Kukkia, kukkia (ja pieniä harmituksia)

Viikonloppuna on taas satanut: eilen vähemmän, tänään enemmän. Isommat puutarhahommat jäivät väliin, mutta tunnelma oli otollisen kostea kasvien siirtämiseen ja viimeisten hankintojen istuttamiseen.
Pihalla häärätessäni huomasin värimintussa hometta, ilmeisesti härmää. Ei sinänsä mikään ihme tämän hellejakson päätteeksi, mutta harmittaa silti. Harkitsen juuri toimia - olisiko parasta leikata sairastuneen kasvin varret heti kokonaan pois? Nimittäin sairaan yksilön vieressä olevat värimintut eivät ole vielä saaneet tartuntaa, joten sillä voisin ehkäistä leviämistä.
Toinen yhtä miellyttävä löydös oli luumussa - hedelmät olivat täynnä kääriäisen tekemiä reikiä.

Moni kasvi kuitenkin kukkii ja kasvaa ongelmitta, täytyy ottaa niistä kaikki ilo irti. Väriä tarjoaa syysleimu 'Laura':



Rinteessä syysleimujen takana kukkii syyshortensia. Se jää nykyisellä paikallaan selvästi leimujen värikkään kukinnan varjoon, joten täytyy miettiä löytyisikö sille sopivampaa paikkaa.



Toisaalla säväyttävät tiikerililjat oranssilla väritykityksellä. En ole liljojen ylin ystävä (joskin varjolilja houkuttelisi), mutta pihassa jo alunperin kasvaneet tiikerililjat ovat saaneet silti jäädä paikoilleen. Ne kasvavat tontin reunalla kelta-oranssissa penkissä ja ovat siellä oikeastaan ihan edukseen.



Verenpisara 'Sir Matt Busby' on valloittavan ihana (ja täytyy sanoa, että sen sävyt ovat omaan silmääni paljon miellyttävämpiä kuin edellisen kuvan ärhäkkä oranssi :D):



Sen taustalla kasvaa pystykasvuinen 'Gartenmeister Bonstedt':



Toisessa ruukussa ilahduttavat 'Carmel Blue' (vasemmalla) ja 'Winston Churchill' (oikealla), kaikki keväällä hankituista pienistä pistokkaista kasvatettuja. Olen suorastaan ällistynyt pistokaskokeilujen onnistumisprosentista, siksi palaan yhä jälleen blogissa näiden pariin.
Kasvatin taimia ensin sisällä, jonka jälkeen istutin ne ulos isompiin ruukkuihin. Paikaksi valikoitui terassin vieressä oleva puolivarjoisa luonnontilainen alue. Paikka ei ole ideaali, mutta se tarjoaa sopivasti varjoa ja kasveja pystyy kuitenkin ihailemaan terassilta käsin. Lannoitin alussa reilusti ja säännöllisesti nestemäisellä lannoitteella ja nyt heinäkuun lopulla kasvit ovat yllättävänkin runsaita.



Lehdet ovat hieman kärsineet rakeista, mutta onneksi kukkanuput olivat raekuuron aikana pieniä ja selvisivät hyvin.



Jos jatketaan pistokaslinjalla, niin samasta setistä on peräisin myös kasvihuoneessa heliotroopin vieressä kukkiva 'Kr. Mary':





..sekä 'Villetta Burgundi':



Meillä ei oikein ole järkevää kasvien talvetustilaa (kuulemma autotalliin ei mahdu riveittäin ruukkuja, vaan siellä täytyy olla tilaa autolle ja työkaluille :O), mutta jos pistokaskasvatus on näin helppoa, taidan olla myös ensi keväänä tutkailemassa erään puutarhaketjun pistokasvalikoimia.

Musta tuntuu, että kamerani muistikortti on nyt pullollaan puutarhakuvia ja päässä on useita aihioita, joista haluaisin jättää muistijäljen blogiin. Kivaa aikaa!

Mukavaa lähestyvä uutta viikkoa!

