Vihdoin puutarhaenergiaa

Jos muistatte viimeaikaisia postauksiani, niin olen niissä jo vähän aikaa valittanut innostuksen puutetta. Onneksi aina jossain vaiheessa tulee se hetki, kun on pötköttänyt tarpeeksi. Minulle se iski eilen aamulla!

Kuvituksena väriläiskiä muutaman viikon takaa. Neidonkurjenpolvi hehkuu punaisena:



Olin kylläkin hieman varautunut taas yhteen lököilyviikonloppuun, etenkin koska saavuin perjantain illalla yhdentoista maissa työmatkalta kotiin. Takana oli kaksi aivan mahtavaa päivää perehtymistä ja uusiin tyyppeihin tutustumista. Pitkiä päiviä, mutta todella antoisia. Kuvittelin nukkuvani ylipitkät yöunet, mutta mitä vielä, olin hereillä varhain, luin lehden ja katsoin sen jälkeen kahvikupposen ohella kauden viimeisen Gardener's Worldin. Jotain siinä Montyn leppoisassa tekemisessä on sellaista, joka herätti talviuneen vaipumassa olleen puutarhainnostukseni. Tällä kertaa ei haitannut nihkeä ilma eikä kova tuuli, vaan kipitin mielelläni ulos.

Syysasterit ovat vaan niin symppiksiä:



Ensin siirsimme miehen kanssa yhteistuumin viikolla tilatut polttopuut varastoon, jonka jälkeen mies jatkoi sielä pihalla kuivuneiden kuusien halkomishommia ja minä siirryin siistimään puutarhaa. Olipa siinä vielä tekemistä! Olen todellakin laiskotellut viime aikoina.
Tyhjensin kasvimaalta väsähtäneet sametti- ja kesäkukat, kärräsin laatikoihin lisää multaa ja käänsin maan. Multa oli taas kerran tiivistynyt lapion syvyydeltä saviklönteiksi, joten ihan hyvä että ehdin kääntää maan ennen pakkasia.

Lehtikuusen kellertävät neulaset ovat nyt jo kaikki tippuneet, mutta pari viikkoa sitten ne loistivat kauniisti:



Siivosin myös viimeisiä yksivuotisia pois kompostiin ja keräsin pihalla pitkin poikin olleita tarvikkeita, kastelukannuja, lapioita ja ties mitä takaisin omille paikoilleen. Nyt kaikki tavarat ovat epämääräisissä kasoissa pannuhuoneessa, jonka siivoaminen odottaa seuraavaa reippauspuuskaa.

Syysistutuksen pallokrysanteemi on alkanut kellertää. Tuloksena on hauskoja kaksivärisiä tupsuja:



Urakan jälkeen tulin sisälle ja nukahdin melkein heti sohvalle istuttuani päikkäreille :D Mutta oli hyvä päivä ja ihan mahtavaa löytää itsestään taas tekemisen into. Ja on huojentavaa huomata, että vaikka välillä puutarhanhoito ei jaksa yhtään kiinnostaa, niin oikealla hetkellä kaikki loksahtaa paikoilleen, fyysinen työ maistuu ja kaiken kruunaa päivän päätteeksi kehossa oleva mukava väsymys.

Sisäistä rauhaa ja syyskuun kukkasia

Enpä sitten tänäkään viikonloppuna halunnut työntää nenääni pihalle. Muutama aste lämpöä ja hurja tuuli ei pahemmin houkutellut syystöihin. Olen tällä kertaa jo kuitenkin ihan sinut syksyllä iskevän innottomuuteni kanssa ja annan itselleni luvan möllöttää sydämeni kyllyydestä.

Punakellukka (kuva 18.9.):



Pienen pieni morkkis iski siinä vaiheessa, kun mies jatkoi eilen suojaverkkojen laittamista ja minä istuin vain sohvalla telkkarin edessä.. Mutta aina ei mene energiat tasan. Tai oikeastaan energiaa taitaa olla rajallinen määrä ja minulla se suuntautuu nyt pääosin työasioihin. Uudessa paikassa ja roolissa oloni on tuntunut hyvältä, vaikka vauhti on välillä kovaa: paljon uutta ja mielenkiintoista, työmatkoja, uusia ihmisiä, inspiroivia keskusteluja ja ajatuksia. Olen myös huomannut, että aivoni vaativat aikaa kaiken tämän prosessointiin. Nukun viikonloppuisin ennätyspaljon ja nautin leppoisista koti-illoista. Tähän sisältyy esimerkiksi Downton Abbeyn katsomista Netflixistä tai ikuisuusprojektini korinpohjapeiton jatkamista (tällä hetkellä neulottuna on about 10 senttiä.. vielä on siis tekemistä :D)

