Siemeninventaario 2018

Olen muutamassa vuodessa onnistunut keräämään kunnioitettavan määrän siemenpussukoita. Osa ovat priimakunnossa, toiset vanhentuneita tai muuten vaan tarpeettomaksi tulleita. Ennen siemenkatalogien selailua ja uusien pussukoiden tilaamista on siis inventaario paikallaan. Ainakin jos haluaa olla järkevä - ja tällä kertaa mä yritän.

Aloitin siitä, että kannoin kaikki siemeniä sisältävät laatikot ja purnukat pöydälle.



Ensin tartuin hyötykasvien siemenpusseihin, koska niitä minulla on maltillisemmin ja ensi vuoden kasvatusten suunnittelu on melko helppoa - viljelylaatikoihin ja kasvihuoneeseen laitan paljon tuttuja ja varmoja kasveja, kuten kesäkurpitsaa, porkkanaa, herneitä, tomaattia ja kurkkua. Näiden kohdalla piti ainoastaan tarkistaa, onko minulla riittävästi hyväkuntoisia siemeniä. Heitin myös pois vanhentuneita siemeniä - sellaisia, joiden parasta ennen -päivämäärä oli jo joitakin vuosia sitten. Tiedän että siemenet voivat itää vielä vuosienkin päästä, mutta ensi kasvukautena en jaksaisi testailla siementen itävyyttä.
Lopuksi selvisi, että muutamia perussiemeniä täytyy tilata lisää. Kurkun, punajuuren ja porkkanan siemenet ovat loppu. Paprikan, retiisin ja tomaatin siemeniä vielä on, mutta haluan nykyisten lisäksi viljellä myös muutamia uusia lajikkeita. Kirjasin nämä kaikki hankintalistalle.

Kesäkukkien ja perennoiden kohdalla inventaari olikin jo hieman haastavampi toteuttaa. Piti tehdä päätöksiä siitä, mitkä kasvit pääsevät "jatkoon" eli kevään kylvölistalle ja mitkä ei. Luistin hieman tästä jaosta ja kasasin myös Ehkä-pinon sitä varten, jos minulla onkin keväällä runsaasti ylimääräistä kasvatustilaa tai -aikaa (eli käytännössä siirsin päätöksentekoa eteenpäin :)).
Kyllä, ehkä ja ei -laarien lisäksi muodostin myös "tarpeettomat" -kasan, johon päätyivät sellaiset siemenet, jotka ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta joista minulla on jo riittävästi onnistuneesti itäneitä kasveja viime puutarhakausilta.

Kyllä-lista on tietysti pisin. Listalla on:
- Useita jännittäviä siemenkirjeistä saatuja kokeiluja, kuten useampaa akileijaa, törmäkukka, soihtunauhus, hohtopiikkiputki, laventeli ja muita.
- Hyväksi havaittuja lempparikesäkukkia, esimerkiksi sinitähtösiä, kesäpäivänhattuja, ja kosmoksia. 
- Sellaisia perennoja, joita olen jo aiemmin esikasvattanut, mutta joita kaipaan lisää. Tähän kuuluvat esimerkiksi kaunopunahattu, tähkäverbena ja ukonkello.
Järjestelin Kyllä-listan myös eri kategorioihin: esikasvatettaviin, kylmäkäsittelyä tai hankikylvöä kaipaaviin ja suoraan ulos kylvettäviin, jotta pääsen pian tarttumaan vaivattomasti hankikylvö- ja esikasvatuspuuhiin.

Ehkä-listalla on:
- Iso määrä kesäkukkia, joiden osalta olen vielä kahden vaiheilla. Sellaisia ovat mm. erilaiset unikot, jänönhäntä ja verbena. Kylvöpäätökseen tulee vaikuttamaan muun muassa se, innostunko tilaamaan joitain uusia kesäkukkia, onko sopiva keli tai riittävästi aikaa/tilaa suorakylvöille.
- Sellaisten perennoiden siemeniä, joita olen kasvattanut edellisvuosina, mutta joita ei välttämättä tarvitse lisää. Näidenkin osalta kasvatustilan ja -ajan riittävyys vaikuttaa taas lopulliseen päätökseen.

