Kevään kaipuu -haaste

Sain jokin aikaa sitten Sofialta Multavarpaan maailma -blogista Kevään kaipuu -haasteen. Kyseinen haaste on lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki -blogista ja sen tarkoituksena on jakaa itselleen merkityksellisimpiä keväisiä kuvia.

Minun kevääni alkaa linturetkillä. Yleensä jo heti tammi- ja helmikuussa, tänä vuonna kylmän talven jälkeen vasta maaliskuussa. Ensimmäinen vakiokohde on yleensä Viikin pellot ja arboretum, kelien salliessa myös Lammassaari, josta löytyvät hanhet, kiurut, töyhtöhyypät. En osaa oikein selittää sitä, miksi joka kevät täytyy käydä niitä kanadanhanhia ja valkoposkihanhia (ja toki myös meri- ja metsähanhia) Viikissä bongaamassa, kun kuitenkin niitä samoja lintuja näkee kesällä ihan joka puolella. Siinä on jotain merkillistä, kun hanhet saapuvat ensimmäisten paluumuuttajien joukossa tänne. Ne tallustelevat puoliksi jäätyneillä, lumisilla pelloilla ennen matkansa jatkamista. Ehkä se on lupaus siitä, että heidän jälkeen saapuu myös seuraavat lajit, ja samalla tulevat kevät ja kesä. 

Kevään kohteita ovat toki myös Suomenoja ja Villa Elfvik. Lumien lähdettyä täytyy päästä käymään myös Porkkalanniemessä. 

Viime keväänä oli eräänä Viikin vierailulla pelloilla enemmän kauriita kuin hanhia..

 Porkkalanniemen haahkat:

Suomenojalla on pesintä onnistunut:

Ja kun kevät etenee vielä hieman pidemmälle, on lintuharrastajan onnenpäivät:

Liro:

Ruokokerttunen:

Hernekerttu:

Punakylkirastas:

Puutarhassa kevään odotus alkaa tietysti lumien lähdöllä. Tänä vuonna tilanne on sen osalta vielä melkoisen heikko, lunta vaikuttaisi olevan tasaiset puoli metriä joka puolella pihaa. Viime vuonna maaliskuun loppupuolella avautui puutarhassa jo tällainen näkymä:

Sitä onkin jo ikävä, että pääsisi nuuhkimaan maan tuoksua, iskemään lapion multaan, kylvemään viljelylaatikoihin siemeniä. Hetki täytyy vielä malttaa. Sitten kun kevät tulee, niin se saapuu vauhdilla. 

Puutarhassa kevään ilahduttajia ovat ehdottomasti esikot sekä valkovuokot:

Tottakai myös narsissit, tulppaanit ja omenapuut ovat kevään sykähdyttäviä kukkijoita, mutta ne ilmestyvät vasta silloin kun on selvästi lämpimämpää. Krookukset ja esikot sen sijaan ovat niitä ensimmäisiä ilon pilkahduksia vielä mahdollisesti hyvinkin karun tai ailahtelevan sään aikaan. Siksi kaikki kunnia niille. 

En jaa haastetta nyt eteenpäin, sillä en ole varma, kuka on ehtinyt siihen jo osallistua. Mutta ole hyvä ja nappaa haaste halutessasi täältä: 

Haasteen säännöt:

• kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
• tee postaus sinulle rakkaimpimpien keväisten kuvien kera
• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
• käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu  -postauksen kommenttikenttään.
• Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta löydän ne.

Aurinkoista kevään ja puutarhakauden odotusta!

Pelargonien onnistunut talvetus

Auringonvalon lisääntyessä päätin tuoda pelargonit autotallista sisälle. Järjestelin vierashuoneeseen lisätilaa siirtämällä etätyöpisteeni ikkunan alta pois ja ottamalla nämä parhaat ja valoisimmat neliöt pelakuiden käyttöön. Prioriteetit täytyy olla kunnossa :) Lopputulos on oikein hyvä, vaikka itse sanonkin!