Mainiota puutarhalukemista

Lainasin kirjastosta Monty Donin opuksen "The Complete Gardener" ja uppouduin siihen täysin. Olen vasta ensimmäisillä sivuilla, mutta jo nyt voi sanoa, että kirja on täynnä hyödyllistä tietoa ja kaiken lisäksi kirjoitettu erittäin mielenkiintoisella tavalla. Perusasioistakin löytyy uutta ja kiinnostavaa, koska ne on kirjoitettu Montyn omien kokemusten valossa ja hyvin käytännönläheisesti. Ja mikä tärkeintä, rennolla otteella!

"The best time to mulch your borders is in early spring, as the soil is warming up but before too many plants have begun to get growing. /... / But, as with everything in gardening, a good time is when you have the materials at hand and the time and inclination to do the job."



Kaiken taustalla on ajatus luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta, puutarhasta kokonaisuutena. Tästä juontaa ymmärtääkseni juurensa myös kirjan otsikko. Tähän olisi hyvä kiinnittää omassakin puutarhassa enemmän huomiota.

Kirjan ensimmäiset 60 sivua luettuani pääni on jo niin pullollaan ajatuksia, että on aivan pakko purkaa niitä samantien blogiin.

Monty ottaa esimerkiksi vahvasti kantaa turpeen käyttöön taimien viljelyssä sekä kaupan multaseoksissa. Turve on peräisin soista, jotka ovat katoava luonnonmaisema. Hyvin lyhyen tutkailun jälkeen olen tullut ymmärrykseen, että Suomessa ongelma soiden häviämisen kanssa ei ole läheskään yhtä kriittinen kuin Briteissä, mutta toisaalta, miksi haluaisin, että minun puutarhanhoidon helpottamiseksi nostetaan turvetta taas seuraavasta suosta? Toki asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia ja tätäkin kokonaisuutta ei voi selvittää kymmenen minuutin googletuksella, mutta joka tapauksessa pidän siitä, että perustellusti herätellään miettimään tiettyjä totuuksia uudelta kantilta.



Toinen hyvä nosto kirjasta, joka meni heti mietintämyssyyn ja todennäköisesti myös ripeästi toteutukseen, on viherlannoitus. Eli puutarhan tyhjille tai ei-viljellyille alueille kylvetään maata parantavia tai rikkaruohoja estäviä kasveja, jotka lopulta niitetään ja muokataan maahan.
Minulla on kasvihuoneprojektin jäljiltä iso pläntti huonokuntoista maata ja kaivuujätettä, joka tällä hetkellä vain odottaa rikkaruohojen valloitusta. Ajattelin tasoittaa multakasat ja kokeilla kylvää alueelle pikaisesti viherlannoituskasveja. Toivon, että se antaisi hieman lisäaikaa lopullisille suunnitelmille sekä mahdollisesti parantaisi myös hiukan maata.



Kirjassa on yli 400 sivua lukemista, vinkkejä ja kuvia, pääosin kuitenkin tekstiä. Lukiessa täytyy tietysti aina muistaa, että meidän ilmasto on erilainen kuin Briteissä. Esimerkiksi heti ensimmäisillä sivuilla puhuttiin kylmänkestävistä kasveista, jotka kestävät jopa -5 astetta pakkasta. Mutta silti heti alkuun vaikuttaa siltä, että tästä tulen löytämään sekä uutta tietoa että innostavia ideoita.
Yleensä olen melko huono lukemaan puutarhakirjoja. Tyypillisesti katson kuvat ja luen korkeintaan otsikot tai tietyt kappaleet, mutta nyt en malta odottaa, että saan palata tekstin pariin.



Näissä tunnelmissa ja perhoskuvien siivittämänä toivotan kaikille ihanaa viikonloppua :)
P.S. Pallerolaukka on mahtava perhoskasvi!