Ei jatkoon 2019 -listalla on:
- Pääosin sellaisia siemeniä, joita olen esikasvattanut viime kesänä ja joiden osalta lopputulema on vielä epäselvä. Ei voi tietää, miten hyvin viime kesänä taimina penkkiin istutetut kasvit siellä viihtyvät tai edes millaisia niistä tulee, kun ne vihdoin alkavat kukkimaan. On siis huomioitavaa, että tälle listalle pääsy ei tarkoita lopullista ei:tä, vaan enemmänkin mietintätaukoa.



Tarpeettomien siementen joukossa on sellaisia, joita oli ihan hauska kokeilla, mutta joita kohtaan en tunne riittävästi intohimoa kasvattaakseni niitä uudelleen. Esimerkiksi tilli, myskikurpitsa, sokerimaissi, kukka- ja parsakaali ja tomaatti 'Moneymaker'. Lisäksi isosudenporkkana, kesäkuuruoho, sinitähtönen 'Blue Mink' ja kesäasteri 'Palette Mixed'. Olisiko kellään puutetta juuri näistä siemenistä? Voisin vaikka postittaa ne halukkaalle, mikäli joku on valmis ottamaan koko setin tai vähintään puolet siemenistä. Yksittäisiä pussukoita en jaksaisi lähettää.

Siemenpusseja lajitellessani jouduin perustamaan vielä yhden laarin, jonka voisin nimetä "mahdollisuuksien kukkaniityksi". Tähän nimittäin kasasin suorakylvettäviä kesäkukkia, joille ei ole enää nykyisissä penkeissä tilaa tai jotka ovat jo useamman vuoden vanhoja ja siksi itävyydeltään epävarmoja. Mukana on joitakin kehäkukkien lajikkeita, olkikukkaa, kurkkuyrttiä, ruiskaunokkia, punapellavaa ... Tuumailin, että jos ensi keväänä pihalta löytyisi sopiva paikka villille kukkaniitylle, niin voisin levittää tämän sekametelisopan siemeniä siihen.



Koko homman lopuksi tein listaa puuttuvista siemenistä - yllättäen siis sellaisia jopa löytyi, vaikka voisi kuvitella, että runsaan viidenkymmenen pussukan seasta löytyisi jo riittävästi kylvettävää..
Aiemmin nimettyjen hyötykasvien lisäksi hankintalistalle päättyivät seuraavat:
- Joku uusi kesäköynnös - olen vaihteeksi kyllästynyt kelloköynnökseen
- Uusi tsinnialajike vanhentuneiden tilalle
- Lisää tähkäkissanmintun siemeniä loppuneiden jatkeeksi
- Ehkäpä kesäastereita, jos löytyy sopivia ja oikeansävyisiä lajikkeita.

Tilauslista kuulostaa suorastaan niukalta, eikö? :) Katsotaan kuinka käy kun alan selaamaan siemenluetteloita ja keksin sieltä vallan uusia tarpeita.. Nyt olen ainakin tehnyt hyvän pohjatyön ja uskoakseni pystyn paremmin välttämään houkutuksia.


Lisäinfoa siementen itävyydestä:
1. taulukoita siementen itävyysajoista (englanniksi):
Lähde 1, Lähde 2
 Yhteenvetona: kurkut, salaatit, retiisit ja kaalit säilyttävät itävyytensä jopa viisi vuotta, kun taas sipulin ja maissin itävyys pysyy hyvänä korkeintaan yksi tai kaksi vuotta. 
2. Siementen itävyyttä voi testata laittamalla erän siemeniä kostealle talouspaperille ja sen jälkeen muovipussiin - ja seurata itämistä, kts esimerkki täältä.

Puutarhavuosi 2018

Pidän yleensä joulun ja uudenvuoden yhteydessä vapaata ja käytän sen totaaliseen laiskotteluun motolla "Ei ole pakko tehdä mitään, ellei huvita". Usein siihen liittyy myös villasukkia ja kissojen kanssa sohvalla makoilua. Mutta ihan parasta näissä vapaapäivissä on se, että voi rauhassa mietiskellä ja tehdä henkistä vuoden tilinpäätöstä. On suorastaan luksusta käyttää aikaa pohdiskeluun ja palata mielessä vuoden aikana koettuihin tunnelmiin. Samalla viriää ajatuksia ja ideoita uuteen vuoteen. Ja mikä parempaa kuin tehdä tätä mietintää myös puutarhan osalta!



