Silkkitassu

Löysin viime kesän kuva-arkistoista silkkitassun kuvia. Tämä kasvi ansaitsee mielestäni ihan oman postauksensa.

Klikkasin silkkitassu 'Joey':n siemeniä viime keväänä muiden siementilausten ohessa ostoskoriin, koska kuvauksessa luvattiin poikkeuksellisen kaunista kasvia. Itse asiassa taisin jopa enemmän innostua sen nimestä - silkkitassu kuulostaa hyvin lupaavalta, eikö?



Kylvökirjanpidon mukaan kylvin siemenet maaliskuun alussa. Ne itivät nopeasti kolmessa päivässä, mutta sen enempää en taimivaiheesta muista, oletettavasti siis kaikki sujui normaalin kaavan mukaan. Alkukesästä silkkitassut pääsivät muiden taimien kanssa kasvihuoneeseen ja sieltä lopulta terassille ruukkuun.

Parhaiten ne vaikuttivat viihtyvän kuitenkin lämpimässä kasvihuoneessa, johon ne palautin jossain välissä heinäkuuta. Siellä kukinnoista tuli komean tuuheita.

Laihanoloiset kukinnot juuri kasvihuoneeseen siirron jälkeen:



Ja viikon verran kasvihuoneen lämmössä paistateltuaan. Yhdessä ruukussa on kolme silkkitassun tainta:





Kukat olivat ihan mahtavan suloisia, ihastelin niitä vähän väliä kasvihuoneessa poiketessani. Kauneuden lisäksi silkkitassun kukinta kesti monta viikkoa ja kasvi oli itse asiassa viimeisiä, jotka siivosin syksyn tullen pois kasvihuoneesta. Nappasin sen kukkahaituvia talteen, toivottavasti saan niistä pian uuden siemenkylvön aikaan. Ehdottomasti siis jatkoon! :)

Hyviä juttuja

1. Liikunnan lisääminen toimii. Tämän vuoden tavoitteeksi asettamani liikunnan kasvattaminen on ensimmäisinä viikkoina sujunut mukavasti. Tarkempi tavoite oli nostaa sykettä kahden ja puolen tunnin verran viikossa ja se on tähän mennessä onnistunut hyvin. Asiaa edistää tietysti myös se, että tämänhetkisellä kunnollani sykettä kohottaa jo pelkästään hieman rivakampi kävely. Alle puolen tunnin suorituksia en laske mukaan, joten mitkä tahansa pienet kävelypyrähdykset eivät viikkotavoitetta kasvata.

2. Seniorikissamme vointi on hyvä. Vanha kissaherra on ollut kortisonilääkityksellä jo runsaan vuoden, mutta voi tilanteeseen nähden melko hyvin. On ilo nähdä sen juoksevan portaita ylös-alas meitä seuratessaan tai pistävän lehtikorissa olevia papereita palasiksi. 

3. Lukeminen on taas in! Töissä perustamastani kirjakerhosta keräsin hurjasti hyviä kirjavinkkejä ja roppakaupalla lukuinspiraatiota. Sain juuri päätökseen työkaverin suositteleman Bea Uusman Naparetki -kirjan, kuuntelen parhaillani Michelle Obaman elämänkertaa ja välillä luen e-kirjana Hans Roslingin Faktojen maailmaa. Tuntuu siltä, että olen taas löytänyt lukemiselle aikaa ja se on aivan mahtavaa. 

4. Ulkona on tosi kaunista. En ole yhtään talvi-ihminen, mutta myönnän ihastelevani tämänhetkisiä maisemia. Lumen peittämiä näkymiä pihaltamme:

5. Ensi viikolla alkaa Docpoint-festivaali! Yritän nähdä niin monta dokumenttielokuvaa kuin suinkaan ajallisesti mahdollista. Tosin tuo ajankohta myös jännittää, koska nyt jo kaksi vuotta peräkkäin olen sairastunut festivaalin aikana ja joutunut perumaan monta näytöstä. Toivottavasti tänä vuonna sama ei toistu.

