Pihabongausta

Tänään osallistuin BirdLifen Pihabongaukseen. Alkuun vaikutti siltä, että saldoksi jää muutama sinitiainen. Seuraavaksi paikalle pöllahtikin parvi pikkulintuja ja olin ihan hädässä laskemassa niitä. Otin kameran avukseni, jotta erottaisin kauempana puussa hyppivät tiaiset.

Ilokseni keltasirkut ovat taas löytäneet pihallemme. Taitaa olla tämän talven ensimmäinen viikonloppu, kun heitä näkyy. 

Lopulliseksi saldoksi kirjasin listan, joka vastaa melko tyypillistä kuvaa meidän pihan vieraista:

9 keltasirkkua

6 talitiaista

5 sinitiaista

3 mustarastasta

2 harakkaa

1 kuusitiainen

Myös oravat näyttäytyivät, olihan ruokintapaikalla tarjolla maapähkinöitä.

Lopuksi pieni ote Karel Čapekin Puutarhurin vuosi -kirjasta. Aloitin sen lukemisen pari päivää sitten ja hihittelin jatkuvasti osuville kuvauksille. Kuten tälle:

Ilmojen kanssa on nimittäin niin erikoisesti, että ne eivät ole koskaan kunnossa. /.../ Jos lunta ei ole, hän valittaa tuhoisia lumettomia pakkasia; /.../ Jos aurinko uskaltautuu paistamaan tammikuussa, puutarhuri säikähtää, että hänen pensaidensa nesteet lähtevät liian aikaisin liikkeelle. Jos sataa, hän pelkää kivikkokasviensa puolesta; jos on kuivaa, hän tuntee tuskaa rhododendroniensa ja suokukkiensa puolesta. Eikä olisi vaikeaa olla hänelle mieliksi: riittäisi, että tammikuun ensimmäisestä päivästä viimeiseen olisi 0,9 astetta pakkasta, 127 millimetriä lunta (kevyttä ja mieluiten vasta satanutta), enimmäkseen pilvistä, tyyntä tai vähäistä länsituulta; silloin kaikki olisi hyvin.