Siemenkylvöt terapiana

Tämä viikonloppu ei ole ollut yhtä menestyksekäs kuin edeltäjänsä. Sain viikolla lääkkeet, mutta olo ei ole erityisemmin muuttunut. Siinä kestää, mä tiedän, mutta silti! Tänään otti varsinkin päähän, koska peruskuntoni on kadonnut ja lihakseni menevät maitohapoille pienimmistäkin ponnistuksista. Jopa kissojen vesien vaihtaminen hikoiluttaa ja käsilaukun pitäminen saa hartialihakset jumiin. Lisäksi kilpirauhasen liikatoiminnan yhtenä oireena on itkuherkkyys ja voi moro, miten paljon olen viime viikkoina itkenyt. Itseänikin jo kyllästyttää tämä jatkuva pillittäminen!









Yritän kyllä tsempata. Yritän miettiä, että tämä menee ohi ja kohta olen taas ihan tikissä. Kesään on vielä aikaa ja ehdin lääkkeiden vaikutettuaan treenata itseni taas lapiontikuntoon. Se mielessäni suuntasin tänään alakertaan kylvöpuuhiin. Onneksi kylvöt eivät sentään vaadi fyysisiä ponnistuksia, etenkin kun mieheni auttoi vaikeimmassa osassa, eli multapussien roudaamisessa kaupasta kassalle ja kotiin.

Siemenkori pullistelee reunoistaan:



Juuri avattu multapussi tuoksuu mielestäni hyvälle. On ihanaa rapistella siemenpusseja ja tutkia mielenkiinnolla niiden sisältöä - ovatko siemenet pieniä vai isoja, pyöreitä vai hiutaleen mallisia. Esimerkiksi virginiantädykkeen siemenet olivat kuin hienoa hiekkaa ja nuokkulaukalla pieniä mustia palleroita.

Chilejä kylvin ensimmäistä kertaa. Keltaista 'Hot Lemonia' sekä punaista 'Piment d'Espeletteä'. Vähän epäselvää on vielä, mitä niille tehdään, jos ne sattuvat itämään ja kasvamaan. Itse en tulisia ruokia nimittäin syö.





Edellämainittujen lisäksi kylvin varjoliljan, isotähtiputken ja jättikarhunputken siemeniä. Osa rasioista on nyt jääkaapissa kylmäkäsittelyssä. Luin jostain, että kylmäkäsittelyn voi suorittaa myös esimerkiksi kasvihuoneessa ja taidan kokeilla sitä keinoa. Mutta nyt ei muuta kuin reipasta kylvöjen suihkuttelua ja jännittävää odotusta :)