Esikot lähtivät syyskuussa toiselle kierrokselle. Samaan kuvaan mahtui neljä eri kukkivaa esikkolajiketta (kuva 10.9.): 



18.9. mukaan liittyi myös viides esikko:



Melkoisena yllätyksenä en ole kuitenkaan ehtinyt pahemmin vajota negatiivisiin ajatuksiin. Minulle on hyvin tyypillistä velloa melankolisesti tyytymättömyydessä itseeni tai elämääni. Käyn sen kanssa jatkuvasti taistelua, etenkin jos en pidä itseäni kiireisenä. Paitsi nyt! En tiedä, onko kyseessä uuden työpaikan tuomat hyvät fiilikset vai joku muu syy, mutta tunnen oloni hyvinkin seesteiseksi. En ole ollenkaan tottunut tällaiseen olotilaan :) Ei haittaa melkein yhtään, että pihalla on kuihtuneita kesäkukkia. Eikä sekään, että alakerrassa sijaitseva varastotila on kesän jäljiltä täydessä myllerryksessä - multasäkkejä, ruukkuja ja työkaluja on sikin-sokin. Ajattelen vaan, että ei hätää, kyllähän sitä ehtii.

Syysleimut 25.9.:



Samaan aikaan loistivat myös harmaamalvikit:



.. ja kesäkukista sinitähtöset:



Tämän itsereflektoinnin ja syyskuun kukkakatsauksen jälkeen haluan toivottaa kaikille mukavan leppoisia iltoja!

Vähän väsynyttä

Koko viikonloppuna ei huvittanut lähteä pihalle ollenkaan. Syysväsymys on ilmeisesti iskenyt kunnolla, vai onkohan tämä jo talviunta. Tekee mieli vain käpertyä sohvalle viltin alle.
Vielä pitäisi jaksaa muutama tunti puutarhatöitä - virittää viimeiset suojaverkot ja siistiä surkastuneita yksivuotisia pois. Jos ensi viikonloppuna olisi vähemmän harmaa sää?

Kun valitin tätä lannistunutta mielentilaani yhtenä päivänä miehelleni, hän totesi vaan, että ei tässä ole mitään kummastelemista, koska sama juttu tapahtuu mulle joka syksy. Kuulemma viimeistään alkuvuodesta olen taas intopiukeena suihkuttamassa siemenkylvöjäni ja odottamassa pihatöihin pääsyä. Hän taitaa olla oikeassa, mutta silti tämä alentunut energiataso tulee joka vuosi itselleni yllätyksenä.

Meidän vierailut pihalla ovat radikaalisti vähentyneet, mutta vilskettä tuolla riittää silti kovasti. Pikkulintuja vilisee pensaissa, oravat ahkeroivat ja ilmeisesti piilottavat kuumeisesti ruokaa talven varalle. Olen nimittäin löytänyt tammenterhoja viljelylaatikoista ja kukkapenkeistä.

Myös metsäkauriita on näkynyt usein. Tässä on kuvia kuukauden takaa, jolloin yksi kauris kävi tutustumassa lähemmin myös kasvimaahan. Ei siellä tosin enää mitään erityisen hyvää ollut tarjolla :)







Reipasta syksyä kaikille (tai vaihtoehtoisesti leppoisia iltoja :))!

Rosendalin puutarhassa

Lokakuun alussa vierailimme jo tuttuun tapaan Tukholmassa asuvan ystäväperheemme luona. Kyseiselle viikonlopulle en ollut suinkaan suunnitellut puutarhavierailua, mutta erinäisten sattumien takia päädyimme mieheni kanssa kuitenkin lopulta kävelylle Djurgårdeniin ja Rosendals Trädgårdiin.

Alkuperäinen ajatus oli lähteä lauantaina koko porukalla Skansenin ulkoilmamuseoon. Syksyisen kaunis sää oli kuitenkin houkutellut muitakin tukholmalaisia viettämään vapaapäiväänsä ulos, joten emme löytäneet autoille parkkipaikkoja Skansenin läheisyydestä. Vaihdoimme lennosta määränpäätä ja jatkoimme "museoalueelle", jossa ystävämme lapsineen lähtivät tutustumaan urheilu- ja poliisimuseoihin. Me miehen kanssa halusimme viettää edes hieman aikaa ulkona toimistoviikon päätteeksi, joten sovimme, että kävelemme ulkona ja tapaamme ystävämme taas joidenkin tuntien kuluttua.

