Viimeisiä viedään

Syksyn puutarhatyöt alkavat olla maalissa. Olen jakanut ja siirtänyt perennoja, siivonnut pois pitkin pihaa löytyneitä taimiruukkuja ja kitkenyt urakalla. Kaikki daalioiden juurakot ovat nyt myös vihdoin talvisäilytyksessä ja useammat pensaat verkkojen suojassa.

Eilen tein pikaisen täsmäiskun taimistolle viimeisten tarjousten toivossa. Löysin sieltä sopivasti kaksi kasvia pensasaidanteen jatkoksi - mongolianvaahteran ja syyshortensian 'Pink Diamond'. Toivottavasti ehtivät vielä juurtua kasvupaikalleen. Lisäksi ostin rusopäivänliljan, kiinansipulin ja lisää kukkasipuleita - koska miksipä ei :)
Tänään ohjelmassa olikin kukkasipuleiden piilottamista penkkeihin. Määrä oli mielestäni melko maltillinen - ehkä noin 130-140 sipulia yhteensä, tulppaaneita kaikki. Lisäksi parikymmentä laukkaa. Silti niiden parissa sai urakoida useamman tunnin.

Takapihallamme on juuri nyt todella värikästä, kuvat otettu tänään aamukymmeneltä:



Samalla mittani tuli täyteen viljelylaatikoiden takana sijaitsevan kukkapenkin mirrinminttuun, joka leviää turhan reippaasti. Riuhdoin ja revin sen pois kokonaan. Leviäminen ei olisi ehkä edes ongelma, jos mirrinminttu kasvaisi siistin näköisesti. Mutta ei - se lamoaa ja näyttää harmillisen epäsiistiltä. Tämän operaation jälkeen mirrinminttua on enää yhden penkin reunassa ja sieltä se tulee saamaan lähtöpassit ensi vuonna. Taidan jatkossa käyttää reunuskasvina tähkäkissanminttua (mikäli se selviää ensimmäisestä talvestaan hyvin) sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea.

Kiipesin katolle, jotta saisin napattua leiskuvasta metsärinteestä kuvan:



Alan muutaman vuoden puutarhaharrastuksen jälkeen vihdoin hahmottamaan tiettyjä asioita, joista aluksi ei ollut mitään hajua. Esimerkiksi mitkä kasvit toimivat puutarhassani parhaiten, kuinka monistaa ja jakaa näitä hyvin viihtyviä luottokasveja useammalle kasvupaikalle, miten välttyä pieneltä piperrykseltä ja suunnitella isompia kokonaisuuksia (tähän en ole vielä käytännössä päässyt, mutta ainakin ajatus alkaa kulkea siihen suuntaan :)). Tänä kesänä olen katsellut joitakin penkkejä kriittisesti ja painanut pahimmat ongelmakohdat mieleen. Niihin on tarkoitus pitkän ja pimeän talven aikana suunnitella jotain fiksumpaa ja uskon, että nyt mulla on kohtuullisen hyvät eväät onnistua.

Yksi hyvä esimerkki meillä menestyvästä perennasta on reunusasteri 'Herbstgruss vom Bresserhof'. Lokakuun luottokukkija:







Tästäkin tekstistä huomaa, että mieleni alkaa kääntyä jo ensi kevättä ja kesää kohti. Tänä vuonna syksy on ollut huikean kaunis, pitkä ja lämmin, mutta nyt taitaa ainakin omalla kohdallani olla hyvä hetki kilistellä puutarhakauden loppumiselle ja vetäytyä sisälle viltin alle. Vedän villasukat jalkaan, sytytän kynttilät ja totean, että kiitos tästä kesästä!