Paljon hyviä asioita💗

Iloista alkavaa viikkoa!

Pihabongaus 2019

Osallistuin tänään Birdlifen Pihabongaukseen ja tarkkailin heti aamusta kahvikupposen äärellä lintulautamme vieraita. Sisällä toki, mukavasti lämpimään peittoon kääriytyneenä, koska se on mielestäni talvisin paras tapa harrastaa lintuja.

Iso joukko naakkoja oli laskeutunut ruokintapaikalle. Niiden toiminta näytti melkein järjestäytyneeltä - yksi lintu kävi ensin roikkumassa lintulaudan reunassa, jolloin siemeniä tippui runsaasti reunan yli. Samalla muut nokkivat niitä innolla lumesta. Sama tapahtui myös talipallojen kanssa.

Naakat talipallojen kimpussa:



Naakat lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. Sen jälkeen paikalle saapui sankoin joukoin keltasirkkuja. Niiden laskeminen oli aika vaikeaa, koska uusia sirkkuja laskeutui ruokinnalle aina vain lisää. Laskin niitä yhteensä suunnilleen 25.





Lisäksi ruokinnalla oli pikkuvarpusia ja tiaisia. Odotin kovasti myös kuusitiaista, joka on meillä jokapäiväinen vieras, mutta juuri Pihabongauksen aikana ei missään näkyvissä. Lopulta suunnilleen viimeisen bongausminuutin aikana huomasin pienen kuusitiaisen lentävän lintulaudalle ja sieltä saaliinsa kanssa syvemmälle puskaan. Niin kuin se aina tekee.



Lopulta ilmoitin Pihabongauksen sivuille seuraavat luvut:
25 keltasirkkua
20 naakkaa
6 pikkuvarpusta
4 sinitiaista
1 talitiainen
1 kuusitiainen
1 orava

Lajikirjo ei ollut tämänkertaisessa pihabongauksessa kovin laaja, mutta keltasirkkujen ja naakkojen määrä melko suuri meidän ruokintapisteeseen nähden.









Vähän aikaa havaintojeni ilmoittamisen jälkeen ruokinnalle vilahti hömötiainen. Se viipyi vain lyhyen hetken ja katosi sitten. Hömötiaista en ole nähnyt meillä pitkään! Se oli mukava yllätys, joka ei ehtinyt kylläkään mukaan Pihabongaukseen, mutta pääsi toki Tunnista 100 lintulajia -haasteen listalle.

Lopuksi vielä yksi kuva siitä, miltä valtaosa ottamistani lintukuvista näyttää :)



Pihabongaus järjesetään tänä viikonloppuna, joten vielä huomenna on hyvin aikaa tähän osallistua.

Terveisiä Pietarista

No nyt kokeilen edellisessä postauksessa pohdittua rennompaa blogiotetta ja postaan tunnelmia työmatkalta Pietarista. Ihan kännykällä otettuja ja laadultaan alle mun tyypillisten kriteerien, mutta tämä on nyt sitä harjoittelua ja siedätystä :D

Tiiviin päivän päätteeksi kiersimme pikaisesti muutamia nähtävyyksiä. 

Suurenmoisia rakennuksia, liukkaita katuja, kiireisiä ihmisiä, miljoonakaupungin tunnelmaa. 

Paljon ihania kahviloita ja liikenneruuhkia. 

Ja ihan tavallinen tiistai-ilta Pietarissa: 

Jokin paraati taisi olla tuloillaan :)

Nyt hieman kiinnostaisi tulla tänne uudelleen keväämmällä. Viime käynnistä onkin jo useampia vuosia ja tällä pikakierroksella en ehtinyt nähdä paljon mitään. Pietari pääsee siis ehdottomasti kohdelistalleni. Eikä perille päästäkseen tarvitse edes lentää. 