Ihan ensimmäisenä vuodesta 2018 jää mieleen ankara kuivuus ja pitkä lämmin kausi, joka alkoi jo aikaisin toukokuussa. Keväällä ja kesällä sai olla kiitollinen riittoisasta porakaivosta. Päällisin puolin vaikutti onneksi siltä, että kuivuus ei tehnyt puutarhassa pahaa tuhoa ja useampi kasvi näytti viihtyvän lämmössä.
Vuoden parhaista kukkijoista haluan nostaa esille seuraavat:

- Alppiruusu. Tähän asti pikkuiset alppiruusuni ovat kukkineet vain joka toinen vuosi, joten otan tämänkeväisestä kukinnasta kaiken ilon irti!



- Pionit, ilman sen suurempia perusteluita:



- Kärhöt innostuivat tänä kesänä kauniiseen kukkaloistoon:



- Massiiviseksi venähtänyt purppurapunalatva on villin ja runsaan ulkonäkönsä vuoksi yksi suosikeistani:



- Pitkälle syksyyn kukkinut rantakukka taisi tehdä kukintaennätyksen:



Puutarhatapahtumien osalta vuosi oli antoisa. Keväällä piipahdimme Tukholman puutarhamessuilla haistelemassa uusimpia (pelargoni)trendejä. Toukokuussa sain kutsun ensimmäiseen bloggaajatapahtumaani Marketanpuistossa. Osallistuminen oli hieman jännittävä, mutta kaikki sujui oikein hyvin ja mulla oli tosi hauskaa. Elokuussa kävin Mustilan arboretumin taimipäivillä, joka oli virkistävä kokemus ja antoisa taimishoppailureissu.

Messutunnelmia Tukholmassa:





Ja Mustilan taimipäivillä:



Erityisellä lämmöllä muistelen myös tämän vuoden siemenkirjeitä - osallistuin kahteen kirjeketjuun ja molempien saapuminen sai minut melkein hyppimään tasajalkaa. Aarteiden purkaminen paketista tapahtui huolellisesti, kun tarkastelin varovasti jokaista siemenpakettia ja huokailin innosta. Ensi kevättä varten on nyt säilössä monen sellaisen kasvin siemeniä, joita en olisi itse muutoin älynnyt kokeilla.





Aasinsiltana siemenkirjeistä päästäänkin kevään esikasvatuksiin, jotka onnistuivat älyttömän hyvin - 40 siemenlajista 38 iti. Jokaisen kasvu ei jatkunut itämisen jälkeen ihan yhtä hyvin, esimerkiksi isosudenporkkanat ja suklaakosmokset kuivuivat kukkapenkkiin, mutta niitä on turha harmitella. Moni taimi kuitenkin menestyi. Erityisen myönteisiä yllätyksiä olivat tähkäkissanminttu, silkkitassu ja ritarinkannukset.

Tähkäkissanminttu osoittautui mahtavaksi reunuskasviksi:



Silkkitassu oli i-ha-na kukkija, jota oli pakko välillä myös silitellä:



Ritarinkannuksista en osannut odottaa tältä kesältä vielä mitään, mutta nehän intoutuivat kukkimaan:



Puutarhaprojektien osalta vuosi oli suorastaan maltillinen. Siihen vaikutti isosti kesälomalla suoritettu takkahuoneen remppaprojekti, joka muuten jatkuu parhaillaan kylppärin ja saunan remontilla (siis milloin me ei remontoida?). Yhtä sun toista tuli kuitenkin puuhailtua pihallakin. Yhtenä isompana kokonaisuutena kasvihuoneen edusta, joka jäi syksyllä vielä kesken. Tai siis sanotaan mieluummin työn alle. Jotain kuitenkin valmistui myös - laajensimme kasvihuoneen edessä olevaa sorastusta ja aloitin pensasaidanteen perustamista kasvihuoneen taakse:





