Suurimpana heinäkuun proggiksena lienee kivituhkapolun jatkaminen kompostille asti. Polku kulki pitkin vanhaa metsäpohjaa, joka tarkoitti vimmaista maan tasoittamista, kymmenien kivien nostamista maasta tasoittamisen yhteydessä (ja myös suurimpien kivenmurikoiden jättämistä osaksi polkua) sekä muutamien puoliksi maatuneiden puunjuurien sahaamista. Ja toki lopuksi kivituhkan kärräämistä rinnettä pitkin ylös. Anyways, lopputulos ei näytä kuvassa oikein miltään, mutta polku on nyt siinä:
Projekti jatkuu sillä, että polun varteen tulee pensaita. Muutama syyshortensia, teresanruusu ja mustaselja odottavatkin jo istutusta.
Heinäkuussa siistimme myös kasvimaan reunukset. Oli huono idea tehdä reunat luonnonkivistä, sillä nurmikolta puski niiden välistä juolavehnää, joka levisi turhankin hyvin viljelylaatikoiden ympärille laitetussa kuorikatteessa. Siispä siirsimme kivet muualle ja kanttasimme reunat. Katsotaan, jos keksitään jossain vaiheessa jokin parempi reunus, mutta sillä välin mennään tällä.
Lisäksi suoritimme yhdessä miehen kanssa siperinkurjenpolvien jakamisen. Jättimäisen juurakon jakaminen edellytti pienen retkikirveen käyttöä, jolla se meni nätisti neljään osaan. Aina näissä jakohommissa tulee mietittyä, että miten kasvit selviävät tällaisista tuhotöistä, mutta vastaus on, että ilmeisen hyvin. Tätä kirjoittaessani siperiankurjenmiekan jakopalat puskevat nimittäin uusia lehtiä.
Heinäkuussa tein myös karsintaa puutarhassa. Liiankin hyvin kukkapenkissä viihtyvät jättipoimulehti ja huopakaunokki saivat lähtöpassit ja siirtyivät kompostin puolelle. Huopakaunokki sinänsä hieman harmittaa, sillä se oli pörriäisten suosiossa, mutta uskoisin, että tilalla on ihan riittävästi muitakin kukkijoita. Jos joku kasvi harmittaa enemmän kuin tuottaa iloa, niin täytyy vain todeta, että niiden aika puutarhassa on ohi.
Kukinnan osalta heinäkuun mieleenpainuvimpia kukkijoita olivat ritarinkannukset, palavarakkaus ja tietysti loppukuun puolella daaliat. Mutta aloitetaan kuvakatselmoinnilla alusta. Ensin yleisnäkymää 7. heinäkuuta, nurmikkokin on kerrankin juuri leikattu :D
Heinäkuun alkupuolella jatkoi kukintaansa vielä kestävä 'Bowl of Beauty':
Jasmike kukki upeasti ja sen tuoksu oli hurmaava. Pensaan kasvutapa on vaan niin sotkuinen ja joka suuntaan sojottava, että en tiedä, mitä sille tulisi tehdä. Antaa olla vaan sellaisenaan?
Ritarinkannukset ja palavarakkaus ilahduttivat pitkäkestoisella kukinnalla:
Tämä tummansävyinen lajike on mieleeni. Kaikki ritarinkannukset ovat peräisin blogisiemenkirjeestä:
Lisäksi meillä kasvaa tällainen valkoinen kaunotar, jonka kukinto on tänä vuonna hieman tynkä:
Neilikkaruusu on kukkinut koko heinäkuun:
On ollut myös hyvä vuosi kärhöille. Tiukukärhö 'Arabella' kukkii runsaasti:
'Warszawska Niken' välistä kurottaa yksi 'Multi Bluen' kukka:
Ja sitten ne daaliat! Joidenkin kukintaa odotan edelleen, toiset aloittivat jo heinäkuun alkupuolella.
'Happy Single Romeo' ja 'Happy Single Wink':
'First Love':
'Musette':
Jättimäinen 'Vassio Meggos':
Jokin kaktusdaalia, jonka lajikenimi ei ole tallessa:
Heinäkuulta täytyy mainita myös tuoksuherneiden kukinta. Ah näitä värisävyjä!
Kuun loppupuolella aloittivat myös syysleimut:
Muutama yleisnäkymä vielä kuun loppupuolelta. Ensimmäisessä kuvassa näkyy rinnepihamme kolme "tasoa" - ensin kurjenpolvet ja rantakukka, sitten seuraavassa penkissa leiskuvat värimintut ja tummana erottuva peruukkipensas sekä lopuksi alapihan kukkapenkit, josta tässä kuvassa näkyy enimmäkseen purppuraheisiangervo sekä vaaleanvihreä kultakanukka.
Ja vielä hieman tarkempi näkymä alapihan kukinnasta, täältä löytyy muun muassa vaaleanpunaista väriminttua sekä sinipallo-ohdaketta. Sinipallerot aiheuttavat ristiriitaisia tunnelmia. Ne ovat niin hauskan näköisiä, mutta siementävät aivan hulluna. Olen tänä vuonna kitkenyt niiden siementaimia aivan älyttömiä määriä. Auttaisi varmaan, jos kukkapallerot leikkaisi ajoissa pois, mutta eihän niitä raaski karsia :/
Toki täytyy päivittää myös hyötyviljelmien kuulumiset. Heinäkuussa tuli kurkkua ja kesäkurpitsaa normaaliin tapaan, eli enemmän kuin tarpeeksi. Myös punajuurien sato oli hyvä. Herneitä ja karviaisia olen jo kerännyt hieman, mutta niitä riittää vielä.
Kuva heinäkuun alkupuolelta, kurkut ovat jo katossa asti:
Maukkaita herneitä:
Ja karviaisia:
Heinäkuussa oli myös mainio Avoimet Puutarhat -tapahtuma, jolloin kiersimme yhtä lailla puutarhaharrastukseen hurahtaneen naapurin kanssa Kirkkonummen seudun puutarhoja. Jokainen kohde tarjosi jotain erilaista, kiinnostavaa ja inspiroivaa, eli ehdottomasti vierailun arvoinen tapahtuma.
Kesälomalla tuli poikettua myös Pinsiön taimistolla, jossa oli kaunis näyttelypuisto:
Heinäkuun puutarha-asioista voisin kirjoittaa vielä toisen samanmittaisen postauksen. Vietin puutarhassa selvästi tyypillistä enemmän aikaa, edistin projekteja, shoppailin kasveja, fiilistelin kukkia ja pörriäisiä, inspiroiduin ja keksin uusia ideoita. Kerrassaan loistokas kuukausi siis. Toivottavasti kesä on sujunut myös muilla hyvin! Nyt täytyy taas loman loppuessa palata erilaisten projektien pariin, mutta puutarhakausi toki jatkuu edelleen. Aurinkoista elokuuta!