Rennompaa bloggailua

Olen viime aikoina pohtinut blogin roolia elämässäni. Olen huomannut että kun kun kiire vyöryy päälle, jää blogi taka-alalle ja bloggaustauko venähtää helposti kuukauden-parin pituiseksi. Se kertoo osittain siitä, että blogi ei ole prioriteettini, vaan enemmänkin juttu, mitä harrastan silloin kun sille on aikaa ja tilaa. Ja sitähän mielestäni kirjoittaminen ja hyvien kuvien ottaminen ainakin itseltäni vaatii - rauhallista hetkeä ajatusteni kanssa, jotta saisin puettua ne sanoiksi. Inspiroitumista ja hyvää fiilistä, ei paineen alla suorittamista. En myöskään tykkää tehdä mitään puoliteholla - joko teen kunnolla tai sitten en lainkaan.

Ja tämä "kunnolla tai ei lainkaan" ajatus painaa jonkun verran mieltäni. Se tarkoittaa harvoja postauksia ja missattuja bloggausideoita, joita en koskaan ehdi toteuttaa. Kamerassani ja puhelimessani on useita kuvia, jotka eivät koskaa päädy blogiin, vaikka olen niitä ottaessani ajatellut jakaa kuvan hetken lukijoiden kanssa. En ehdi ja sitten yhtäkkiä asia ei olekaan enää ajankohtainen.

Voin kuvitella, että tällainen "kaikki tai ei mitään" ajattelu saattaa kuulostaa oudolta. Ja siis se, että teen omasta mielestäni ajan kanssa kunnon postauksen ei todellakaan ole mikään laadun tae :) "Kunnolla tekeminen" tarkoittaa vain jotain omia standardejani, eikä se välttämättä näy ulospäin. Itse asiassa luulen, että jos välillä ottaisin rennommin ja bloggaisin fiilispohjalta, niin tykkäisin itsekin tuotoksesta enemmän.

Tästä tullaankin sitten lopputulokseen. En nimittäin halua, että blogi olisi arjessani heikolla prioriteetillä ja niitä ensimmäisiä asioita, jotka väistyvät kiireen alla. Kaipaan mukavia hetkiä blogin parissa, joten haluan raivata niille enemmän tilaa. Toki ei pingottaen - jos aikaa ei ole, niin sitä ei vaan ole. Lisäksi bloggaamisesta täytyy tehdä hieman vähemmän vaativaa ja siihen keksin muutamia keinoja:

Kokeilen useamman postausluonnoksen kirjoittamista samanaikaisesti. Tämä on jotain hyvin erilaista siihen nähden, mitä yleensä tekisin :) Mutta olen jo vähän kokeillut kyseistä tapaa ja koen, että se antaa enemmän vapauksia. Fiiliksestä ja aikapaineesta riippuen voin valita, mistä aiheesta kirjoitan ja kuinka paljon.

Kirjaan bloggausideoitani Trelloon. Tämä on työelämästä tuttu työkalu, jonka ilmaisversiota käytän kylläkin melko eri tavalla blogia varten. Mutta siis, hyvin yksinkertaistetusti sanottuna ohjelma mahdollistaa erilaisten listojen tekemisen, ja minullakin on siellä mm. listoja "Työn alla", "Postausideat" ja blogiin yleisesti liittyvät asiat, kuten esimerkiksi joitakin ulkoasuun liittyviä muistilappuja. Pääsen päivittämään listoja puhelimella tai koneella, heti kun jokin idea päähän tupsahtaa.

Julkaisen "kevyempiä" fiilispostauksia vaikkapa päivän tulppaanikimpusta tai hyvästä ilmasta. Tähän asti olen miettinyt, että kukapa niitä jaksaa lukea, mutta toisaalta onko sillä niin merkitystä? Oma on blogi ja omat ovat höpötykseni. Tätä kautta saan toivottavasti myös harjoiteltua rennompaa otetta bloggaamiseen.