Lähdimme kävelemään itään päin, pientä Djurgårdenille vievää siltaa kohti. Sieltä matka jatkui suoraan kohti Rosendalin linnaa ja toki myös puutarhaa :)

Linna ja sen takana sijaitseva pieni aukeama:







Jo Djurgårdenissa kävely itsessään oli mukavaa, mutta tietenkin odotin näkeväni Rosendalin puutarhan. Osa sen viljelymaista ja -penkeistä olivat jo tyhjillään, mutta esimerkiksi kukkatarhassa oli vielä kukkia ja myös ihmisiä keräämässä itselleen kimppuja mukaan.



Hauskanväriset kehäkukat:



Kännykkäkuvasta tämä taitaa näkyä huonosti, mutta käytävillä oli käytetty lampaanvillaa:





Puutarhan kahvilaan oli pitkä jono, joten sen valikoimiin emme tällä kertaa päässeet tutustumaan. Ilmeisen hyviä ne varmasti olivat, koska ihmisiä istui ulkona pöytien ääressä sekä hedelmäpuiden kupeessa sijaitsevalla piknik-alueella nauttimassa kahvilan antimista ja toistensa seurasta.

Pyörähdimme kuitenkin taimimyymälässä sekä pikkuisessa kaupassa, jossa myytiin Rosendalin omaa satoa - ihania hilloja, marmeladeja, mehuja ja kaikkea muuta. En ostanut mitään, vaikka jälkikäteen hieman harmittaa, että en napannut mukaani vastustamattomalta tuoksuvaa omena-vaniljateetä.
Taimimyymälässä oli myynnissä sipuleita, joita tuijotin ja ihmettelin tovin. Lopulta suoriuduin pois ostamatta mitään. Laukka 'Hair' jäi mietityttämään oudon ulkonäkönsä takia, se olisi voinut olla hauska lisäys puutarhaan. Tässä Googlen kuvahaun tulos kyseistä lajikkeesta:

Rosendalin kukkapenkeissä oli kauniita tummanpuhuvia sävyjä:







Rosendalin kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa Djurgårdenin siltaa kohti, päästäksemme taas toiselle puolelle. Ennen siltaa sijaitsevassa puistossa (olisiko ollut Lusthusportens park kyseessä) oli niin mielettömiä kukkaistutuksia, että taas piti kaivaa kännykkäkamera esille.
Punainen penkki:





Violetti penkki:







Valkoinen penkki:



Kävelymme päätteeksi tapasimme taas ystäväperheen. Lapset olivat olleet tyytyväisiä museoissa, joissa heille oli kaikenlaista tekemistä ja me taas olimme saaneet kauan kaivattua raitista ilmaa ja nauttineet kauniista näkymistä. Ei siis ollenkaan hullumpi suunnitelmien muutos, vaikka varmasti Skansenissakin olisi ollut kivaa. Ehkä ensi kerralla sitten :)

Sipuli- ja siivoushommia

Nyt on kaikki sipulit tältä syksyltä maassa! Tänään suoritin viimeisen istutusurakan - oli tulppaanisipulien vuoro. Alkuun meinasi mennä usko koko touhuun, koska maa oli paikoin kovaa ja savista ja ilma hyytävän tuulista. Rytmi löytyi kuitenkin melko pian ja jokusen tunnin jälkeen selvisin hommasta kunnialla. Sipuleiden ostaminen on todella hauskaa, mutta istuttaminen taas täysin eri maata: en yhtään jaksa kyykistellä syyskeleillä ulkona, nenä valumassa. Miten näiden välille löytäisi kompromissin?

Laskin päivän päätteeksi yhteen syksyn sipulimäärät. (Kirjanpito on minusta hyvin tärkeää :D Kirjasin tietysti myös ylös, mistä penkistä mikäkin lajike löytyy).
- tulppaaneja 201 kpl
- metsätulppaaneja ja kasvitieteellisiä tulppaaneja 55 kpl
- narsisseja 35 kpl
- laukkoja 45 kpl
- krookuksia 100 kpl
- sinililjoja 23 kpl
- muita 45 kpl (kevättähdet, pystykiurunkannukset, nuokkutähdikit)

Yhteensä 504 sipulia. Minusta tuo määrä kuulostaa valtavalta, mutta hyvin ne kaikki upposivat penkkeihin (ja nurmikolle ja metsään).

