Linturetkellä Viikissä

Aurinkoisena sunnuntaina teimme miehen kanssa pienen retken Viikin pelloille. Olemme kävelleet siellä usein keväisin ja bonganneet töyhtöhyyppiä - varmoja kevään merkkejä :) Tällä kertaa kuitenkin jännitin lähtöä, koska epäilin kuntoni olevan edelleen huono kilpirauhasen liikatoimintaepisodin jäljiltä. Seinä tulikin vastaan runsaan tunnin käppäilyn jälkeen. Autolle oli vielä matkaa, joten ei auttanut kun marssia eteenpäin, mutta melkoista hoipertelua ja hapen haukkomista se loppumatka oli. Tulipa ainakin todennettua nykykunto ja treenaamisen tarve!

Tunnissa ehdin kuitenkin kuvata yhtä sun toista, kuten talventörröttäjiä:





Töyhtöhyypät olivat tietysti jo saapuneet. Keväällä Viikin pelloilla niiden näkeminen on melko lailla varma nakki.



Myös kiurut olivat löytäneet tiensä Viikkiin. Itsehän en valitettavasti lintua tunnistaisi, mutta kuulin lintuharrastajien puhuvan kiuruista :)



Kanadan- ja valkoposkihanhien joukot olivat saapuneet ja laidunsivat pelloilla.



Kanadanhanhi lepää ja valkoposket ihmettelevät:



Osa hanhista oli jäänyt vielä jään reunalle:



Sieltä ne lensivät pienissä ryhmissä pelloille.







Eräs kanadanhanhi näytti hieman oudolta: mustan nokan ja pään sijaan hän olikin valkokirjava. Osaako joku fiksumpi kertoa, onko tällainen väripoikkeama normaali?





Viikin arboretumissa oli useita lintujen ruokintapaikkoja. Yhdellä niistä huomasimme värikkään tiklin:



Toisen ruokintapisteen läheisyydessä hyppi sinitiainen:



Mereltä päin lensi peltojen suuntaan myös muutamia merihanhia.





Vaikka kävelyretken loppu oli rankka ja olin ihan poikki vielä kotiin päästyäni, oli hauskaa palata vaihteeksi rakkaan lintukuvausharrastuksen pariin. Ennen omakotitaloon muuttamista kävimme usein kävelyretkillä luonnossa, mutta nykyään puutarhanhoito on tempaissut mukaansa ja viikonloput tulee vietettyä pihalla kuopsuttaessa. Teleobjektiivia en ole ulkoiluttanut todella pitkään ja kuvaustaidot ovat päässeet ruostumaan. Mutta jospa jatkossa löytäisin enemmän aikaa luontoretkeilyyn ja -kuvaukseen, sen verran mukava fiilis siitä väsymystä lukuun ottamatta jäi.

Kevään merkkejä

Sunnuntaina sää vihdoinkin kirkastui, joten hipsin ulos etsimään ensimmäisiä maasta työntyviä lehtiä. Lunta täällä riittää vieläkin, mutta paikoin on maata näkyvissä.

Mirrinminttu ei kylmää kavahda: uutta kasvua pukkaa:



Aurinkoisemmalla paikalla sijaitseva kohopenkki alkaa ilmestyä lumen alta esille. Lakastuneiden harmaamalvikkien juurella näkyi jo vihreitä lehtiä!



Tummanpunaisen kaukasianmaksaruohon leiskuvat lehdet erottuvat hyvin ruskeiden lehtien keskeltä:



Kivikossa vihertää myös. En tiedä kasvin nimeä, mutta upea se on:



Toivoa siis on! Monta päivää olen harmitellut pihalla sitkeästi pysyvää lumipeitettä, mutta kasvit ovat lumesta huolimatta jo heränneet tai ainakin hyvin valmiina kasvuspurttiin. Ensimmäisten auringonsäteiden osuttua maahan alkaa sieltä hyvällä vauhdilla nousemaan piippoa ja lehteä. Ja kohta niiden perässä ei meinaa enää pysyä :)

Esikasvatuksia ja ensimmäisiä piippoja

Yritin tänään lähteä pihahommiin, suunnitelmissa lähinnä siivota kasvihuone ja ottaa mittoja tarkempaa suunnittelua varten. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, koska ensinnäkin en löytänyt mistään pihaharjaa. En ymmärrä, minne yksi harja voi talven aikana kadota?
Toisekseen pihalla oli lähes mahdotonta hengittää, koska naapuri poltti risuja. Roudasin kuitenkin grillin pois kasvihuoneesta talvisäilytyksestä ja vein tilalle pienen parvekepöydän. Pienin askelin kesää kohden!

Näkymät ulkona olivat melko lohduttomia, koska lunta riittää:



Melkein puolivahingossa huomasin kuitenkin ensimmäiset piipot! Terassin vierestä on lumi jo sulanut ja ensimmäiset krookukset näyttävät hyvinkin lupaavilta. Muutama aurinkoinen päivä ja luvassa on kukintaa.



Koska ulkotöistä ei tullut mitään, siirryin sisälle kuvaamaan esikasvatuksia. Viikko sitten kylvetyt kasvit ovat itäneet niin hyvin, että kasvatustila on täyttynyt hyvällä vauhdilla. Ikkunanlaudalla rehottavat kukkineet narsissit, joita en ole raaskinut heittää vielä pois.



Sinitähtöset ovat itäneet, voi miten pieniä ne ovatkaan!



Untuvasulkahirssin piikit:



Myös kosmoskukat ja kesäpäivänhatut itivät nopeasti. Kylvörasiat ja ruukut kilpailevat tilasta kasvivalojen alla. Siirsin pelakuiden ja verenpisaroiden pikkutaimet yläkertaan ikkunan äärelle, saavat pärjätä tästä lähtien pelkällä luonnonvalolla.

Punavirmat koulittu ruukkuihin, laitoin tässä vaiheessa vielä neljä taimea yhteen ruukkuun:



Chilit ja kurkut ovat kasvaneet entisestään:



Tomaatit kylvin kuuden ruukun kehikkoon, saavat juurtua ja kasvaa siellä rauhassa. Koulimisen kanssa ei ole vielä kiirettä.



Pikkuruiset preeria-apilat koulittuina. Näiden kasvu on ollut hidasta. Taimivauvat kasvattavat kyllä lehtiä, mutta mitat pysyvät miniatyyrisinä:



Paprikat sen sijaan ovat hyvässä kasvuvauhdissa.



Tulisipa nyt kunnon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta päästäisiin lumesta eroon!