Linturetkillä

Viime viikonlopun lämpimät ja auringoiset kelit mahdollistivat sen, että puutarhassa vietetyn tehokkaan päivän jälkeen oli vielä runsaasti valoisaa aikaa jäljellä tutustua Tunnista 100 lintulajia -haasteen hengessä lähialueen lintupaikkoihin. Lauantaina kävimme kiertämässä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kävelimme Lammassaaren lintutornille ja takaisin.

Ruovikossa oli pajusirkkuja:



Erään metsikön kohdalla näimme muutamia lintuharrastajia ja valokuvaajia tähtäämässä putkiaan samaan suuntaan. Pysähdyimme itsekin ja jäimme tuijottamaan, tietämättä kuitenkaan, mitä katsoimme :) Ystävällinen lintuharrastaja kertoi kuitenkin, mihin ja mitä tulisi etsiä - puussa oli meneillään pussitiaisen pesänrakennus. Kameran linssin läpi näkyikin pesän alku ja pian paikalle pyörähti myös itse rakennusmies:





Pussitiainen on Suomessa harvinainen pesijä, joten koimme itsemme todella etuoikeutetuiksi, kun saimme seurata pesäpussin rakentamista.
Lammassaaren puiden varjossa kohtasimme erilaisia pikkulintuja, joiden kohdalla tunnistaminen tapahtui vasta jälkeenpäin kotisohvalla kuvia katsellen ja niitä erilaisiin lintukirjoihin ja internetin tunnistussivuihin verraten. Loppupäätelmät saattavat siis hyvinkin olla virheellisiä, mutta mielestäni näimme hernekertun:



Ja mustapääkertun naaraslinnun:



Lammassaaren lintutornista on hyvä näkymä kosteikkoalueelle, jossa pysähtyy aina kahlaajia. Itse tunnistan hyvällä tuurilla juuri ja juuri pikkutyllin, mutta en todellakaan muita kahlaajia. Onneksi lintuharrastajat ovat sen verran mukavaa porukkaa, että tässäkin apu oli lähellä - eräs tornilla ollut bongari kertoi ääneen, mitä lintulajeja missä suunnassa oli havaittavissa. Siksi tiedän, että tuolla oli punajalkaviklo (ja kuvissa vilahtaa myös pikkutylli):





Itse onnistuimme sentään tunnistamaan vastakkaisella rannalla könöttävät harmaahaikarat:



Lisäksi näimme tiiroja, kymmeniä haarapääskyjä sekä metsikössä nakuttelevan pikkutikan:



Sunnuntain iltapäivällä suuntasimme hieman erilaisiin lintumaisemiin Espoon Suomenojalle. Sekä Vanhankaupuginlahti että Finnoo ovat tuttuja retkipaikkoja. Ennen omakotitaloon muuttamista ja remontti- ja pihahommia kävimme usein kävelemässä erilaisilla pääkaupunkiseudun lintualueilla. Oli virkistävää pyörähtää pitkästä aikaa tutuilla paikoilla. On myös erittäin mukavaa huomata, että lintujen tunnistushaasteen myötä on taas syttynyt alustava lintuharrastuskipinä, joka ehti viime vuosina hieman hautautua arjen tekemisten ja kiireiden alle.
Suomenojalla odotimme ensisijaisesti noki- ja liejukanojen näkemistä ja ne tulikin bongattua. Lisäksi teimme taas sarjan "kuvaan tämän ja katson kotona, mikä laji kyseesä" -bongauksia. Suomenojalla oli tosin tällä hetkellä meneillään luontokuvanäyttely, joka auttoi tunnistamaan valtaosan lajeista paikan päällä. Kohtasimme Suomenojan nimikkolinnun mustakurkku-uikun:



Satoja naurulokkeja:



Harmaasorsia:





Lapasorsan:



Punasotkat (huh mitkä silmät!):



Altailla oli myös tukkasotkia ja telkkiä. Eräässä ruovikossa askarteli piisami:





Pois lähtiessämme kohtasimme vielä pikkulinnun, jonka kohdalla arvoimme pitkään, onko kyseessä pajulintu vai tiltaltti. Tällä erää päädyimme pajulintuun linnun vaaleanruskeiden jalkojen takia:



Suomenojan luonnosta voi lukea tarkemmin Suomenoja-sivustolta, jossa on muun muassa kuvia alueen linnuista ja kasveista, ohjeita retkeilijälle sekä viikoittain päivittyvä havaintovihko.

Tällä hetkellä tunnistettuna on 55 lintulajia, mutta minusta tuntuu, että lajimäärän kasvattaminen on jatkossa paljon vaikeampaa. Enää ei ole jäljellä kovin montaa helppoa ja itselleni tuttua lajia. Mutta on tämä ollut todella mielenkiintoista ja informatiivista jo tähänkin asti!