Talviloman tekemisiä

Olen ollut tämän viikon talvilomalla ja minulla on ollut ihan älyttömän paljon aikaa! Ero arkeen on ollut merkittävä, koska silloin ehdin panostaa vapaa-ajan tekemisiin vain viikonloppuisin.
Olemme lomalla remontoineet alakerran kylpyhuonetta, meidän ikuisuusprojektia, joka on ollut enemmän ja vähemmän työn alla varmaan jo kolme vuotta. Mutta nyt on kerrankin kohtuullisen hyvä vauhti päällä ja myös tahtotila saada hommaa eteenpäin. Tekemistä on vielä todella paljon, mutta ainakin työt etenevät.

Myös kylvörintamalla on tapahtunut yhtä sun toista. Tällä viikolla olen kylvänyt seitsemän uutta lajia/lajiketta ja koulinut tomaatintaimet. Tänään koitti myös vihdoin se päivä, kun tammikuussa kylvettyjen siementen kylmäkäsittelyaika meni umpeen ja sain vihdoin nostaa ne pois jääkaapista. Joten nyt on taas jännitettävää kylvöissä - itääkö vai eikö?

Tomaatintaimia:



.. ja paprikoita. Sekä muutama tomaatti täälläkin:



Pistokkaat tuovat vihreyttä kasvatushuoneeseen, kun kaikki muut taimet ovat vielä niin pikkiriikkisiä:



Jokunen hetki sitten kirjoitin työpöydän puutteesta ja siitä, että bloggailen epäergonomisesti sohvalta käsin. Nyt on siihenkin saatu vihdoin muutosta! Lomalla on helppoa löytää aikaa huonekalumyymälässä kiertämiseen ja huonekalujen kokoamiseen. Työpisteelle löytyi sopiva paikka vierashuoneesta. Olen hirmuisan tyytyväinen tähän:



Ulkona on vielä lohduttoman talvista ja lunta on vain tullut lisää. Tänään sentään aurinko paistoi ja räystäiltä tiputteli vettä. Puutarhassa ovat puput tai peurat käyneet suorittamassa pensaiden kevätleikkuun.
Syyshortensiaa on napsittu:



.. ja ruusuangervoa typistetty:



Uskoisin  kuitenkin, että pensaat selviävät tästä ilman suurempia ongelmia. Syyshortensian leikkaan vielä kunnolla uudelleen, kunhan lumet ensin sulavat.

Huomenna lähden hakemaan kevättunnelmaa Tukholman puutarhamessuille. Ensimmäinen kerta käydä tuolla ja alkaa jo hieman jännittää :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kylvötilastot 23.3.: 
- Kylvettyjä lajeja/lajikkeita: 22 (joista 4 kylmäkäsittelyssä, 5 siirretty juuri pois kylmäkäsittelystä ja loput 4, jotka eivät päätyneet kylmäkäsittelyyn, kylvetty aivan äskettäin)
- Itäneitä: 9 

Islanti, osa VII: Krafla, Hverfjall, Akureyri ja paluu Reykjavíkiin

Vuorossa on viimeinen Islannin matkapostaus, jossa paluu häämöttää jo ajatuksissa ja reissuväsymys yrittää puskea päälle.

Paluulennon päivä lähestyi vääjäämättä. Húsavíkista lähdettyämme matkasuunnitelmissa oli kuitenkin vielä kaksi täyttä päivää, joista ensimmäisenä pyörimme edelleen Mývatnin järven ympäristössä ja toisena edessä odotti pitkä ajomatka Akureyrista Reykjavíkin kautta lentokentälle.

Päivän Mývatnin lähistöllä aloitimme suuntaamalla Kraflan vulkaaniselle alueelle. Ajomatka perille kulki käytännössä geotermisen voimalaitosalueen läpi.

Voimalaitoksen putkia ja pömpeleitä:





Voimalaitoksen jälkeen oli lähietäisyydellä tarjolla kaksi pysäköintipaikkaa: yksi vasemmalle ja toinen oikealle kääntyvän tien varrella. Vasemmalla sijaitsevalta parkkikselta lähti reitti Leirhnjúkurin laavakenttien keskelle ja oikeanpuoleisesta pääsi Vítin kraatterijärvelle.