Elokuussa jaoin ja siirtelin kasveja paikasta toiseen ja fiilistelin sitä, että kuivasta kesästä huolimatta osa kasveista viihtyi kuitenkin melko hyvin. Erityisen iloinen olin isotähtiputken siementaimista. Hyötykasvien puolesta oli loistava luumuvuosi:



.. ja mahtava tomaattivuosi:



Varmojen hyötykasvien lisäksi tein muutamia viljelykokeiluja muun muassa mangoldin, sokerimaissin, melonin, myskikurpitsan ja kukkakaalin osalta. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta mieleen jäi silti tyytyväisyys pienistä onnistumisista. Maisteltiin oman puutarhan maissia:



.. ja melonia:



Puutarhavuosi 2018 jäi siis ehdottomasti plussan puolelle. Ensi vuoteen otan mukaan kourallisen uusia oppeja ja kokemuksia. Lisäksi pääsen seuraamaan monen tänä vuonna istutetun kasvin kasvutarinaa. Kiitos 2018 ja ei muuta kuin uutta puutarhavuotta kohti! :)

Mitkä ovat olleet teidän puutarhavuoden kohokohtia?

Hyvää joulua!

Kiireet ovat hetkeksi ohi ja nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Mukavaa ja rauhaisaa joulua kaikille!

Kesämuistelmia: heinäkuun alun kuvia

Heinäkuussa painoimme remonttia ja siksi joitakin puutarhakuvia ja -näkymiä jäi julkaisematta. Nyt marraskuun pimeyden keskellä on mukava palata helletunnelmiin, valon ja kesän kukkien keskelle.

Kivikossa kukkivat kangasajuruoho ja karpaattienkello:



Kangasajuruoho on pölyttäjämagneetti ja surina sen ympärillä intensiivinen:



Puutarhapolun vieressä on kuin vaaleanpunaista höttöä, kun keijuangervo 'Little Princess' kukkii. Etualalla neidonkurjenpolvi, jota yritin kesällä kovasti jakaa. Haluan, että se reunustaisi koko penkkiä.



Myös pikkupihlaja-angervo oli pölyttäjien suosiossa:



Toisaalla kukki rubiinipilvi - isotähtiputki 'Ruby Cloud'. Se oli tänä vuonna vihdoin tehnyt siementaimia ja istutin niitä eri puolille pihaa testatakseni, missä muualla nykyisen kasvupaikan lisäksi se viihtyisi.



Toinen ahkerasti pikkutaimia tuottanut kasvi oli tiikerililja. Näitäkin siirsin toisaalle, toivottavasti viihtyvät myös uudessa kasvupaikassaan. Ja siis hauskaa on se, että alkuun en edes tykännyt tiikerililjoista ja nyt jaan niitä ympäri puutarhaa :) Jotenkin sitä vaan alkaa arvostamaan hyviä peruskukkijoita.



Keväällä esikasvattamani tähkäverbena kukki heinäkuussa kivasti:



Tämä apinankukka oli sen sijaan lähtenyt kasvuun ihan itsekseen uuteen penkkiin lisätystä kompostimullasta. Siellä niitä viime vuoden siemeniä on ilmeisesti ollut vielä tallessa.



Heinäkuisessa puutarhassa kameran eteen jäivät myös pihamme perusasukkaat keltasirkku ja  pikkuvarpunen.





Juuri nyt puutarha ei voisi olla kauempana kesän auringonpaisteesta ja kasvukauden rehevyydestä. Mihin tahansa vilkaisee, niin tummat ja ruskeat sävyt dominoivat näkymää. Viimeisenä puutarhatyönä kävin tuomassa kasvihuoneesta pelargonit sisälle talvisäilytykseen. Mies tyhjensi autotallin leveän hyllyn tavaroista ja asensi sinne myös kasvivalot. Sain ihan jokaisen pelargonin mahdutettua hyllylle! Saa nähdä, kuinka niille käy talven aikana.

Pieniä muutoksia ilmaston puolesta

Viime viikkoina olen kokenut IPCC:n tuoreimman raportin jälkeen suurta ilmastonmuutosahdistusta. Ei sillä, että raportti olisi tuonut sinänsä mitään uutta tietoa, mutta jotenkin se iskostui tietoisuuteeni vahvemmin. Toki myös jokapäiväiset Hesarin ilmastonmuutokseen liittyvät artikkelit sekä muutama juuri äskettäin katsottu dokumentti aiheesta muistuttavat asiasta tehokkaasti.

