Keväisiä pohdintoja, projekteja ja bongauksia

Puutarhakevääni on tänä vuonna käynnistynyt hitaasti. Haahuilen ympäriinsä enkä oikein saa mitään aikaiseksi. Yleensä tähän aikaan vuodesta minulla on pari puutarhaprojektia työn alla ja viisi suunnitteilla. Koen muutenkin olevani jonkinlaisessa välitilassa. Korona-ajalla on varmasti siinä oma merkityksensä, mutta myös sillä, että en päässyt hakemaani opiskelupaikkaan. Tieto siitä tuli keskellä poikkeustilaa, enkä tiedä vieläkään, harmittaako se minua vai ei. Voi olla, että maailmassa on nyt ihan riittävästi myllerrystä, enkä siksi koe tarvitsevani yhtään enempää muutoksia omaan arkeeni.
Joka tapauksessa päässä ruksuttaa, tuumailen ja tunnustelen omia fiiliksiä ja toiveita. Ehkä ne selviää silloin, kun pääsemme tästä erikoisesta ajasta eteenpäin. Jotenkin aavistan, että tästä on tulossa joitakin oppeja tulevaisuuteen.





Mutta palataan siihen puutarhaan. Yhtenä syynä haahuiluun on tänä keväänä se, että minulla ei ole enää puutarhassa uusia projekteja. Outoa, mutta toisaalta myös signaali siitä, että puutarhasta on tulossa valmiimpi (ei voi kuitenkaan käyttää sana valmis, sillä sitä se ei tietysti tule ikinä olemaan). Tekemistä ja keskeneräistä kuitenkin on riittävästi - sen huomasin, kun istuin yhtenä viileänä kevätpäivänä kasvihuoneeseen ja katselin sieltä ympäröivää puutarhaa. Hain vihkon ja aloin suunnittelemaan. Hetken kuluttua minulla olikin kokonainen sivu suunnitelmia, tehtäviä ja ideoita. Osa ihan pieniä, tyyliin "selvitä, voiko sinikatajaa leikata/muotoilla" ja sitten toiset taas isompia kokonaisuuksia, kuten "kaivon taakse penkki".

Seuraavana päivänä pääsin tuumasta toimeen. Olen aina parhaimmillani silloin, kun minulla on lista, josta voin ruksia hommia pois :) Heti herää ihan eri lailla motivaatio. Kohteena oli jo aiemmin mainittu alue kaivon takana, jossa oli jo itse asiassa kukkapenkin runko eli isot reunakivet paikallaan. Enää puuttui monta kottikärryllistä multaa sekä kasvisuunnitelma.

Alkutilanne:



Penkki valmiina:



Paikka kaivon takana on sellainen, että siellä saattaa joskus olla tarvetta kaivaa tai myllertää, mikäli kaivo vaatii hoitotoimenpiteitä. Siksi laitan kukkapenkkiin helppoja luottoperennoja, joita voi siirtää tai kasvattaa uudelleen siemenestä / siementaimista. Alustavan suunnitelman mukaan tuonne tulee ainakin purppurapunalatvaa, akileijoja ja yrtti-iisoa. Niitä kaikkia minulla on taimipenkissä kasvamassa, täytyy vaan odottaa, että ne pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin, jotta siirtoa voi harkita. Mahdollisesti siirrän tuonne myös harmaakäenkukkaa, sinipallo-ohdaketta ja lehtosinilatvaa, joiden siementaimia bongailin jo runsaasti muista penkeistä. Eihän tuonne paljon muuta kohta mahdukaan :)

Muulloin olen vaan käppäillyt puutarhassa ja ihmetellyt päivä-päivältä yhä enemmän vihertyvää pihaa. Kevään etenemisen seuraamiseen en taida tylsistyä koskaan.

Kylmänkukkien karvakorvat pilkistävät:



Ensimmäinen pioni ilahduttaa, olisiko 'Bowl of Beauty':



Kukkiakin löytyy! Ensimäiset narsissit ja erilaisia esikoita:











Viinisuolaheinä heräilee:



Lintupaikoillakin ollaan käyty, kuinkas muutenkaan. Kiersimme muun muassa ensimmäistä kertaa Espoon Hanikan luontopolun ja sehän oli ihan mahtava yllätys. Merellistä maisemaa, metsää ja kalliota eli todella monipuolinen reitti. Välillä polku kulki ihan talojen vierestä, mutta sitten päästiin taas metsän hiljaisuuteen. Tuonne mennään aivan varmasti toistekin. Muutamia kuvia lopuksi sekä Hanikan reitiltä että Suomenojalta.

Harmaasorsa:



Mustakurkku-uikku:





Silkkiuikku:



Pikkutikka (tämä oli mukava kohtaaminen, viime kerrasta on jo pari vuotta kun olen pikkutikan nähnyt):



Peloton citykauris:



Punarinta omalla pihallamme:



Miten teillä on lähtenyt kevät ja puutarhahommat käyntiin?

Kevättunnelmissa lumisateiden jälkeen

Huh mikä viikko on ollut säiden puolesta! Alkuviikkona tuli joka päivä herättyä lumipyryyn, brr. Lumisateista huolimatta kevät on hivuttautunut koko ajan pidemmälle. Kukkapenkeistä nousee piippoja, krookusten kukinta on vaihtunut sinililjoihin, ensimmäiset valkovuokot ovat kukassa ja kimalaiset pörisevät puutarhassa.







Yhtä lailla olen minäkin hieman aktivoitunut puutarhajuttujen suhteen. Tänä viikonloppuna aloitin kasvien ulkoilutuksen. Vien ne alkuun tunniksi-pariksi kasvihuoneen lämpöön ja valoon. Pidennän aikaa päivä-päivältä. Kasvihuone kaipaa tosin vielä viime kauden jälkeen pesua, siinä onkin seuraava homma työlistalle.