Voisi ajatella, että on ristiriitaista, että haluan tehdä asioita ei-niin-vakavasti ja sitten teen useamman kohdan listan siitä, mitä tämä kevyemmin tekeminen edellyttää :D Se nyt vaan on niin mua, mun täytyy pohdiskella asioita ja löytää ne itselleni sopivimmat tavat tehdä. Katsotaan, miten bloggaaminen näillä keinoilla muuttuu, vai muuttuuko lainkaan :)

Ja lopuksi jotain ihan muuta. Oli muuten todella hieno ulkoilusää viikonloppuna!





Kävelylenkin päätteeksi kävin tiputtamassa kasvihuoneen katolta lunta. Niin kuin ensimmäisestä kuvasta näkyy, polkua kasvihuoneelle ei vielä ollut, pelkkää hankea vain. Syvää hankea.



Työkaluna toimi oivallisesti muoviharava :)



Reipasta alkavaa viikkoa! Tänne luvataan ainakin rapsakkaa pakkasta, hrr.

Kompostoinnista

Sain jo jokunen aika sitten Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista kompostointihaasteen. Sen tarkoituksena on  kertoa vapaamuotoisesti omasta kompostoinnista etuineen ja haittoineen. Olin napannut kompostijärjestelmästämme kuvia jo syksyllä, mutta en kiireisenä loppuvuonna missään vaiheessa päässyt postauksen kirjoittamiseen. Nyt löytyi mukava iltahetki yhteenvedon tekemiseen.

Meillä on kaksi kompostointitapaa: lämpökompostori keittiöjätteelle ja kompostikehikot puutarhajätteelle. Puutarhakompostointialuetta laajensimme runsaat pari vuotta sitten. Kaksi kompostikehikkoa eivät riittäneet alkuunkaan, joten hankimme neljä lisää. Alla olevassa kuvassa tosin yksi kehikko on purettuna. Yhdessä kesässä täytän yleensä lähes kaksi kehikkoa puutarhajätteellä.





Jos vaan ehdin ja jaksan, yritän silputa jätteen isoilla puutarhasaksilla pienemmäksi edistääkseni maatumista. Kasvijätteen väliin heitän lehtipuiden oksasilppua, jota säilytän yhdessä kehikossa suursäkissä. Oksasilppu ei tietenkään ehdi kokonaan maatua, mutta pitää kompostimassan ilmavana ja on myös erittäin hyvä kuohkeuttaja savimaalle. Tykkään tästä oksasysteemistä kovasti, hake menee hyvään käyttöön :)

Syksyisen märkää oksasilppua kompostiin heitettäväksi:



Välillä lisään puutarhajätteen väliin myös keittiökompostista tyhjennettyä puoliksi maatunutta tavaraa. Yleensä en lisää sitä ihan raakaan puutarhajätteeseen vaan mieluummin jo hieman maatuneeseen kompostiin kääntämisen yhteydessä.

Käännän kompostit 1-2 kertaa vuodessa. Tyypillisesti keväällä kompostien sulamisen jälkeen ja joskus myös syksyllä - tosin yleensä tuo toinen kerta jää väliin. Kompostijärjestelmäni olisi muutoin ihan toimiva, mutta en millään muista, missä laatikossa on miten pitkään seissyttä tavaraa. Tästä kärsin viime kesänä, kun kukkapenkkiin levitetty komposti sisälsi vielä runsaasti kukkien ja hyötykasvien siemeniä. Kukkapenkistä nousi pian mirrinminttua, kurkun tai kurpitsan taimia ja tomaatintaimia. Kompostikehikoille pitäisi keksiä siis joku nimilappujärjestelmä. Ja ilmeisesti kompostin pitäisi meillä muhia ainakin kaksi vuotta ennen käyttöä.

Pistän kompostiin myös kitketyt rikkaruohot, koska niitä vaan syntyy niin jäätävä määrä. Kuivatan ne kuitenkin ensin auringossa tai vaihtoehtoisesti jätän ne muutamaksi viikoksi vanhoihin multasäkkeihin mätänemään.