Sipuliurakan jälkeen siivosin vielä hieman pihaa: nostin kompostiin paleltuneita yksivuotisia ja kasvimaalta mustuneita kesäkurpitsan taimia. Siivosin kasvihuoneen ja keräsin loput tomaatit. Jospa ne punertuisivat vielä sisällä:



Kasvimaalla lehtikaali porskuttaa hienosti:



Pakkanen on jättänyt jälkensä jo moneen kasviin, mutta syysasteri kukkii reippaana:



Myös loppukesästä istutettu alppikärhö on tehnyt nuppuja, voi toista! Toivottavasti talvehtii kuitenkin hyvin.



Vielä olisi puutarhassa tekemistä, mutta uskoisin, että ensi viikolla löydän siihen aiempaa paremmin aikaa. Olen myös kahden vaiheella siitä, pitäisikö vielä tämän vuoden puolella tilata säkillinen kivituhkaa ja jatkaa polkujen rakentamista. Nimittäin jos syksy jatkuu tyypillisenä, ei tarvitse lumen tuloa pelätä vielä pariin kuukauteen. Ennen puutarhahommiin hurahtamista pidin kesäaikaa todella lyhyenä, mutta nyt olen älynnyt, että tästä huolimatta ulkona voi helposti tehdä noin 7-8 kuukautta vuodesta pihatöitä, suunnilleen huhtikuusta loka- tai jopa marraskuun loppuun. Ihan mahtavaa!

Mutta nyt toivotan kaikille leppoisaa sunnuntai-iltaa :)

Mistä niitä sipuleita tulee..

Työkiireet ja niukka vapaa-aika ovat pitäneet minut tehokkaasti loitolla blogeista. Mitä pidemmäksi blogitauko venyy, sitä hankalampi on minusta palata: kerrottavaa olisi paljonkin, mutta en tiedä, mistä aloittaa.

Viime viikonloppuna piipahdimme nimittäin Tukholmassa kavereiden luona ja samalla reissulla ehdimme pyörähtää Djurgårdenissa sijaitsevassa Rosendalin puutarhassa. Siitä olisi kuvia puhelimessa, yitän purkaa ne piakkoin myös blogiin. Samaisella reissulla huomasin saaneeni sähköpostiin Korpikankaan tarjouskirjeen ja kurkkasin ihan vain nopeasti, mitä oli tarjolla. Tuloksena oli se, että jouduin avamaan tietokoneen samantien (työläppäri kulki valitettavasti mukana - tosin lentokentällä odottamisen ja lentoajan pystyi hyvin käyttämään to-do-listan purkamiseen) ja klikkaamaan ostoskoriin lisää tulppaanien sipuleita.
Ystäväni kysyi tämän kerrottuani, että oliko minulla kukkapenkeissä tyhjiä paikkoja, johon hankin täydennystä. Miten tämän nyt sanoisi.. sehän olisi tietysti järkevää lähestyä asiaa tältä kantilta, mutta nyt kyllä mentiin vahvasti "kukka edellä" tyylillä :D

Tämän viikon päätteeksi kävin eilen hakemassa paketin postista ja illalla viiniä siemaillessani avasin sen ja tutkailin paketin sisältöä. Pienet ovat kyllä mun ilot, mutta en keksinyt oikeastaan parempaa loppua tiiviille työviikolle :)

Uskoisin, että moni muukin fiilistelee kukkasipuleita juuri nyt, joten tässä vielä pieni ostosten esittely :) Kuvat pääosin Korpikankaan sivuilta.

'Blushing Lady', 'Elegant Lady' ja 'Temple's Favorit':

'Flaming Flag', 'Gavota' ja 'Slawa':

'Ice Cream', 'Blueberry Ice', 'Largo' ja 'Estatic':

Huomenna on tarkoitus lähteä aamuvarhain puutarhaan istutuslapion ja sipulipussien kanssa ja laittaa kaikki tulppaanit maahan. Myös jänisverkot pitäisi virittää.
Tänään aion illalla vastata vihdoinkin kommenteihin ja odotan myös kovasti, että pääsen lukemaan kaikkien viimeisiä blogipäivityksiä. Viime kerrasta on mennyt varmaankin reilu viikko.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!