Hajatelmia ja hempeitä sävyjä

Lomat on nyt lomailtu ja täytyy totutella taas arkeen ja aikaisiin heräämisiin. Viimeiset lomapäivät käytin pihalla haahuiluun ja kukkapenkkien katselmointiin. Suunnittelin kasvien siirtoa ja täydennyshankintoja ja kirjasin ideoita ylös muistivihkoon. Minulla on yhteensä varmaankin neljä vihkoa, joihin teen sattumanvaraisesti merkintöjä. Muutama isokokoisempi, johon voi piirtää yksityiskohtaisempia suunnitelmia ja pienempiä muistiinpanoja ja listoja varten. Kirjaan esimerkiksi ylös netistä bongattuja mielenkiintoisia lajikkeita, joita haluaisin kylvää tai hankkia. Jälkeenpäin yritän löytää, mihin mitäkin tuli kirjattua. 

Myskimalvapehko ei kaipaa täydennystä. 

Ensimmäisen työpäivän jälkeen palkitsin itseni heti taimistovisiitillä. Olin ajatellut seuraavani ostoslistaa ja tekeväni suunniteltuja hankintoja aukkopaikkoihin (koska olin jopa kirjannut ne ylös vihkoon!), en suoriutunut ihan puhtain paperein. Tiettyjä etsimiäni lajikkeita en löytänytkään ja lopulta korvasin ne ihan muilla jutuilla. 

Kukkapenkeistäni tulee tällä menolla ihan sillisalaattia: yksittäisiä kasveja ja taimistohamstrauksia on siellä sun täällä. Tavoitteeni on kuitenkin saada aikaan jokseenkin yhteensopiva ja runsas kokonaisuus. Mielikuvissani se tarkoittaa isoja kukkivia ryhmiä samaa kasvia. Mutta ehkä tulisikin perustaa ihan oma kokoelmapenkki  kaikille yksittäisostoille (a la henkilökohtainen kasvitieteellinen puutarhani) ja laajempiin näkymiin suunnitella vahvempia massaistutuksia. Se vain tarkoittaa sitä, että kaupasta pitäisi osata ostaa viisi saman lajin taimea, eikä viittä eri taimea ... 

'Gesa' -pelargoni. Tämä on yksi kevään pistokastarjouksen hankinnoista ja tähän lankeamiseen olen enemmän kuin tyytyväinen :)

Samoihin alepistokkaisiin kuului verenpisara 'Sir Matt Busby', se on tehnyt hurjasti nuppuja.

Välillä tuntuu, että suunnittelen nyt osittain jo ensi vuoden puutarhajuttuja, vaikka tätä kesää ja vuotta on vielä paljon jäljellä. Viime vuonna siirsimme pihalla kiviä vielä joulukuussa!

Kesän kasvihuoneprojekti taisi imeä minusta kaikki mehut, koska en jaksa nyt miettiä mitään suurempia hommia. En kuitenkaan vanno, ettei asia voisi muuttua, mikäli inspiraatio sattuu iskemään. Ja helpostihan se iskee, etenkin jos vähän ilma viilenee ja pään lämpötila laskee :)

Ajatustenjuoksun lopuksi kuvia silkkikukan suloisesta kukinnasta. Olen niin ihastunut tähän, että melkein poksahdan. Kylvin näitä keväällä suoraan kukkapenkkiin ja kukat aukesivat viime viikolla. Lajikkeena 'Azalea Double Mix'.

Unikoiden kirjoa

Koko heinäkuun olen saanut nauttia yksivuotisten pioni- ja silkkiunikoiden kukinnasta. Perustin keväällä uuden kukkapenkin ja perennojen lisäksi kylvin siihen myös unikoiden ja muiden kesäkukkien siemeniä, jotta saisin hieman lisäaikaa perennojen hankintaan sekä parhaiden kombojen miettimiseen.
Unikoissa on erilaisia värejä ja muotoja huimasti. Jälkeenpäin on vaikea tietää, mikä on peräisin mistäkin siemenpussista. Seuraa kuvia viime viikoilta.