Rikkaruohojen pussitusta:



"Valmiit" kompostit seisoivat aiemmin taivasalla, mutta viime vuonna peitin ne käytetyillä multasäkeillä. Yhtenä syynä oli estää rikkojen siemenien leviäminen kompostiin ja toisena ravinteiden pois valuminen. Viime kesänä tosin tämä tarkoitti sitä, että jouduin muutamaan otteeseen kastelemaan kompostia. Sateilla kompostia ei tarvitse kastella - siihen pääsee kuitenkin muovien välistä hieman vettä ja massa pysyy mukavan muhevana.



Maatuneen kompostimassan levitän keväisin kukkapenkkeihin katteeksi. Kompostin lisäksi käytän katteena myös edelliskesän kasvusäkkien sisältöä, joka sisältää paljon turvetta. Yritän vaihdella komposti-ja turvekatetta aina vuosi-vuodelta niin, ettei samaan penkkiin tule aina samaa matskua. Kompostimultaa olen lisännyt myös uusiin kukkapenkkeihin keventämään savimaata. Kasvimaalle en tätä kompostimultaa lisää, koska kehikkoni ovat painekyllästettyä puuta.
Nyt kun kompostointi on päässyt hyvään vauhtiin ja joka vuosi syntyy 1-2 kehikollista valmista tavaraa, tulee kompostoinnista oikein hyvälle mielelle. Siinä toteutuu kunnolla luonnon kiertokulku - kasvijätteestä syntyy uutta multaa - ja varmasti jokainen puutarhuri on samaa mieltä siitä, että se on arvokasta tavaraa :)

Kompostikehikoiden lisäksi meillä on myös epämääräinen kasa, joka sisältää nurmimättäitä ja suurempaa kasvijätettä (esimerkiksi polkujen varrelta raivattua korkeaa heinää). Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä tälle tekisin. Salaa toivon, että ehkä tänä vuonna kasan keskeltä kaivaessa sieltä paljastuisi hyvää multaa. 



Lämpökompostorin kanssa on meillä hieman haastavampi systeemi. Biojätteitä syntyy riittävästi ehkä noin kerran viikossa, yleensä viikonloppujen jäljiltä, kun olemme laittaneet kotona ruokaa. Luulen, että lämpökompostorimme täyttöväli on hieman liian harva ja siksi se ei muhi kunnolla. Toisaalta myös tyhjennys on harvaa, joten kompostorimme ei taida koskaan päästä oikein hyvään vauhtiin. Koen myös ilmastointiaukkojen säätämisen hankalaksi (koskaan en muista, missä asennossa säädin on kiinni ja milloin auki ja hienoista 20-100 merkeistä en vaan saa päästeltyä mitään järkevää) ja kompostin koostumuksen arviointi ja säätäminen on minulla yhtä hepreaa. Kompostin lämpötila on kesäisin yleensä aika alhainen (ehkä 20-30 astetta) ja talvisin komposti on jäätynyt. Tosin välillä epäilen, onko lämpömittarimme ihan kunnossa, koska ihan kohtuullisen maatuneen näköistä tavaraa lämpökompostori syöttää ulos. Se on mielestäni aavistuksen liian kosteaa, mutta muuten minun silmiini ihan asiallista kamaa.
Kuitenkin koen, että en ole jaksanut perehtyä riittävästi lämpökompostoinnin saloihin, joten en saa laitteesta varmastikaan parasta tulosta ulos. Mutta ei se haittaa, koska homma toimii joten-kuten. Paitsi talvisin. Tässä kohtaa vuotta lämpökompostori alkaa olla jo ihan täynnä ja täysin jäässä.

