sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sisäistä rauhaa ja syyskuun kukkasia

Enpä sitten tänäkään viikonloppuna halunnut työntää nenääni pihalle. Muutama aste lämpöä ja hurja tuuli ei pahemmin houkutellut syystöihin. Olen tällä kertaa jo kuitenkin ihan sinut syksyllä iskevän innottomuuteni kanssa ja annan itselleni luvan möllöttää sydämeni kyllyydestä.

Punakellukka (kuva 18.9.):

IMG_3341.jpg

Pienen pieni morkkis iski siinä vaiheessa, kun mies jatkoi eilen suojaverkkojen laittamista ja minä istuin vain sohvalla telkkarin edessä.. Mutta aina ei mene energiat tasan. Tai oikeastaan energiaa taitaa olla rajallinen määrä ja minulla se suuntautuu nyt pääosin työasioihin. Uudessa paikassa ja roolissa oloni on tuntunut hyvältä, vaikka vauhti on välillä kovaa: paljon uutta ja mielenkiintoista, työmatkoja, uusia ihmisiä, inspiroivia keskusteluja ja ajatuksia. Olen myös huomannut, että aivoni vaativat aikaa kaiken tämän prosessointiin. Nukun viikonloppuisin ennätyspaljon ja nautin leppoisista koti-illoista. Tähän sisältyy esimerkiksi Downton Abbeyn katsomista Netflixistä tai ikuisuusprojektini korinpohjapeiton jatkamista (tällä hetkellä neulottuna on about 10 senttiä.. vielä on siis tekemistä :D)

Esikot lähtivät syyskuussa toiselle kierrokselle. Samaan kuvaan mahtui neljä eri kukkivaa esikkolajiketta (kuva 10.9.): 

IMG_3308.jpg

18.9. mukaan liittyi myös viides esikko:

IMG_3351.jpg

Melkoisena yllätyksenä en ole kuitenkaan ehtinyt pahemmin vajota negatiivisiin ajatuksiin. Minulle on hyvin tyypillistä velloa melankolisesti tyytymättömyydessä itseeni tai elämääni. Käyn sen kanssa jatkuvasti taistelua, etenkin jos en pidä itseäni kiireisenä. Paitsi nyt! En tiedä, onko kyseessä uuden työpaikan tuomat hyvät fiilikset vai joku muu syy, mutta tunnen oloni hyvinkin seesteiseksi. En ole ollenkaan tottunut tällaiseen olotilaan :) Ei haittaa melkein yhtään, että pihalla on kuihtuneita kesäkukkia. Eikä sekään, että alakerrassa sijaitseva varastotila on kesän jäljiltä täydessä myllerryksessä - multasäkkejä, ruukkuja ja työkaluja on sikin-sokin. Ajattelen vaan, että ei hätää, kyllähän sitä ehtii.

Syysleimut 25.9.:

IMG_3372.jpg

Samaan aikaan loistivat myös harmaamalvikit:

IMG_3376.jpg

.. ja kesäkukista sinitähtöset:

IMG_3383.jpg

Tämän itsereflektoinnin ja syyskuun kukkakatsauksen jälkeen haluan toivottaa kaikille mukavan leppoisia iltoja!

22 kommenttia:

  1. Pitää levätä silloin, kun siltä tuntuu! Leppoisia koti-iltoja!

    VastaaPoista
  2. Syksyllä aina iskee uupumus. Minusta on tosi viisasta kuunnella kehon viestejä ja levätä. Yksikertaisesti vain huilia siiheksi, kunnes tuntee energioiden palaavan. Jos väkisin piiskaa itseää, niin väsähtää vielä enemmän. Minä nukuin viime yönä 11 tuntia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, 11 tuntia kuulostaa ihanalta :D Minäkin olen nukkunut 10 tunnin yöunia, joka on ihan käsittämätöntä. Ja se on niin totta, että pitää pötköttää, jos siltä tuntuu. Yleensä jossain vaiheessa iskee kyllästyminen ja tekee mieli lähteä tekemään jotain hyödyllistä :)