Nämä ovat hyvin todennäköisesti 'Lilac Pompomeja', nimi on aika osuva:







Sitten joitakin pioniunikoita, todennäköisesti 'Purple Passionia' ja värisekoitusta.







'Bridal Silk' -silkkiunikko: osa kukista oli täysin valkoisia, toisilla oli vaaleanpunaiset reunukset:





Tämän uskoisin olevan 'Flemish Antique' -pussista, vaikka lopputulos eroaa melko paljon pussin kyljessä olevasta kuvasta. On kuitenkin ehdoton suosikkini.



Silkkiunikko 'Shirleyn' herkkiä kukkia (vai olisiko tuo ensimmäinen myös 'Flemish Antique'-pussista, sävymaailma osuu ainakin yhteen..?)





Isokokoinen 'Black Peony':



Osa unikoista on saanut jo lähtöpassit, olen nostanut niiden kukkineita varsia kompostiin. En tiedä mikä unikoitani vaivaa, vai onko tämä hyvin tyypillinen ominaisuus, mutta unikoiden alimmat lehdet kellastuvat ja lakastuvat meillä todella helposti. Ei kovin kaunista katsottavaa.
Osa saa kuitenkin vielä pysyä paikoillaan, aion ottaa niistä siemeniä talteen ensi vuotta varten. Ovat kukinnallaan mahtavia yllättäjiä, kun joka päivä voi bongata uuden ja hiukan erilaisen kukan avautuvan. Etenkin jos kylvää 6-7 erilaista lajiketta samaan penkkiin :)

Syyshohdekukat ja värimintut

Viimeiset lomapäivät ovat käsillä ja aion pyhittää ne lokoiluun. Ei mitään ohjelmaa, rakennettavaa tai kaivettavaa. Alkajaisiksi ajattelin istua terassilla, käydä läpi viime päivien puutarhakuvia ja päivittää blogia.

Puutarhassa tunnelmat ovat helteiset. Aamulla herätessäni huomasin kasvihuoneessa olevan jo yli neljäkymmentä astetta ja kipaisin äkkiä ulos avaamaan ovia ja kastelemaan nuutuneita tomaatteja. Kasvariin nostetut vesimelonin taimet eivät ole kuumasta moksiskaan. Päinvastoin, ne ovat muutamassa päivässä kasvattaneet uusia lehtiä ja melkein tuplanneet kokonsa.

Pihalla loistavat nyt syyshohdekukat. Ostin kaksi 'Moerheim Beautyn' tainta muutama vuosi sitten ja vuosi-vuodelta kasvusto on laajentunut hienosti. Kasvupaikka on saven ja puutarhamullan sekoitusta ja ihan kallion vieressä. En sanoisi multaa kovin läpäiseväksi, mutta oletan, että penkin yläpuolella oleva kallio estää veden tulon ylärinteestä penkkiin ja tästä syystä kasvupaikka kuivuu kohtuullisen nopeasti. Syyshohdekukat vaativat nimittäin hoito-ohjeiden mukaan vettä läpäisevän kasvupaikan.
Päivitys 26.7.: googletin syyshohdekukan kasvupaikkaa tarkemmin ja muistini oli selvästikin pettänyt - syyshohdekukan sanotaan kaipaavan nimenomaan kosteaa tai tuoretta, ei kuivuvaa multaa. Ei ihme että savimaamme tarjoaa sille siis hyvän pohjan :)





Syyshohdekukkien taustalla ovat tänä vuonna ihan omiin korkeuksiinsa kasvaneet tiikerililjat. En ole aiemmin nähnyt niitä näin mittavina. Nuppuja on paljon, joten lupaavalta näyttää.



Toisaalla kukkivat värimintut. Kaksi tainta on hankittu viime kesänä ja kolmas tänä vuonna. Nyt pystyy jo näkemään sävyerot kukinnassa. Tässä punainen 'Squaw':



Pinkki 'Twins':



Ja vaaleanpunainen 'Beauty of Cobham':

'Squaw' on selvästikin levinnyt parhaiten, mutta sekin on vasta pieni kasvusto. Tässä vaiheessa olen kuitenkin kiitollinen jo siitä, että molemmat viime kesän taimet selvisivät hengissä talvesta - olen lukenut, että monella talvi vei juurikin väriminttuja.