Olen pohtinut ja selvittänyt sitä, kuinka paljon itse vaikutan valinnoillani päästöihin. Sitran testin mukaan selvästi enemmän kuin keskivertosuomalainen. Isona syynä on se, että asumme kahdestaan isossa sähkölämmitteisessä omakotitalossa ja meillä on kaksi autoa, joilla molemmilla ajetaan päivittäin töihin. Kuljen julkisilla enemmän kilometrejä kuin autolla, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että autoilun päästöni ovat merkittäviä.



Lisäksi matkustan sekä työni puolesta että vapaa-ajallani. Minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia ulkomailla, joten en näe matkustamisen lopettamista mahdollisena vaihtoehtona. Myös lentäen tehtyjä työmatkoja kertyy puolen vuoden aikana muutamia, viimeksi juuri perjantaina.
Syön lihaa ja maitotuotteita. Olen vähentänyt lihansyöntiäni, mutta havahduin juuri siihen, että maitotuotteista luopuminen tai edes niiden vähentäminen on minulle selkeästi pahempi paikka kuin lihansyönnin minimointi.

Kierrätän intohimoisesti enkä osta mielestäni turhaa tavaraa, mutta ne ovat vain tippoja valtameressä asumisen, liikenteen ja matkailun päästöihini verrattuna. Olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka kuormittavat maapalloa ja niiden muuttamista en näe ainakaan lähiaikoina realistisena. Omatunto kolkuttaa siis ihan syystäkin. Mutta mielestäni on turha vain ahdistua ja olla tekemättä asialle mitään.
En usko, että yksittäisen ihmisen valintojen syyllistäminen tai ylipäätään kuluttajien valintojen nostaminen keskiöön tulisi yksinään saamaan aikaan merkittävää muutosta. Sen sijaan näen tärkeimpänä ilmastomuutoksen nostamisen vaaliteemaksi. Haluan äänestää puoluetta, joka sitoutuu tekemään globaalia yhteistyötä ilmastonmuutoksen kurssin kääntämiseksi.



Se ei tietysti tarkoita, että oman tekemisen osalta ei tarvitsisi katsoa peiliin. Uskon, että kuluttamisen suuriin linjoihin vaikutetaan politiikan, verotuksen ja sääntelyn kautta, mutta niitä odotellessa voi jokainen tehdä pieniä tai suurempia valintoja päästöjen pienentämiseksi. Meidän taloudessa olemme sitoutuneet seuraaviin:

Sähkösopimuksemme lähtee vaihtoon määräajan päätyttyä. Vaihdamme nykyisen sopimuksemme ydin- ja uusiutuvaan sähköön.

Emme autoile "turhaan" eli yritämme hoitaa ostokset ja asioinnit työmatkojen yhteydessä.

Olemme viime viikkoina vähentäneet lihansyöntiä noin puoleen entisestään. Kun aiemmin söimme lihaa joka päivä, niin nyt panostamme kasviksiin ja kalaan.

Lisäksi olen tutkaillut päästökorvausten mahdollisuuksia. Mielestäni ne ovat niin sanottuja bonusratkaisuja, joita kannattaa käyttää muiden arjen muutosten lisäksi, ei tilalla. Esimerkiksi suomalainen Hiilipörssi tarjoaa mahdollisuutta ennallistaa ojitettuja soita. Suon ennallistaminen sitoo hiiltä turpeeseen. Pala ennallistettua suota olisi mielestäni hyvä joululahja jollekin, esimerkiksi itselleni :)

Goldstandard.org -sivustolta löytyy puolestaan erilaisia kehitysprojekteja, joista osa liittyy esim. metsien istutukseen ja ennallistamiseen ja sitä kautta hiilinielun kasvattamiseen. Lahjoitin pienen summan projektiin, joka tukee maanviljelijöitä metsän istuttamisessa ja kasvatuksessa. Tulen myös seuraamaan sivustoa jatkossa ja aion tukea sopivia projekteja.