Tarkastimme toki molemmat. Leirhnjúkurin laavakenttäreitti oli alkuun melko mitäänsanomaton, mutta tässä kohtaa ensivaikutelma oli petollinen. Näkymät paranivat selvästi, mitä pidemmälle pääsimme. Polku vei meidät värikkäiden laava- ja kivimuodostelmien keskelle. Sävyt vaihtelivat mustasta vihreään ja punaiseen. Paikoin maasta nousi höyryä. Reitin varrella oli myös omituisen värisiä maitomaisia lampia.











Pysäköintipaikalle palatessa polku kiersi sammaloituneiden ja vihertyneiden laavamuodostelmien välissä. Karu maisema näytti hetkellisesti hieman pehmeämmältä.







Seuraavaksi tutustuimme Vítin kraatteriin. Víti tarkoittaa islannin kielellä helvettiä, eikä tarvitse sinänsä pitkään ihmetellä kansanuskomuksessa syntynyttä yhteyttä tuliperäisen maiseman ja kyseisen tarinallisen paikan välillä.
Kraatterin reunaa pitkin pääsi kävelemään. Lähdimme kierrokselle ja heti havaitsimme, että maa oli tihkusateessa muuttunut saviseksi mönjäksi, joka tarttui todella hanakasti kiinni kengänpohjiin. Hanakasti tarkoittaa tässä kohtaa paikoin noin kymmentä senttiä paksua tiivistä klönttiä, joka kulkeutui käytännössä koko kierroksen aikana mukana, vaikka sitä välillä yrittikin pyyhkäistä pois. Missään ei vain oikein ollut paikkaa johon pyyhkäistä - samaa savea joka puolella.
Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä pahemmin, vahinko oli jo tapahtunut, joten jatkoimme matkaa. Kraatteri oli komea ja sen keskellä sinersi lampi. Näkymä oli kaiken savimönjän arvoinen.



Polku kraatterin reunalla, jossa turistit tarpovat savessa :)







Kraflalta matkamme jatkui vielä toiselle Mývatnin vieressä sijaitsevalle kraatterille. Hverfjallin kraatteri on vaikuttava ilmestys, noin kilometri halkaisijaltaan. Kraatteri ei edes mahtunut kokonaisuudessaan laajakuvalinssini kuvaan. Tämänkin kraatterin reunalle pääsee toki, sorapolkua pitkin kiipeämällä. Halutessaan voi myös kiertää kraatterin reunalla kulkevan noin 3,2 kilometrin reitin. Me teimme tämän, mutta jälkikäteen voi myöntää, että kyseisen retken olisi voinut jättää myös rauhassa väliin. Islannin upeiden maisemien jälkeen Hverfjall vaikutti soramontulta, toki isolta sellaiselta. Näkymät kraatterin reunalta olivat melko samanlaiset kuin aiempina päivinä koetut ja runsas kolme kilometria sorapolkua on rehellisesti sanottuna hirmuisan tylsää tarvottavaa.



Pienet täplät kraatterin reunalla ovat ihmisiä, tuomassa hieman mittakaavaa:



Tällaista polkua:



.. ja tällaisia näkymiä:



Päivän retkeilystä melkoisen väsyneenä (ja minä edelleen flunssaisena) lähdimme iltapäivällä ajamaan Islannin "pohjoisen pääkaupungin" Akureyrin suuntaan. Matkalla poikkesimme vielä katsomassa käytännössä tien varressa sijaitsevan Goðafossin vesiputouksen. Tämä vesiputous oli mielestäni yksi Islannin kauneimmista.





Tie Akureyriin oli kaunis ja myös itse kaupunki puutaloineen näytti suloiselta ja eloisalta, mutta energiat eivät enää riittäneet kaupunkikierrokselle. Ehkä joskus toiste, nimittäin Akureyrissa olisi ollut kasvitieteellinen puutarha, johon olisin mielelläni tutustunut.

Viimeisenä matkapäivänä edessä odotti noin viiden tunnin ajomatka Keflavíkin lentokentälle. Mitä pidemmälle etelään etenimme, sitä tylsemmäksi maisemat kävivät. Islanti oli melkein pilannut meidät niin upeilla ja karuilla näkymillä, että pääkaupunkiseudun näkymät eivät tuntuneet enää oikeastaan miltään. Matkan varrella poikkesimme Glanni-vesiputouksella sekä Borgarnesin kylässä sijaitsevassa The Settlement Center -nimisessä museossa tutustumassa kahteen saagaan: Islannin alkuasukkaista kertovaan sekä Egillin saagaan. Etenkin viimeinen yllätti raakuudella. Kokonaisuudessaan museo tarjosi mielenkiintoisen kurkistuksen Islannin historiaan saagojen kautta.

