä. Vanha kissaherra on ollut kortisonilääkityksellä jo runsaan vuoden, mutta voi tilanteeseen nähden melko hyvin. On ilo nähdä sen juoksevan portaita ylös-alas meitä seuratessaan tai pistävän lehtikorissa olevia papereita palasiksi. 

3. Lukeminen on taas in! Töissä perustamastani kirjakerhosta keräsin hurjasti hyviä kirjavinkkejä ja roppakaupalla lukuinspiraatiota. Sain juuri päätökseen työkaverin suositteleman Bea Uusman Naparetki -kirjan, kuuntelen parhaillani Michelle Obaman elämänkertaa ja välillä luen e-kirjana Hans Roslingin Faktojen maailmaa. Tuntuu siltä, että olen taas löytänyt lukemiselle aikaa ja se on aivan mahtavaa. 

4. Ulkona on tosi kaunista. En ole yhtään talvi-ihminen, mutta myönnän ihastelevani tämänhetkisiä maisemia. Lumen peittämiä näkymiä pihaltamme:

5. Ensi viikolla alkaa Docpoint-festivaali! Yritän nähdä niin monta dokumenttielokuvaa kuin suinkaan ajallisesti mahdollista. Tosin tuo ajankohta myös jännittää, koska nyt jo kaksi vuotta peräkkäin olen sairastunut festivaalin aikana ja joutunut perumaan monta näytöstä. Toivottavasti tänä vuonna sama ei toistu.

Paljon hyviä asioita💗

Iloista alkavaa viikkoa!

Pihabongaus 2019

Osallistuin tänään Birdlifen Pihabongaukseen ja tarkkailin heti aamusta kahvikupposen äärellä lintulautamme vieraita. Sisällä toki, mukavasti lämpimään peittoon kääriytyneenä, koska se on mielestäni talvisin paras tapa harrastaa lintuja.

Iso joukko naakkoja oli laskeutunut ruokintapaikalle. Niiden toiminta näytti melkein järjestäytyneeltä - yksi lintu kävi ensin roikkumassa lintulaudan reunassa, jolloin siemeniä tippui runsaasti reunan yli. Samalla muut nokkivat niitä innolla lumesta. Sama tapahtui myös talipallojen kanssa.

Naakat talipallojen kimpussa:



Naakat lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. Sen jälkeen paikalle saapui sankoin joukoin keltasirkkuja. Niiden laskeminen oli aika vaikeaa, koska uusia sirkkuja laskeutui ruokinnalle aina vain lisää. Laskin niitä yhteensä suunnilleen 25.





Lisäksi ruokinnalla oli pikkuvarpusia ja tiaisia. Odotin kovasti myös kuusitiaista, joka on meillä jokapäiväinen vieras, mutta juuri Pihabongauksen aikana ei missään näkyvissä. Lopulta suunnilleen viimeisen bongausminuutin aikana huomasin pienen kuusitiaisen lentävän lintulaudalle ja sieltä saaliinsa kanssa syvemmälle puskaan. Niin kuin se aina tekee.



Lopulta ilmoitin Pihabongauksen sivuille seuraavat luvut:
25 keltasirkkua
20 naakkaa
6 pikkuvarpusta
4 sinitiaista
1 talitiainen
1 kuusitiainen
1 orava

Lajikirjo ei ollut tämänkertaisessa pihabongauksessa kovin laaja, mutta keltasirkkujen ja naakkojen määrä melko suuri meidän ruokintapisteeseen nähden.









Vähän aikaa havaintojeni ilmoittamisen jälkeen ruokinnalle vilahti hömötiainen. Se viipyi vain lyhyen hetken ja katosi sitten. Hömötiaista en ole nähnyt meillä pitkään! Se oli mukava yllätys, joka ei ehtinyt kylläkään mukaan Pihabongaukseen, mutta pääsi toki Tunnista 100 lintulajia -haasteen listalle.

Lopuksi vielä yksi kuva siitä, miltä valtaosa ottamistani lintukuvista näyttää :)



Pihabongaus järjesetään tänä viikonloppuna, joten vielä huomenna on hyvin aikaa tähän osallistua.