Puutarhablogi heräilee kevääseen

Hei blogi, pitkästä aikaa! Poissaololleni ei ole mitään selkeää syytä. Syksyisin on aina työkiireitä ja paljon muuta tekemistä, se vaikutti ehkä osittain asiaan. Mutta nyt minulla on aikaa. Viikon päivät olen viettänyt etätöissä, joka tarkoittaa runsaat pari tuntia lisää aikaa per päivä, kun ei tarvitse matkustaa toimistolle. Olen pessyt viikon aikana kaikki pyykit, siivonnut, järjestänyt tavaroita, ulkoillut. Kylvänyt ja vaihtanut pelargoneille mullat, remontoinut ja tehnyt tänään jopa hieman pihahommia. Päivä on silti vasta puolessa välissä. Sitten keksin, että nyt olisi kerrankin aikaa päivittää kuulumisia blogiin. Ja kirjoittaa vihdoin parin viime vuoden matkakertomuksia, jotka ovat aina jääneet tekemättä.

Mutta niin, niitä kuulumisia.
Syksyllä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle kissaherrallemme. Jo pari vuotta kestänyt sairaus oli edennyt pitkälle, kissa laihtunut liikaa ja viimeisinä viikkoina hän oli hidastunut selvästi, eikä ruoka maistunut enää entisellä tavalla. Keskustelimme asiasta vielä viimeisen kerran eläinlääkärin kanssa ja teimme raskaan päätöksen kissan lopettamisesta. Hän sai kuitenkin elää 16 hyvää vuotta ja lepää nyt puutarhassamme vuorimännyn alla. Ikävä on suuri, kuten jokainen kissanomistaja varmasti tietää. Kaksi muuta kissaa pitävät kuitenkin huolen siitä, että tekemistä ja kissamaisia tilanteita piisaa.





Mitäs muuta. Alkuvuosi käynnistyi puutarhajuttujen osalta hyvin hitaasti. Valon lisääntyessä tilanne on kuitenkin muuttunut ja puutarhainspis kasvaa päivä päivältä. Paprikan kylvöni myöhästyivät selvästi, mutta tomaattien kanssa pääsin jo aikatauluun kiinni. Kylvöjen pääpaino on tänä vuonna kuitenkin vasta huhtikuussa, joten nyt mennään vielä himmaillen. Tällä hetkellä ensimmäiset paprikat ovat itäneet, mutta tomaatit eivät vielä.

Pelargonit selvisivät autotallissa talvesta kohtuullisesti. Muutama menetys tuli, mutta loput porskuttavat kohtuullisen hyvin. Vaihdoin niille eilen mullat ja todennäköisesti leikkaan ainakin muutamat kurottajat tulevina viikkoina alas.





Puutarhassa on jo elämää. Kävin tänään nauttimassa auringonpaisteesta ja leikkasin yhdestä penkistä talventörröttäjät alas. Aikaisempina vuosina olen silpunnut edellisvuoden kasvustoa yleensä melko nihkeissä oloissa - on ollut kylmää ja märkää, joissain penkeissä vielä luntakin. Tänään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Maa oli toki vielä jäässä, mutta kasvustot täysin kuivia, joten niitä oli suorastaan ilo silputa. Luonto herää jo kevääseen. Ensimmäiset krookukset kukkivat, piippoja nousee ja nuput pullistelevat.





Ruohosipuli heräilee:



Pikkupihlaja-angervo starttaa aina ensimmäisten joukossa:



Esikot eivät piittaa kylmistä öistä:



Tästä se lähtee, erikoinen kevät. On ollut omituinen talvi ja kuka olisi voinutkaan arvata, että siirrymme vielä oudompaan kevääseen. Pysykää terveinä!