Pelargonien talvetus onnistui tällä kertaa yli odotusten. Valtaosa näyttää olevan elinvoimaisia ja hyvässä kasvuvauhdissa. Yhtään kasvia en myöskään menettänyt. Vielä. Yksi pelakuu näyttää tosin hieman surkeammalta kuin muut, mutta katsotaan jos se siitä vielä selviäisi. 

Luulen, että onnistuneen talvetuksen taustalla on kylmä talvi, jolloin autotallin lämpötila pysyi noin kymmenen asteen paikkeilla. Viime talvena siellä oli jatkuvasti lähes 15 astetta ja kasvit näivettyneitä tai mädäntyneitä. Toinen ero viime kertaan on myös se, että lannoitin pelargonit ajoissa syyslannoitteella ja toin ne myös hyvissä ajoin sisälle, ennen kuin ne menettivät kylmissä syyskeleissä voimiaan. Tai sitten näillä asioilla ei ollut merkitystä ja hyvä lopputulos on vain tuurista kiinni :)

Sisälle tuotuani kastelin pelargonit ja nypin kaikki kuivuneet lehdet pois. Jatkotoimenpiteistä en ole vielä kovin varma. Taidan odottaa muutaman päivän ennen kuin otan vahvimpaan kasvuvauhtiin päässeistä pelakuista pistokkaita. Mullanvaihdon osalta taitaa suositus olla odottaa viikko-pari?

Pelargonien leikkaaminen ja typistäminen on inhottava vaihe - en pidä siitä yhtään. Koko ajan on sellainen fiilis, että nyt mä pilaan ne mun hyvin talvehtineet kasvit. Nooh, on se pakko jossain vaiheessa tehdä, sillä muutama noista pelakuista näyttää aivan ryteiköltä. 

Lehdet ovat päässeet autotallissa hieman pölyyntymään. 

Millaisia hyviä vinkkejä teillä on pelakuiden leikkaamiseen? 

Uuden vuoden lintuhavainnot ja Pihabongaus 2021

Nyt kun puutarha on lumen peitossa, on vapaa-ajalla painopiste ollut vahvemmin lintuharrastuksen puolella. Vuoden alussa käynnistyi uudelleen BirdLifen Tunnista 100 lintulajia -haaste ja toki osallistun myös tänä vuonna. Viime vuonna tuli vihdoin 100 täyteen! 

Haasteessa mieluisaa on luonnossa liikkumisen ja pienen kilpailuhenkisyyden lisäksi myös uuden oppiminen. Vuosi-vuodelta lintuosaaminen kasvaa vaivihkaa, vaikka toki edelleen luulen joka kolmatta varista haukaksi jne. Näin vuoden alussa lajisaldo on vasta pieni - 16, mutta pääpaino onkin huhti-toukokuussa ja tuolloin saapuvissa vesi- ja pikkulinnuissa. 

Tänään osallistuin myös BirdLifen Pihabongaukseen laskemalla tunnin ajan takapihan linturuokinnan lajeja. Yllätyksiä ei tullut, meidän pihan lajikirjo on jo hyvin tuttu, sillä tuijotan linturuokintaa päivittäin etätyöpisteeltäni. Mukavaa puuhaa bongaus oli joka tapauksessa. 

Vakiotiaiset: tali-, sini- ja kuusitiainen:

Iloiset keltasirkkupallerot:

Ja yhteisölliset pikkuvarpuset. Jostain syystä pyrkivät kaikki samaan aikaan ruokinnalle:

Myös käpytikka näyttäytyi tänään, ei ole meillä ihan jokapäiväinen vieras:

Näissä merkeissä on alkuvuosi lähtenyt käyntiin. Mites muut, osallistuitteko Pihabongaukseen tai 100 lintulajia -haasteeseen?