Lontoon matka: Kew Gardens, osa I

Lomani päättyi vappuun ja yhtäkkiä aikaa ei olekaan enää yhtä runsaasti tarjolla, onpa outoa :) Töihinpaluu ajoittui kuitenkin sopivasti kylmenevien ilmojen kanssa samaan ajankohtaan, joten en ole vielä kokenut kovia vieroitusoireita puutarhatöistä. Aikaa tulee olemaan kuitenkin jatkossa vielä niukemmin, sillä aloitan ensi viikolla pari Avoimen yliopiston verkkokurssia ja tunnustelen, miltä se opiskelu nykyään tuntuu, kun koulun penkillä istumisesta on jo jonkun verran aikaa.
Mutta ajan riittävyydessä on kyse oikestaan vain prioriteeteistä ja kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, että saan käyttää aikaani mielenkiintoisen työhön, uuden oppimiseen ja sopivasti myös harrastuksiin.

Mutta nyt lopetan turhat pulinat ja kerron lisää Kew Gardensin vierailusta huhtikuun lopulla. Tästä tulee oikeastaan postaussarja, sillä en osaa tiivistää tai valita parhaita paloja, ja koko parinsadan kuvan päivää ei yhteen postaukseen kannata ehkä änkeä :)

Mutta mikä Kew Gardens? Se on Lontoon Richmondissa sijaitseva kasvitieteellinen puutarha, joka ulottuu 132 hehtaarin alueelle. Perille pääsee kätevästi metrolla - District line vie Kew Gardensin asemalle, josta on suunnilleen viiden minutin kävely Victoria Gate -portille.
Tästä pääsee halutessaan tarkastamaan Kew:n karttaa.

Varasin vierailulle koko päivän, sillä halusin kiertää valtavassa puutarhassa kiireettömästi ja tarvittaessa tankata ja lepuutella jalkoja. Se paljastui lopulta oikein hyväksi strategiaksi. Puutarha aukesi kymmeneltä ja olin pian sen jälkeen portilla. Lippujonoa ei ollut saapuessani lainkaan, joten sain tiskiltä kouraani kartan ja lähdin tutkailemaan maisemia.

Portilta oikealle suunnatessa pian näkyviin ilmestyy valtavan kokoinen palmutalo ja vesiaihe.



Palmutalo suoraan edestä:



.. ja takaa:



Sisältä ei kuvia oikeastaan ole, koska kamerani linssi höyrystyi samantien sisään astuessani, eikä tilanne muuttunut miksikään, vaikka yritin sitä kuivata. Sisällä lämpötila oli jopa tukalan kuuma ja automaattisuuttimet sumuttivat vähän väliä kasveille vettä. Yhden hyvin höyryisen kuvan onnistuin tuolta saamaan:



Ulos päästyäni hengitin jopa ehkä hieman helpottuneena. Avarat maisemat ulkotiloissa olivat paljon kutsuvampia kuin saunamainen tunnelma palmutalossa. Seuraava näkymä avautuikin leveälle luotisuoralle tielle, jota reunustivat laajat kukkapenkit. Sen nimi oli sopivasti The Great Broad Walk Borders (täytyy sanoa, että minusta brittien suureellinen nimeämiskäytäntö on hauska. BBC:lläkin joka toinen ohjelma on nimeltä The Great British se-ja-se. Ei mitään turhan vaatimatonta).



Penkkien kasvit löytyivät helposti reitin varrelle pystytetyistä kartoista (ja tästä hahmottaa hyvin myös istutussuunnitelman) ja kasvien ihastelun lomassa oli sopivasti paikkoja jalkojen lepuutteluun:





Aikaisten sipulikukkien kukinta oli melkein ohi ja penkit eivät olleet vielä aivan täydessä loistossa. Kesällä kasvirunsaus on varmasti ihan erilaista.



Kymmeniä nupulla olevia laukkoja:



Bongasin penkeistä myös muutamia mielenkiintoisia kasveja, etenkin silmääni osui tämä vaaleankeltainen kaunokki (ja myöhemmin huomasin ilahtuneeni myös vaaleankeltaisesta alppiruususta.. tässä sävyssä on kieltämättä sitä jotain):



.. ja viehättävä huiskulakasvi, joka paljastui liilaksi fenkoliksi (Foeniculum vulgare 'Purpureum'):



Broad Walkilta sivussa oli iso kivikkopuutarha sekä Walesin prinsessan niminen konservatio, joista kerron tarkemmin omissa postauksissa.
Kivikkopuutarhasta avautui näkymä "alppitalolle" (Davies Alpine House). Vuonna 2006 avattuun rakennukseen on luotu kuiva vuoristoilmasto. Rakennuksen erikoinen muoto mahdollistaa lämpimän ilman poistumisen tehokkaasti. Sisällä oli esillä kukkivia kivikkokasveja.



Minusta rakennuksen muoto on todella upea, jopa kevyt ja ilmava. Soveltuu hyvin kasvien keskelle:



Näkymiä sisältä, suloisia kukkijoita:







Alppikasvarin takaa avautui aina vain lisää tutkailtavaa. Heinäpuutarha ei näin aikaisin keväällä ollut vielä täydessä loistossa, mutta näytti silti mielenkiintoiselta:



Siitä askeleen eteenpäin sijaitsi kivimuurien suojassa Duke's Garden, herttuan puutarha, jota voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Tästä syystä puutarha pidetään läpi vuoden erityisen siistinä ja kukkaisana. Tälläkin hetkellä siellä kukkivat muutamat pionit:



.. ja varjoisemmalla paikalla suloinen yhdistelmä, jota ajattelin kopioida myös omaan puutarhaan:



Laajempi näkymä Duke's Gardeniin, hedelmäpuut kukkivat:



Tästä kierrokseni jatkui Elizabethin portille ja matkan varrella ihastelin viimeisiä kukkivia magnolioita sekä valtavan kokoisia lehtipuita.







Upea, valtava lehtipuu:



Tämän jälkeen pidin ensimmäisen tauon Orangeryn kahvilassa. Litkin rauhassa minttuteetä ja söin sitruunamuffinin, tutkailin karttaa ja suunnitelin reittiä eteenpäin. Päivä oli vasta alkamassa ja paljon nähtävää vielä edessä. Siitä lisää piakkoin.

Lue myös: Lontoon matka: Chelsea Physic Garden