Värimintuille olen pohtinut sopivaa kumppanikasvia. Löysin gardenia.net -sivustolta kombon, jossa väriminttujen seassa kasvaa virginiantädykettä. Minun tädykkeet ovat vaaleanpunaisia ja värimintutkin eri sävyissä kuin kuvassa, mutta taidan kuitenkin kokeilla kyseistä yhdistelmää.
Olen muutenkin selaillut sivuston värikylläisiä kukkapenkkikuvia ja plant combination -osastoa, kerännyt inspiraatiota ja miettinyt samalla kasvien siirtoja ja -hankintoja. Suunnitelmia riittää jo tälle ja ensi vuodelle. Mutta vielä en aio toteuttaa niistä yhtään. Nyt on aika istua ja nauttia nykyisistä pihanäkymistä.

Mukavia hellepäiviä!

Kasvihuone valmistui

Vihdoinkin! Julistan kasvihuoneen nyt virallisesti valmiiksi, vaikka pientä tekemistä ja siistimistä riittää vielä.

Kasvarin rakentaminen on ollut etukäteen kuviteltua vaikeampi projekti. Vastoinkäymisiä on ollut jos jonkinlaista ja välillä projekti sai kutsumanimeksi tietyn viisikirjaimisen kirosanan, joka alkaa p:llä ja loppuu a:lla.

Alussa kaikki meni suorastaan loistavasti. Perustuksia varten syntyi kaivinkoneella aukko ja salaojien asennus sujui sutjakkaasti. Samoin eristelevyjen ja soran levitys oli helppoa hommaa. Ensimmäiset ongelmat alkoivat poikkeuksellisesta rankkasateesta, josta aiemmin kirjoitinkin. Ennen rankkasadetta vaaterissa ollut sorapohja oli pintavesien valumisen takia huuhtoutunut epätasaiseksi, mutta jostain syystä ei tullut mieleen tarkistusmitata sitä ennen kivituhkan levittämistä ja kivilaattojen asennusta. Laattojen asentamisesta kaltevalle pinnalle ei tullut tietysti mitään (tai olisi tullut kaltevaa jälkeä, joka ei ollut tavoitteena), joten otimme monta askelta taaksepäin: siivosimme jo levitetyn kivituhkan pois, kärräsimme alueelle lisää soraa ja tärytimme homman uudelleen.

Toinen takaisku tuli kasvihuoneen rungon kanssa. Ohjeet olivat kohtuullisen selkeät, mutta niissä ei kerrottu, mihin kohtiin tuli kiinnittää erityishuomiota. Nimittäin muutamien kiinnityslevyjen piti olla hyvin tarkasti tietyssä asennossa, jotta lasien asennus jälkeenpäin onnistui. Siksi purimme jo kerran kootun rungon ja aloitimme alusta. Voitte vain arvata, millaisissa tunnelmissa näitä hommia teimme. Ihan ei huumori ei minulla eikä miehelläkään riittänyt.  

Lopulta siitä kuitenkin tuli ihka oikea kasvari! 

Ilman sisustusta kasvihuone vaikuttaa jättimäisen kokoiselta, mutta eipä ainakaan tule hetkeen tila vastaan. Seinille on tarkoitus hankkia neliskulmaisia laastipaljuja istutusastioiksi ja takaseinälle tuoli ja pöytä/työtaso, jossa voin juoda kahvit puutarhahommien lomassa :) Ne tärkeät asiat ensin ;)

Tänä vuonna kasvariin pääsi miehen vesimeloni sekä kolme tomaattia - ne ainoat, jotka olivat liikuteltavassa istutusastiassa. Nostin sinne myös yhden pelargonin ja heliotroopin siinä toivossa, että houkuttelisivat pölyttäjiä. 

