Omakotitaloon muutettuani olen lukenut puutarhakirjoja ja -blogeja, käynyt hyvillä puutarhakursseilla, mutta suurimmat opit ovat luonnollisesti tulleet ihan kädet savessa tekemisestä. Kirjaimellisesti. Viime kesänä (eli laskelmieni mukaan puutarhan neljäntenä kesänä) tajuntaani alkoi hiipiä ymmärrys siitä, että jotkut kasvit näyttävät viihtyvän puutarhassani vuodesta toiseen säästä tai lämpötiloista riippumatta ja palkitsevat aina runsaalla kukkaloistolla tai rehevällä kasvulla. Koska tällaisia luottotoimijoita ei voi kuin arvostaa, aloin myös jakamaan tai siirtämään niitä siementaimista uusille kasvupaikoille. Mikään ei tietysti takaa kasvin menestymistä puutarhan uudessa kulmassa ja potentiaalisesti eri olosuhteissa, mutta se jää nähtäväksi - ja siitäkin tulee taas opittua uutta.
Keräsin itselleni viime kesänä listaa näistä puutarhani luottokasveista, jotta muistan suunnitella niitä osaksi uusia penkkejä. Hyvää kannattaa jakaa.
Tuoksukurjenpolvia 'Bevan's Variety' en arvosta niinkään kukinnan takia, vaikka kasvin kirkas ja lyhytikäinen kukinta säväyttääkin hetkeksi kesäkuussa. Kestävyys, helppo lisääminen (mutta myös vaivattomuus pitää liiallinen leviäminen kurissa) ja pyöreähkö ulkomuoto tekevät tuoksukurjenpolvesta loistavan reunuskasvin. Se ei ota siipeensä siitä, jos ruohonleikkuri välillä napsii vähän reunoja pois. Kasvin tuoksu on voimakas, mutte se ei ole kuitenkaan minua häirinnyt.
Keijuangervoa 'Little Princess' ostin aikoinaan useampia villin rinnepläntin peittämiseksi. Muutamassa vuodessa angervot ovat muodostaneet tiheän kasvuston, joka kukkii alkukesästä vaaleanpunaisena pilvenä ja houkuttelee kymmeniä pörriäisiä. Myös rinne angervojen ympärillä on muuttunut pikkuhiljaa kukkapenkeiksi, mutta angervot sopivat itse asiassa edelleen paikalleen. Tänä keväänä yritän keijuangervon pistokaslisäystä, koska näitä vaatimattomia pikkupensaita voisin lisätä vielä vaikka mihin.
Palavarakkaus näkyy jo yllä olevassa kuvassa keijuangervojen edessä ja on listallani uutena tulokkaana, koska en ole ehtinyt seurata sen menestymistä vielä kovin monena vuonna. Viime kesä oli sille kuitenkin lupaava ja se kasvoi kahdessa eri kasvupaikassa yllättävän hyvin.
Tiikerililja on talon edellisten asukkaiden perua, yksi vähäisistä niistä. Se kasvoi vanhassa penkissä, jossa oli enemmän heinää ja rikkaruohoja kuin perennoja. Kaivoimme koko penkin ylös, poistimme rikkaruohot ja tökin tiikerililjan sipulit takaisin maahan. Sen jälkeen tiikerililja on kukkinut loistokkaasti joka kesä ja myös lisääntynyt kasvupaikallaan. Olen sanonut tämän blogissa varmaan aiemminkin - en olisi itse ikinä ostanut hankkinut tiikerililjaa, mutta olen kiintynyt siihen vuosi-vuodelta yhä enemmän. Viime kesänä istutin sen pikkutaimia myös toisaalle, outoa kyllä :)
Sinipallo-ohdake on oman siemenkasvatuksen tuotoksia ja muutamassa vuodessa kasvanut kunnioitettavaksi pehkoksi. Tykkään sen kasvuvoimasta ja omanlaatuisesta ulkonäöstä, sekä siitä että se sopii herkempien kukkijoiden kanssa yhteen. Tänä kesänä ajattelin kylvää sinipallo-ohdakkeiden keskelle unikoita, ne voisivat toimia hyvin yhdessä.