Tilanne lokakuussa, lämpökompostori väittää lämpötilan olevan jo lähempänä nollaa:



Tällaisia kompostointisysteemejä meillä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Siemeniä, kevään tuntua ja hankikylvöjä

Eilinen aurinkoinen sää sai jotenkin ajatukset tiukasti kevääseen. Tai ehkä vaikuttimena olivat ne ensimmäiset kylvöpostaukset blogeissa tai rautakauppareissulta mukaan tarttuneet vuoden ensimmäiset tulppaanit. Kevät ja kasvukauden alku kuplivat joka tapauksessa iloisesti mielessä.



Ensimmäinen (ja ehkäpä tämän vuoden ainoa) siementilauksenikin saapui. Siemeninventaario paljasti, että kylvettävää löytyy runsaasti jo omasta takaa, ainoastaan muutamia hyötykasvien siemenvarastoja piti täydentää.  Kerrankin siis lähestyin siemenkatalogeja valmiilla listalla. Tilauskoriin päätyivät:
- Tomaatti 'Trixi', uusi lajike jo olemassaolevien rinnalle
- Paprika 'Arianne', oranssi ja makea lajike, uusi kokeilu
- Retiisi 'Rudi', uusi kokeilu, mieto ja hitaammin vanheneva lajike - valitsin tämän sen takia, että välillä saatan unohtaa poimia retiisejä juuri oikeaan aikaan.
- Kasvihuonekurkku 'Femspot' - tätä olen kasvattanut aina ja olen ollut tyytyväinen, joten ei ole tarvetta vaihtaa.
- Punajuuri 'Ägyptische Plattrunde' - uusi lajikekokeilu, tämän luvattiin olevan makea.
- Porkkana 'Early Nantes - olen aina kasvattanut 'Maestro'-porkkanaa, mutta nyt ajattelin kerrankin poiketa tästä varmasta valinnasta. 'Early Nantes' taitaa tosin olla yhtä varma ja tunnettu lajike, jonka luvataan menestyvän savimaillakin.
- Tuoksuherne Exhibitor's collection, eli viisi lajiketta samassa setissä. Mukana 'Air Warden', 'Beaujolais', 'Mrs. R. Bolton', 'Noel Sutton' ja 'White Ensign'. Tuoksuherneitä viljelen pitkästä aikaa ja suunnittelin niitä isoon istutuslaatikkoon kesäköynnösten tilalle.



Tänään tein vuoden ensimmäiset kylvöt. En kuitenkaan kylvänyt mitään juuri mainituista siemenistä, vaan tein valmisteluja hankikylvöihin. Olen lukenut aiheesta monesti blogeista, mutta en jostain syystä innostunut hommasta aiemmin. Tällä kertaa kuitenkin kylmäkäsiteltäviä siemeniä oli sen verran, että jääkaapin täyttäminen kylvörasioilla sai väistyä.

Googletin hieman ohjeita ja kaikilla näytti olevan pitkälti yhteistä se, että ensin kylvettyjä siemeniä pidetään jonkin aikaa sisällä kosteassa kylvömullassa (itse ajattelin, että vuorokausi saisi riittää), jonka jälkeen rasiat siirretään ulos lumen alle. Kylvöt olisi myös hyvä suojata harsolla tai vastaavalla, jotta rikkaruohojen siemenet eivät kylväydy keväällä niihin. On myös huolehdittava siitä, että vesi pääsee valumaan kylvöastioista pois.

Kylvin akileijoja, hohtopiikkiputkea, laventelia, isokonnantatarta, siperian- ja kirjokurjenmiekkaa, käenkukkaa, kaukasiantähtiputkea, ukonkelloa ja purtojuurta. Kylvöt saavat olla huomiseen asti sisällä, jonka jälkeen siirrän ne sellaiseen viljelylaatikkoon, johon ei ihan ensimmäisena keväällä tarvi kylvää mitään.
Samalla kun puuhastelin kylvöjen parissa, vahvistui ajatus siitä, että kesällä täytyy puutarhaan perustaa kylvö-/siementaimipenkki. Monia perennoja voisi tällöin kylvää jo syksyllä ja paljon suurempia määriä.