Tomaatin- ja paprikantaimet ulkoilevat:



Isovahakukkien taimet ovat pitkiä ja honteloita. Ostin siemenet viime kevään Lontoon reissulta ja aina kun katson näitä pikkutaimia, palaavat matkamuistot mieleeni.



Pistokkaita hankin tänäkin vuonna muutamia:



Kasvihuoneessa on myös noin parikymmentä daaliaruukkua. Kaikki juurakot eivät näyttäneet talven jälkeen kovin hyvältä, olivat hieman kuivuneen oloisia, joten jää nähtäväksi, kuinka moni näistä lähtee kasvuun. Pari valtavan kokoista juurakkoa pätkin pienemmiksi, joten ruukutettavaa riitti. Ilmojen lämmettyä siirrän kaikki daaliat kukkapenkkiin.



Kukkapenkkien siivous on edennyt mukavasti ja enää yksi iso penkki on jäljellä, joskin siellä ei ole kovin montaa talventörröttäjää. Huomasin, että juolavehnä ja voikukat ovat jo heränneet reippaaseen kasvuvauhtiin, joten suoritin sitten samalla tämän vuoden ensimmäisen kitkennän. Sitä ei ole ollut ikävä.

Kevään edetessä lintumaisemien kutsu on ollut voimakas. Retket täytyy kuitenkin suunnitella fiksusti. Jos haluaa välttää tungosta, täytyy lähteä liikkeelle varhain aamulla. Ensimmäisenä kävimme Lammassaaressa, sillä pitkospuilla on päivisin runsaasti väkeä. Listalle löytyi tavi, haapana, pajusirkku, västäräkki ja mäkätyksellään ilahduttanut taivaanvuohi. Viikin suunnasta löytyivät myös kiuru, kottarainen, punajalkaviklo ja lapasorsa.

Myös töyhtöhyyppiä näkyi runsaasti:



Harmaahaikara teki ylilennon:



Pajusirkku:



Kotipihalla poseerasivat tutut keltasirkku ja pikkuvarpunen:





Ensi viikon perjantaina alkaa talviloma. Meidän oli tarkoitus lähteä Wieniin, mutta nyt toki vietämme aikaa kotona, puutarhassa ja varmaan myös lintumestoilla. Onneksi on oma puutarha ja toivottavasti myös yhä lämpenevät säät. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Viikonlopun ulkoiluja

Toinen etäviikko on tulossa päätökseen. Minulla alkaa mennä työ- ja vapaapäivät sekaisin. Herään öisin, enkä ole varma onko seuraava päivä arki vai viikonloppu. Iltaisin ei ole selkeää siirtymää vapaalle, eikä oikeastaan työpäivinä töihin orientoitumista. Vaikka miten neuvotaan vaihtamaan etäkonttorillakin työvaatteet päälle, niin kyllä mä nyt kerrankin lököilen verkkareissa, kun siihen on mahdollisuus.

Viikonloppuisin on suorastaan pakottava tarve päästä liikkumaan ja tehdä jotain aktiivista. Lauantaina käväisimme Suomenojalla lintubongaamassa. Parkkipaikka oli täpötäynnä, mutta onneksi lintualtaille mahtui porukkaa melko väljasti. Seuraavalla kerralla täytyy tosin harkita paremmin lähtöaikaa ja mennä mieluummin aikaisin aamulla, kun porukkaa on vähemmän.

Naurulokkien huuto kuului parkkikselle asti. Punasotkat olivat saapuneet ja sukelsivat kilpaa. Niillä on kyllä komea punainen sulkasävy.



Telkkäpariskunta oli kevätpuuhissa.







Tukkasotkat sukivat sulkiaan ja heiluttivat tukkaa. Rock'n'roll!



Olen myös tänä vuonna keräämässä lajeja Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen. Tilanne on nyt 38 lintulajia, melko taviksia kaikki tähän mennessä. Viime vuonna sain yhteensä 81 lajia, joten sataan on vielä matkaa.

Lintukierroksen jälkeen poikkesimme taimikaupoilla. Vähän ristiriitainen fiilis aina mihinkään kauppaan mennessä, etenkin jos kyseessä ei ole kriittinen tarve. Toisaalta haluan tukea kauppoja ja sitä kautta taloutta (etenkin kun kasvit menisivät ostamatta suoraan kompostiin, niitä ei voi realisoida myöhemmin), mutta ihmiskokoontumiset eivät myöskään ole järkeviä. Luulen, että tilanne hakee tässä muutenkin vasta paikkaansa. Oli miten oli, kotiutin kymmenkunta pistokasta (pelakuita, dahliaa, petuniaa) ja muutaman sipulikukan.

Tänään agendalla oli pihametsikkömme harvennusta. Tätä hommaa olemme pikkuhiljaa tehneet tässä jo muutaman vuoden ja aina sitä tulee lykättyä jonkun menon tai muun homman alta. Mutta nyt kerrankin ei ollut kalenterissa menoa. Kaadoimme kuusi tai seitsemään kuusta, jotta männyillä olisi tilaa kasvaa. Homma jatkuu varmaankin ensi viikonloppuna.

Päivän urakka:



Nyt on ollut kuvia linnuista ja puista, joten laitetaan lopuksi myös piha- ja kylvökuulumisia. Tomskut ovat juuri itäneet, ja paprikat kasvavat, molemmat vielä pikkuruisia:





Pihalla on erinäisiä reippaita kevään ensimmäisiä:





<





Aurinkoista uutta viikkoa!