Joka tapauksessa päässä ruksuttaa, tuumailen ja tunnustelen omia fiiliksiä ja toiveita. Ehkä ne selviää silloin, kun pääsemme tästä erikoisesta ajasta eteenpäin. Jotenkin aavistan, että tästä on tulossa joitakin oppeja tulevaisuuteen.
Mutta palataan siihen puutarhaan. Yhtenä syynä haahuiluun on tänä keväänä se, että minulla ei ole enää puutarhassa uusia projekteja. Outoa, mutta toisaalta myös signaali siitä, että puutarhasta on tulossa valmiimpi (ei voi kuitenkaan käyttää sana valmis, sillä sitä se ei tietysti tule ikinä olemaan). Tekemistä ja keskeneräistä kuitenkin on riittävästi - sen huomasin, kun istuin yhtenä viileänä kevätpäivänä kasvihuoneeseen ja katselin sieltä ympäröivää puutarhaa. Hain vihkon ja aloin suunnittelemaan. Hetken kuluttua minulla olikin kokonainen sivu suunnitelmia, tehtäviä ja ideoita. Osa ihan pieniä, tyyliin "selvitä, voiko sinikatajaa leikata/muotoilla" ja sitten toiset taas isompia kokonaisuuksia, kuten "kaivon taakse penkki".
Seuraavana päivänä pääsin tuumasta toimeen. Olen aina parhaimmillani silloin, kun minulla on lista, josta voin ruksia hommia pois :) Heti herää ihan eri lailla motivaatio. Kohteena oli jo aiemmin mainittu alue kaivon takana, jossa oli jo itse asiassa kukkapenkin runko eli isot reunakivet paikallaan. Enää puuttui monta kottikärryllistä multaa sekä kasvisuunnitelma.
Alkutilanne:
Penkki valmiina:
Paikka kaivon takana on sellainen, että siellä saattaa joskus olla tarvetta kaivaa tai myllertää, mikäli kaivo vaatii hoitotoimenpiteitä. Siksi laitan kukkapenkkiin helppoja luottoperennoja, joita voi siirtää tai kasvattaa uudelleen siemenestä / siementaimista. Alustavan suunnitelman mukaan tuonne tulee ainakin purppurapunalatvaa, akileijoja ja yrtti-iisoa. Niitä kaikkia minulla on taimipenkissä kasvamassa, täytyy vaan odottaa, että ne pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin, jotta siirtoa voi harkita. Mahdollisesti siirrän tuonne myös harmaakäenkukkaa, sinipallo-ohdaketta ja lehtosinilatvaa, joiden siementaimia bongailin jo runsaasti muista penkeistä. Eihän tuonne paljon muuta kohta mahdukaan :)
Muulloin olen vaan käppäillyt puutarhassa ja ihmetellyt päivä-päivältä yhä enemmän vihertyvää pihaa. Kevään etenemisen seuraamiseen en taida tylsistyä koskaan.
Kylmänkukkien karvakorvat pilkistävät:
Ensimmäinen pioni ilahduttaa, olisiko 'Bowl of Beauty':
Kukkiakin löytyy! Ensimäiset narsissit ja erilaisia esikoita:
Viinisuolaheinä heräilee:
Lintupaikoillakin ollaan käyty, kuinkas muutenkaan. Kiersimme muun muassa ensimmäistä kertaa Espoon Hanikan luontopolun ja sehän oli ihan mahtava yllätys. Merellistä maisemaa, metsää ja kalliota eli todella monipuolinen reitti. Välillä polku kulki ihan talojen vierestä, mutta sitten päästiin taas metsän hiljaisuuteen. Tuonne mennään aivan varmasti toistekin. Muutamia kuvia lopuksi sekä Hanikan reitiltä että Suomenojalta.
Harmaasorsa:
Mustakurkku-uikku:
Silkkiuikku:
Pikkutikka (tämä oli mukava kohtaaminen, viime kerrasta on jo pari vuotta kun olen pikkutikan nähnyt):
Peloton citykauris:
Punarinta omalla pihallamme:
Miten teillä on lähtenyt kevät ja puutarhahommat käyntiin?