Näiden muutosten vaikutus voi olla pieni, mutta jostain täytyy aloittaa. Ja ehkäpä lähitulevaisuudessa löydän vielä uusia ja tehokkaampia tapoja päästöjeni pienentämiseen. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia ilmastomyönteisiä muutoksia te muut olette toteuttaneet arjessanne?

Mahtava arvontavoitto ja sunnuntaihöpinöitä

Syksyn kiireet ovat taas yllättäneet. Viime viikkoihin on mahtunut mielenkiintoisia työprojekteja, intensiivisiä päiviä, muutama lyhyeksi jäänyt yöuni ja pari työmatkaa. Kieltämättä nautin kiireisistä viikoista, mutta tasapainoksi kaipaan rauhallista kotona puuhastelua ja välillä myös suoranaista laiskottelua.

Kirsikanlehtiä. En aio haravoida, hyvin ovat maatuneet joka vuosi :)



Mehitähdet näyttävät kasvavan vieläkin:



Purppuraheisiangervon syysväritystä:



Samalla huomaan, että blogipostausideoita on pää pullollaan, mutta näppäimistölle ei ole päätynyt lausettakaan. Koen, että jos mulla ei ole aikaa kirjoittaa postausta kerralla valmiiksi, niin en halua edes aloittaa. Ja koska kirjoitan yleensä postauksia tunnin tai jopa pari (mukaan lukien kuvien käsittely ja myös yleinen ajatusten haahuilu), niin harvoin työpäivien jälkeen löydän tällaista aikaa. Sitten olen yhtäkkiä tilanteessa, jossa mielessä on kolmen tai neljän postauksen verran asiaa, enkä osaa päättää, mistä aloittaisin. Ensimmäisen maailman ongelmia.

Pelargonit viihtyvät edelleen kohtalaisen hyvin lämmitetyssä kasvihuoneessa. Autotallissa on edelleen liian lämmintä, enkä halua tuoda pelakuita sisälle pimeään 17 asteeseen. 



Katsotaan kuitenkin, mistä kaikesta ehdin tänään kirjoittaa. Ainakin yksi juttu, jota haluan hehkuttaa, on kohdalleni osunut pale red rose -blogin arvontavoitto. Katja arpoi blogissaan Linnut lähellä -kirjan ja täytyy sanoa, että en ole pitkään toivonut voittavani mitään yhtä paljon! Rakastan valokuva- ja luontokirjoja, koska ne herättävät tunteita.



Olen päässyt vasta palkintokirjan alkuun, mutta jo nyt voi sanoa, että tämäkin kirja vetoaa tunteisiin ja tarjoaa lisäksi myös kourallisen uusia faktoja. Ensimmäisissä kappaleissa kerrotaan esimerkiksi, että tervapääskyt pysyttelevät tauotta ilmassa kuukausia tai että "lintu voi laulaa kahta erillistä säveltä yhtä aikaa eräänlaisena duettona itsensä kanssa".
Alun jälkeen kirjassa tutustutaan tarkemmin lähes kolmeenkymmeneen lintulajiin. Näissä kappaleissa olisin kaivannut jopa enemmän ja syvempiä tietoja kustakin lajista, mutta ymmärrettävistä syistä (kirja on jo nykyisellään melko iso paketti) niitä ei ole mahdutettu mukaan.



Mielenkiintoisten kuvausten ja faktojen lisäksi kirjassa on useita mainioita valokuvia linnuista. Niissä on ilmeisesti pyritty nostamaan erityisesti esille "tavallisten" lintujen kauniiden höyhenpukujen yksityiskohtia. Ja olen vahvasti samaa mieltä sen kanssa, mitä kirjassa todetaan:

"Kun pääsee niin lähelle, että näkee jokaisen värisävyn ja jokaisen läikehtivän pikkuhöyhenen kaikki vivahteet, tajuaa, etteivät vain koreimmat linnut ole kauniita. Ettei mitäänsanomattomia lajeja ole lainkaan." 





Kiitos pale red rose -blogin Katjalle tämän mukavan arvonnan järjestämisestä! Katja esittelee arvontapostauksessaan kirjaa myös tarkemmin.