      Poista
  3. Minulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, työpaikka on vaihtunut minullakin eikä enää kehtaa/jaksa stressata mistään kodin tekemättömistä töistä. Kysynkin usein itseltäni että mitä tapahtuu jos en tee tätä tai tuota nyt. Vastauksena on tietenkin: ei mitään katastrofia mistä ei selviäisi. Nyt onkin ihan paras aika vaipua pieneen horrokseen ja antaa itsellensä luvan levätä. Minulla on koko kesäaika mennyt 5-6 tunnin yöunilla ja aion nyt alkaa ottaa niitä takaisin.
    Ihanaa piristystä sinulla nuo esikot, ja nuo sinitähtöset ovat aivan ihania, minun suosikkikukkiani joita täytyy kasvattaa joka vuosi.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, Piparminttu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä uuteen työpaikkaan Tuulikki! Minäkin ajattelen samalla tavalla, että eipä haittaa jos jokin repsottaa, kyllähän sitä ehtii. Pitkät yöunet ovat ihan parasta. Miten olet selvinnyt noin lyhyillä unilla koko kesän? :O
      Mukavaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  4. Itsekin painin vireyteni kanssa, joskus koti näyttää kaatopaikalta ja kaikki hommat kasaantuvat. Mutta onneksi ajoittain minusta kuoriutuu Supernainen, joka hoitaa kaikki hommat päivässä. Ilosta viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaatopaikka on aika täsmällinen termi meidänkin kämpälle tässä vaiheessa :S Mahtavaa että sulla on sellaisia innostumisen puuskia, jolloin saat paljon aikaiseksi! Mukavaa uutta viikkoa sinne kans!

      Poista
  5. Tärkeintä syksyllä kesän jälkeen on riittävä lepo, kaikki virukset iskevät jännittyneeseen ylikierroksilla käyvään kehoon, joten himmailla täytyy! Ihanaa on kotoilla, lepäillä ja puuhastella jos siltä tuntuu ja ihaninta on se etteivät villakoirat, tekemättömät työt ym. marssi perässä, kaikille on aikansa ja kaikille on virtansa...kyllä ne hommat tulee tehtyä jos ne ovat riittävän tärkeitä, muut saa unohtua :D

    Aurinkoista syysviikkoa Piparminttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, kaikki on vain prioriteeteistä kiinni! :) Ja nyt on todellakin kaikenlaisia viruksia liikkeellä, täytyy levätä kunnolla, jotta vastustuskyky on kohdillaan.
      Kaunista syysviikkoa sinulle myös!

      Poista
  6. Mahtavat sinitähtöset! Äläkä suotta pode huonoa omatuntoa. Meilläkin suojaverkkojen asettaminen puiden ympärille sujui juuri noin... Täytyy sitä miehillekin jotain puutarhaduunia jättää. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, mutta kun miehellä olisi kaikkea muutakin tekemistä :) Mutta täytyy sanoa, että nyt on kyllä aivan oivalliset suojaverkot!

      Poista
  7. Hyvä kun et nyt stressaa, eiväthän ne hommat sieltä mihinkään karkaa :) Ja anna miehen tehdä kun virtaa riittää - hän on varmasti onnellinen kun saa tehdä sinulle palveluksen. Ainakin jos muistat nätisti siitä kiittää ;) Kun oikein nätisti kiität, hän varmaan kysyy onko jotain muuta mitä hän voisi tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt eivät tosiaan tekemällä lopu, joten ihan hyvin voi pistää ne hetkeksi tauolle. Mies auttaa superhienosti aina mua puutarhahommissa jos pyydän, mutta en ehkä ihan vielä tohon vapaaehtoisuuteen usko :D

      Poista
  8. Ihanaa kukkaloistoa syyskuussa! Kylläpä olivat suloisia nuo esikot toisella kierroksellakin. En osaa sanoin kuvata, miten paljon pidän niistä. Ne ovat minulle eniten merkki siitä, että talvi voitetaan ja kevät tulee jälleen. :)
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuussa oli vielä tosi kivasti kukintaa, nyt siitä voi enää unelmoida :/ Minäkin olen innostunut esikoista, ne ovat todella suloisia!
      Mukavaa viikon jatkoa! :)

      Poista
  9. Kaunista ja runsasta kukintaa vielä syyskuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuussa oli tosiaan kivasti kukintaa. Etenkin malvat jaksoivat pitkään!

      Poista
  10. Hienosti kukkivat esikkosi syksyllä. Upeat sinitähtöset. Niitä olisikin kiva kasvattaa ensi keväänä siemenestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinitähtöset löysin ihan vahingossa! Sain muistaakseni siemenpussin virheellisesti nettitilaukseni mukana, oli jonkun toisen kasvin tilalla. Mutta onneksi näin! Tällä tavalla tulee siis selvästi kokeiltua uutta :)

      Poista
  11. Kuulostaa oikeastaan aika hyvältä. Itse sitä itselleen pahimmat stressit kasaa. Jos olo on tekemättömistä töistä huolimatta tyyni ja rauhallinen, elämä on silloin mallillaan. Työt eivät karkaa ja hyvä se on niitä välillä miehellekin siirtää. Meillä tosin puutarhahommat jäävät tekemättä, ellen minä niitä tee, sillä Ukkokulta ei niihin juurikaan puutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Between, stressi on usein itseaiheutettua! Se olisi hyvä muistaa. Minä kun olen erityisen hyvä kasaamaan itselleni paineita ja odotuksia. Ehkä nyt on tullut sopiva hetki opetella uusille tavoille :)

      Poista