Islanti, osa IV: Skogafoss, Reynisfjaran mustat hiekat ja sumuinen Skaftafell

Islannin matkapostaukset jatkuvat :) Aikaisemmat tekstit löydät postauksen lopusta linkkeinä tai hakusanapilvestä Islanti -sanaa klikkaamalla.

Edellisessä reissupostauksessa etsittiin lunneja. Näiden upeiden ja erikoisten lintujen lisäksi Islanti on tunnettu myös vesiputouksista, joten lunnien bongaamisen jälkeen matkamme jatkuikin Skogafossin vesiputoukselle. Alueen vehreys oli hengästyttävän hienoa. Ylipäätään Víkin lähistöllä oli paljon vihreitä niittyjä -  miellyttävää vaihtelua silmiinkantamattomiin ulottuville harmaille laavahiekan tasangoille.





Itse Víkin kylä oli pieni, mutta melko suloinen. Taas kerran vehreys yllätti. Vaikka ilma pysyi kyseisenä matkapäivänä harmaan sateisena, olivat näkymät silti mainioita.



Toinen Víkin lähistöllä oleva mielenkiintoinen maisemakohde on musta hiekkaranta Reynisfjara. Paikka on tunnettu vaarallisesta aallokosta, "vaanija-aalloista", jotka ovat harmillisesti vieneet myös muutamia turisteja mennessään merelle, viimeksi tammikuussa 2017. Aallot nousevat voimakkaina yllättävän kauas rantaan ja voimakkaat virtaukset varmistavat sen, että takaisin on mahdotonta päästä. Kannattaa siis pitää hyvä välimatka meriveteen.
Itse ranta ei niinkään ollut mielenkiintoisin elementti, vaan enemmänkin erikoiset rantakalliot ja kivimuodostelmat. Ja tietysti korkeilla kallioilla pesivät lunnit :)







Reynisfjaralta matkamme jatkoi Skaftafellin jäätikölle Vatnajökullin kansallispuistoon. Matkalla näimme Laufskálavarðan hauskat kivikasat. Perinteiden mukaan ensimmäistä kertaa Mýrdalin aavikon ylitystä aikovat kasasivat ennen matkaa kivikummun, jonka piti tuoda onnea ja varmuutta aavikon ylitykseen. Kivet eivät kuitenkaan ole enää alkuperäisellä paikalla, eikä traditiokaan tietysti ole enää voimassa sellaisenaan.



Skaftafelliin päästyämme ilma oli kääntynyt selvästi huonompaan suuntaan, oli harmaata ja tihkutti vettä. Söimme ensin kevyeen lounaan ja yritimme odottaa sateen loppumista vielä kahvittelemalla rauhassa, mutta ilma ei muuttunut miksikään. Vedimme siis huput päähän ja astelimme lyhyimmälle Skaftafellin jäätikölle vievälle reitille. Jäätikköä ei kuitenkaan sumussa pystynyt kunnolla näkemään.
Skaftafell on ilmeisesti suosittu kohde myös paikallisten keskuudessa ja hyvällä säällä voi kokeilla useampaa vaellusreittiä, joko haastavampia tai kevyempiä. Myös jäätikkökiipeilyä on tarjolla.

Tuolla jossain on jäätikkö:





Vetäydyimme sumussa toteutetun kierroksen jälkeen majapaikkaamme kuivaamaan vaatteita ja ottamaan pienen lepotauon. Iltapäivällä sään kirkastuttua kävelimme hostelimme ympäristössä, jossa näkymät eivät itse asiassa olleet lainkaan pöllömpiä!











Seuraavaksi ihmettelimme jäätikköjärviä ja tutustuimme Islannin itäosiin. Siitä taas enemmän seuraavassa matkapostauksessa.

Aikaisemmat matkapostaukset:
Islannin matka, osa I: Reykjavík, Thingvellir, Kerid, Geysir ja Gullfoss
Islannin matka, osa II: maaginen Landmannalaugar
Islannin matka, osa III: lunnit