Jäljellä olisi vielä kasvihuoneen ympäristön siistiminen sekä multakasojen levittäminen. Tällä hetkellä kasvarin vieressä ihastuttaa alla oleva näky, sille tulisi keksiä jotain. 

Mutta nyt pääsen vihdoinkin tekemään kaikkia muita keskeneräisiä puutarhahommia. Ja tietysti pysähtymään ihailemaan kasvihuonetta. On se kyllä hieno, vaikka itse sanonkin :)

Korkeasaaressa

Kasvihuoneen rakentamisen lomassa pidimme yhden vapaapäivän, jolloin ei tarvinnut nostaa yhtään mitään painavaa, lapioida maata eikä pohtia maanrakennusratkaisuja tai kokoamisohjeita. Sen sijaan otimme suunnan Korkeasaareen. Viimeisestä vierailusta paikassa olikin vierähtänyt jo muutama vuosi.

Aurinkoisena kesäpäivänä moni muukin oli ajatellut samaa, koska Mustikkamaan parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä. Onneksi paikka löytyi hieman kauempaa ja lopulta ihmismassat vain hävisivät johonkin, koska eläintarhassa oli ihan hyvin tilaa hengittää ja kiertää.

Ensimmäisenä kohtasimme symppiksen oloisen villisian.



Karhuaitauksen luokse saavuimme juuri ruokinta-aikaan. Ruokintoja järjestetään eri aikoihin, tarkemmat tiedot löytyvät Korkeasaaren kotisivuilta. Karhujen ruokinta oli 10-15 minuuttia myöhässä, joten päädyimme näkemään sen tuurilla.

Karhu ennen ruokintaa:





Karhut houkuteltiin hetkeksi sisätiloihin, jolloin hoitajat kävivät tuomassa aitaukseen eväät. Tässä yksi ateria: raakoja kananmunia, omenoita ja jänis. Lisäksi tarjolla taisi olla kaloja.



Tämän jälkeen karhut päästettiin aterioimaan. Kananmunat napattiin ensimmäisenä, sen jälkeen toinen karhuista roudasi jäniksen luolaan ja toinen jäi syömään omenoita.



Kissalaakson asukkaat olivat pitkälti päiväunilla. Lumileopardista ja ilveksestä näkyi vain selkää tai korvatupsua. Amurintiikeri paistatteli yleisön näkyvissä.



Amurinleopardi:



Metsäkissa, joka ensisilmäyksellä näyttää melko lailla tavalliselta kotikissalta:



Amazoniassa oli persoonallisia apinoita. Yleisö ihastui tähän emonsa selässä matkaavaan pikkuapinaan:



Pikkumarmosetin vivahteikkaat ilmeet ovat kokonaisen kuvasarjan arvoisia.

Hei, olen söpö marmosetti:



Katotaas mitä täältä löytyy..



Ooh, erinomaista evästä:



Entä mitä sä siellä katselet?



Trooppisessa talossa kohtasimme myös erilaisia lintuja:





Sekä suloisia pikkumangusteja:



Ulkoaitauksessa näyttäytyi tunturipöllö, muiden vierailijoiden mukaan "Harri Potterin pöllö" :)



Nähtävää oli paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa. Korkeasaaressa on mielestäni melko suppea lajivalikoima, mutta tilat sekä eläimet ainakin näyttävät hyvin hoidetuilta. Alueella vapaasti vaeltavat ja maukuvaa ääntä pitävät riikinkukot säestävät eläintarhaelämystä.

Vielä muutama kuva eläintarhan asukeista:





Blogipostausta kirjoittaessani tutustuin tarkemmin myös Korkeasaaren kotisivuihin sekä eläintarhan tekemään suojelutyöhön. Päädyin myös lahjoittamaan pienen summan manulien ja pikkupandojen tueksi. Itselleen sopivan tukikohteen ja -tavan voi halutessaan löytää täältä.