Parasta paluumatkalla olivat islanninhevoset. Kerrankin osuimme sellaiseen paikkaan, jossa auton sai parkkiin laitumen viereen ja tarmokkaita hevosia pääsi kuvaamaan lähietäisyydeltä.











Kiitos lukijat, kun olette lukeneet ja kommentoineet Islannin matkapostauksiani! Tavoitteeni oli tuoda esiin eden pieni osa siitä mykistävästä ja mystisesta kauneudesta, jota Islanti tarjosi. Toivottavasti onnistuin tässä edes hiukan.

Edelliset matkapostaukset:
Islannin matka, osa I: Reykjavík, Thingvellir, Kerid, Geysir ja Gullfoss
Islannin matka, osa II: maaginen Landmannalaugar
Islannin matka, osa III: lunnit
Islannin matka, osa IV: Skogafoss, Reynisfjaran mustat hiekat ja sumuinen Skaftafell
Islannin matka, osa V: Jökulsárlónin jäätikköjärvi ja itäinen Islanti
Islanti, osa VI: Dettifoss, Hverir, Húsavík ja Ásbyrgi

Ilahduttava perennasiemenkirje

Tällä viikolla posti toi mukavan ja odotetun lähetyksen - rapisevan siemenkirjeen. Kyseessä on Pihan vuosi -blogin aloittama perennasiemenkirje. Huomasin lähetyksen keittiön pöydällä palattuani keskiviikkona myöhään illalla työmatkalta ja nukkumaanmenon sijaan kävin avaamaan kirjettä ja tutustumaan sisältöön, sen verran jännittävä tapaus oli kuitenkin kyseessä.

Seuraavana iltana perehdyin sisältöön tarkemmin ajan kanssa. Mielenkiintoisia siemeniä tuolta löytyikin! Olin ajatellut toimia enemmän siementen lisääjänä kuin ottajana, mutta päädyin lopulta  ottamaan ritarinkannusten, akileijojen sekä hopeahelokin siemeniä. Mahtavaa päästä kokeilemaan niiden kylvöä!

Kirjeen sisältöä, kuvassa myös virallinen valvoja:



Kävin myös läpi omia siemenvarastoja ja laitoin mukaan muutamia siemenpusseja:
- akileija 'William Guinness': kylvin tätä muistaakseni viime vuonna, ja istutin muutamat itäneet taimet puutarhaan. Enempää en tarvitse, joten toivottavasti siemenet ilahduttavat muita.
- Myskimalvan siemenet ovat jo muutaman vuoden vanhoja, toivottavasti itävät vielä. Alun perin itävyys oli todella hyvä ja siemenet itivät ilman kylmäkäsittelyä.
- Rohtosuopayrtti, lehtosinilatva ja jättikarhunputki ovat muistaakseni viime kevään siementilauksista. Näistä lehtosinilatvaa kylvin suoraan ulos ja se iti mainiosti. Jättikarhunputken siemenet ovat kokeilunhaluisille: itävyys on epävarmaa ja voi tapahtua pitkän ajan sisällä. Myönnän, että itse en harmillisesti saanut tätä onnistumaan, koska siemenkylvö ehti kuivahtaa odottaessa. Kasvi olisi kuitenkin upea!
- Kaunopunahatun siemeniä löytyi käyttämätön pussi, olen tainnut voittaa nämä arvonnassa. Itselläni on jo siemenestä kasvatettuja kaunopunahattuja, joten tämä pääsee toivottavasti hyötykäyttöön jollekin toiselle.



Kirje lähti takaisin postiin perjantaina, joten ensi viikolla se päätynee seuraavalle vastaanottajalle. Iloisia hetkiä kirjeen parissa kaikille osallistujille! :)

Tällä viikolla on tapahtunut edistystä myös kylvörintamalla. Verbenat ja paprikat ovat itäneet, joten nyt kaikki 3.3. kylvämäni lajit ovat menestyksekkäästi lähteneet kasvuun. Paprikoiden itämistä auttoi se, että siirsin ne kylpyhuoneen lämmitetylle lattialle, siellä itäminen tapahtui parissa päivässä.
Kylvötilastot näyttävät siis hyvältä - vain kylmäkäsittelyssä olevat lajit ovat vielä itämättä. Ja tänään voisikin kylvää lisää siemeniä :)

Kylvötilastot 18.3.: 
- Kylvettyjä lajeja/lajikkeita: 15 (joista 6 kylmäkäsittelyssä)
- Itäneitä: 9