Jos lintu- ja ylipäätään luontokuvat kiinnostavat, niin suosittelen vilkaisemaan myös juuri julkaistuja Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun voittajakuvia tältä sivulta. Taitavia ja inspiroivia otoksia jokainen. Tykkään itsekin valokuvaamisesta, mutta taidan tykätä vielä enemmän muiden kauniiden valokuvien katselusta. Voisinkin tässä kysyä, että satutteko seuraamaan esim. Instagramissa luontokuvaajia? Ottaisin mielelläni vastaan hyviä vinkkejä! Tällä hetkellä seuraan itse vain Suomen Luonnon ja Markus Varesvuon tilejä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Viimeisiä viedään

Syksyn puutarhatyöt alkavat olla maalissa. Olen jakanut ja siirtänyt perennoja, siivonnut pois pitkin pihaa löytyneitä taimiruukkuja ja kitkenyt urakalla. Kaikki daalioiden juurakot ovat nyt myös vihdoin talvisäilytyksessä ja useammat pensaat verkkojen suojassa.

Eilen tein pikaisen täsmäiskun taimistolle viimeisten tarjousten toivossa. Löysin sieltä sopivasti kaksi kasvia pensasaidanteen jatkoksi - mongolianvaahteran ja syyshortensian 'Pink Diamond'. Toivottavasti ehtivät vielä juurtua kasvupaikalleen. Lisäksi ostin rusopäivänliljan, kiinansipulin ja lisää kukkasipuleita - koska miksipä ei :)
Tänään ohjelmassa olikin kukkasipuleiden piilottamista penkkeihin. Määrä oli mielestäni melko maltillinen - ehkä noin 130-140 sipulia yhteensä, tulppaaneita kaikki. Lisäksi parikymmentä laukkaa. Silti niiden parissa sai urakoida useamman tunnin.

Takapihallamme on juuri nyt todella värikästä, kuvat otettu tänään aamukymmeneltä:



Samalla mittani tuli täyteen viljelylaatikoiden takana sijaitsevan kukkapenkin mirrinminttuun, joka leviää turhan reippaasti. Riuhdoin ja revin sen pois kokonaan. Leviäminen ei olisi ehkä edes ongelma, jos mirrinminttu kasvaisi siistin näköisesti. Mutta ei - se lamoaa ja näyttää harmillisen epäsiistiltä. Tämän operaation jälkeen mirrinminttua on enää yhden penkin reunassa ja sieltä se tulee saamaan lähtöpassit ensi vuonna. Taidan jatkossa käyttää reunuskasvina tähkäkissanminttua (mikäli se selviää ensimmäisestä talvestaan hyvin) sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea.

Kiipesin katolle, jotta saisin napattua leiskuvasta metsärinteestä kuvan:



Alan muutaman vuoden puutarhaharrastuksen jälkeen vihdoin hahmottamaan tiettyjä asioita, joista aluksi ei ollut mitään hajua. Esimerkiksi mitkä kasvit toimivat puutarhassani parhaiten, kuinka monistaa ja jakaa näitä hyvin viihtyviä luottokasveja useammalle kasvupaikalle, miten välttyä pieneltä piperrykseltä ja suunnitella isompia kokonaisuuksia (tähän en ole vielä käytännössä päässyt, mutta ainakin ajatus alkaa kulkea siihen suuntaan :)). Tänä kesänä olen katsellut joitakin penkkejä kriittisesti ja painanut pahimmat ongelmakohdat mieleen. Niihin on tarkoitus pitkän ja pimeän talven aikana suunnitella jotain fiksumpaa ja uskon, että nyt mulla on kohtuullisen hyvät eväät onnistua.

Yksi hyvä esimerkki meillä menestyvästä perennasta on reunusasteri 'Herbstgruss vom Bresserhof'. Lokakuun luottokukkija:







Tästäkin tekstistä huomaa, että mieleni alkaa kääntyä jo ensi kevättä ja kesää kohti. Tänä vuonna syksy on ollut huikean kaunis, pitkä ja lämmin, mutta nyt taitaa ainakin omalla kohdallani olla hyvä hetki kilistellä puutarhakauden loppumiselle ja vetäytyä sisälle viltin alle. Vedän villasukat jalkaan, sytytän kynttilät ja totean, että kiitos tästä kesästä!