Islannin matka, osa V: Jökulsárlónin jäätikköjärvi ja itäinen Islanti

Palaan pikaisesti ennen viikonloppua vielä Islannin matkapostausten pariin. Ja viikonloppuna sitten ajan kanssa kylvöjen tilannepäivitystä :)

Islannin kiertävän ykköstien varrella näimme hyvin erilaisia maisemia. Víkin vehreistä kallioista harmaisiin laavakenttiin, sammaloituneeseen laavaan tai sinisenä loistaviin lupiininiittyihin. Omituisinta oli se, että samankaltaista maisemaa saattoi jatkua kilometrikaupalla.

Laavahiekkaa:



Islannissa on ajateltu, että hiekkatasangoilla ei kasva mikään. Kunnes alueelle tuotiin sitkeä ja sopeutuvainen alaskanlupiini:



Lupiini on Islannissa vieraslaji, istutettu vuonna 1945 eroosion estämiseksi ja maan viljavuuden parantamiseksi. Lupiini on kuitenkin menestynyt odotettuaan paremmin ja levinnyt valtaville alueille, peittäen alleen alkuperäiskasvuston. Islanti taistelee tälläkin hetkellä lupiinia vastaan. Suurimpana riskinä on sen leviäminen ylängöille sekä herkille sammaloituneille alueille.

Sammaloituneet laavakentät:



Erikoisia näkymiä oli luvassa lisää jäätikköjärvien merkeissä. Ensimmäisenä saavuimme pienemmän ja todennäköisesti hieman tuntemattomamman Fjallsárlónin luo. Minulla oli yön aikana alkanut flunssa kovalla kurkkukivulla, joten päivän koittaessa veto oli hieman pois. Jäätikköjärvien kuvaaminen oli kuitenkin kohtuullisen rentoa puuhaa flunssaisenakin. Tyydyin kävelemään hieman rannalla ja kuvaamaan järvellä turisteja kuljettanutta kumivenettä.







Taustalla näkyy Fjallsjökullin jäätikkö:



Pian jatkoimme matkaa eteenpäin Jökulsárlónin jäätikköjärvelle. Noin kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Jökulsárlón pilkisti jo tienvarren hiekkasärkkien välistä. Se oli Fjallsárlónia paljon suurempi ja merkittävästi sinisempi. Järvellä kellui jäätä satoja ja satoja paloja. Ajoimme vierailukeskuksen parkkipaikalle ja kävelimme järven rantaan, josta avautuivat parhaat näkymät.





Kelluvat jäälautat toimivat myös lintujen levähdyspaikkana:



Osa jäästä oli edennyt kanavaan ja sieltä merelle asti.





Merenrannalla oli aaltojen palauttamaa jäätä:



Osallistuimme myös turistiosuudelle eli ostimme liput Jökulsárlónin venekierrokselle. Aluksena toimi amfibioauto, eli jotain bussin ja veneen välistä. Veneauto nappasi turistin kyytiin, kulki pyörillä rannalle ja ajoi suoraan veteen. Venekierros kesti noin puolisen tuntia ja sen aikana pääsi lähemmäs muutamia isoja jäävuoria, mutta jos totta puhutaan, niin siinä ei ollut mitään kovin ihmeellistä.





Seuraavana päivänä oli tiedossa pitkä ajopäivä. Olimme jaksottaneet matkalle kaksi pidempää ajomatkaa ja ensimmäinen vei meidät Islannin eteläosassa sijaitsevasta Kálfafellista Höfnin ja Djúpivogurin kylien kautta itäosan Egilsstaðiriin.

Matka sujui huikeissa maisemissa:











Kuinkahan kauan tämä tie pysyy paikoillaan?



Pidimme tauon Djúpivogurissa. Suoristimme jalkoja, söimme lounasta, kurkkasimme matkamuistomyymäliin ja kävelimme kylän lähistön kauniissa luonnonmaisemissa. Djúpivogur oli mainio pysähdyspaikka.

Djúpivogurin kylä:





Lähistön höyryävät järvimaisemat:



Djúpivogurin jälkeen tie kiersi muutaman fjordin ja kääntyi sitten sisämaahan päin. Edessämme avautui huikean kaunis ja jylhä laakso, jota sanat eivät riitä kuvaamaan ja jolle kaksiulotteiset kuvat eivät tee oikeutta. En edes liioittele kun sanon, että huokailimme jatkuvasti tien noustessa laakson läpi korkeammalle. Tämä kuva on haikea yritys toistaa paikan erikoisuutta edes jollain tapaa, mutta epäonnistuu siinä valitettavan totaalisesti:



Laakson jälkeen matka Egilsstaðiria kohti eteni selvästi tylsemmissä ja metsäisemmissä maisemissa.

Seuraavassa postauksessa vieraillaan Dettifossin putouksilla, Hveririn kiehuvilla mutakuopilla ja pittoreskissa Húsavíkissa.

Edelliset matkapostaukset:
Islannin matka, osa I: Reykjavík, Thingvellir, Kerid, Geysir ja Gullfoss
Islannin matka, osa II: maaginen Landmannalaugar
Islannin matka, osa III: lunnit
Islannin matka, osa IV: Skogafoss, Reynisfjaran mustat hiekat ja sumuinen Skaftafell