Myös kylvöexcelin päivitys alkoi taas :) Kylvötilastot näyttävät juuri nyt seuraavaa:
Kylvettyjä lajikkeita: 13
Itäneitä: vielä pyöreä nolla

Mutta tästä se lähtee!

Lux Helsinki 2019

Tänäkin vuonna teimme miehen kanssa kierroksen Lux Helsinki valofestivaalilla. Edellisvuosien postaukset samasta aiheesta löytyvät täältä: 2018, 2016.

Tällä kertaa kierros alkoi Kansalaistorilta, jossa oli useampi teos: videonäyttö Sanomatalon seinällä, We Wanted -teksti Oodin suunnalla, Orange Sky Blue Kiasman yläkerrassa ja Moonlight Musiikkitalon edessä. Kerrassaan huikea tarjonta valoteoksia ja myös arkkitehtuuria käytännössä yhdessä pisteessä.

Kiasman päätyikkuna hehkuu eri väreissä:



Vaikuttava Moonlight Musiikkitalon edessä. Tämä oli yksi suosikeistani, koska kauniita valokuvia kuusta katsoo nyt muutenkin mielellään, miksei sitten isolla näytöllä keskellä kaupunkia:





Seuraavaksi kävelimme Finlandia-taloa kohti. Sen Töölönlahden puoleinen sivu oli valaistu sinivalkoisella teemalla:



Finlandia-talon etupihalta löytyi hauska ja värikäs Ultraviolet Gallery:





Samassa paikassa oli myös hieman surullinen valonsyöjähirviö Violet, joka vetosi minuun vahvasti. Jos Violetin edessä ei olisi ollut tiivistä ihmisjoukkoa, olisin viettänyt teoksen parissa varmasti paljon enemmän aikaa:



Hakasalmen huvilan paikkeilla oli lyhtypuisto, joka vaikuttaisi paisuvan vuosi-vuodelta. Erilaisia lyhtyjä oli kymmeniä ja osan jopa tunnistin edellisvuosilta.





Lyhtypuistosta reitti jatkui Mannerheimintien yli Töölön puolelle, jossa Taidehallin seinään heijastui valtava elävä valoteos. Yleisö sai vaikuttaa teoksen sisältöön valopöydällä, kokoamalla siihen erilaisia muotoja ja kirjaimia. Tässä kaksi hyvin erilaista näkymää teoksesta:



.. ja tässä joku kirjoitti valopöydälle nimeään, lisäämällä kuvan ottohetken jälkeen riviin vielä kirjaimen i:



Nervanderin puistikossa odotti valopalloheiluri, joka näytti todellisuudessa paljon mielenkiintoisemmalta kuin kuvassa. Erivärisinä hehkuvista ja liikkuvista palloista jäi usein kuvaan vain jotain hyvin epäterävää. Heilurin katselu oli melkein hypnoottista.



Matkalla reitin loppupisteeseen Kansallismuseoon oli vielä Grid-valoteos, jossa vihreät viivat muodostivat erilaisia kuvioita. Tämä ei ehkä niinkään sytyttänyt.



Festivaali huipentui Kansallismuseon julkisivulle heijastettavaan videoteokseen Shelter Seekers. Tarina alkoi museon seinälle hitaasti hiipivästä toukasta, joka muuttui myöhemmin uhanalaiseksi monarkkiperhoseksi.





Perhosparvi kiitää ...





... ja laskeutuu lopulta Kansallismuseon seinälle:



Se oli hyvä loppu mielenkiintoiselle Lux Helsinki -kierrokselle. Taas täytyy todeta, että Lux Helsinki on yksi suosikkitapahtumistani, talvesta ja kylmästä ilmasta huolimatta.

Viikonloppuna on tavoitteena kokeilla ensimmäistä kertaa hankikylvöjä. Täytyykin katsoa, onko minulla edes kylvömultaa.. Jos kokeilut onnistuvat, seuraa tästä toki raportti blogiin :)
Mukavaa viikonloppua!