Listan viimeisenä ovat syysleimut. Ihastuttavat kukkijat, joita olen hankkinut puutarhaani aina vain lisää. En osaa edes perustella syysleimujen valintaa sen enempää, eikä varmaan tarvitsekaan :)
Toivottavasti listani menestyvistä kasveista sen kuin pitenee vuosien varrella, kun uudet kasvit juurtuvat kasvupaikalleen ja ehdin kerätä niistä enemmän kokemusta. Useita hyviä ehdokkaita mulla on jo mielessä, mutta haluan nähdä niiden pärjäävän myös useampana kesänä eri sääoloissa.
Menestyjien ei tarvitse mielestäni olla niitä kauneimpia kukkijoita. Niissä on kuitenkin jonkinlaista kasvun iloa ja sinnikkyyttä. Tervehdin niitä hiljaa mielessäni jokaisena kasvukautena: "Hei taas! Kiva että olet täällä!"
Mitkä ovat sinun puutarhasi menestyjät tai luottokasvit?
Ääni pallo-ohdakkeille ja unikoille, voisi näyttää kauniilta yhdessä! Ja kiitokset hyvistä vinkeistä. Pistän nämä nimet mieleen, kun mietin mitä kukkia laittaisin kasvamaan, jahka päästään pihahommiin raksan jäljiltä. Arvostan nimenomaan luottokasveja, jotka eivät tarvi hurjasti kommervenkkejä kasvaakseen! :)
VastaaPoistaKiva jos löysit tästä vinkkejä. Tuoksukurjenpolvien ja keijuangervojen pitäisi olla vaatimattomia kasvupaikan suhteen, leimut ja liljat taitavat ymmärtääkseni viihtyä jopa vähän savisemmassa ja pallo-ohdakkeet taas kevyemmässä maassa. Mutta sehän selviää sitten vaan kokeilemalla :)
PoistaKatteleppas keijuangervojen juurilta siämentaimia. Niitä tapaa tupsahrella liikaaki. Niistä saisit nopiempaa lisää taimia. Leimut on komeeta, mutta mulla tappotalavi teki niistä selevää. Tiikerililijaa oon viaroksunu färinsä takia, mutta nykku oranssi on pikkuhilijaa rantautunu meille, on tiikerililijaki tervetullu. Palavarakkaus o viälä pannas :) Ansikka ja isorikko on takuuvarmoja peittokasvia ja sitäpaitsi, vihereetä ympäri vuaren.
VastaaPoistaHyvä vinkki, täytyy katsoa löytyisikö siementaimia! Olen samaa mieltä siitä, että tiikerililja ei väritykseltään ihan suoraan sovi kaikkialle, se on jopa melko räikeä. Itse etsiskelen vielä sopivia kumppanuuskasveja sille.
PoistaAnsikkaa ja isorikkoa meillä ei olekaan vielä. Niistä isorikko voisi soveltua ainakin muutamaan paikkaan.
Pihallasi kasvaa paljon varmoja, kestäviä ja vuodesta toiseen kukoistavia peruskasveja, jotka takaavat kauniin kukinnan. Riittävän isot, samaa kasvia olevat kasvustot lisäävät myös näyttävyyttä, etenkin isolla pihalla.
VastaaPoistaLuottokasveja on paljon, mutta jotain mainitakseni esim. pionit ja kuunliljat.
Näin olen pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan, että puutarhassa voisi olla useassa paikassa suurempia kasvustoja samaa kasvia. Tulisi jotain rytmiä.
PoistaKuunliljoja kehuu moni, meillä en ole vielä oikein saanut niistä otetta. Pari kappaletta viruu varjopenkissä ja muut penkit taitavat olla niille varmaankin liian aurinkoisia.
Pionit ovat potentiaalisesti nousemassa listalleni. Parina kesänä ovat kukkineet hienosti, mutta eivät kuitenkaan ihan kaikki lajikkeet ihan kaikissa kasvupaikoissa. Täytyy siis vielä seurata niiden menestymistä ja kokeilla vähän eri kasvupaikkoja :)
Monta omaa suosikkia löytyi listasta! Tuoksukurjenpolvi ja leimut etenkin. Sinipallo-ohdaketta ajattelin kylvää tänä vuonna ja Hyötykasviyhdistykseltä tilaamani tiikerinliljan itusilmut ovat reippaalla alulla. En erityisemmin pidä liljoista, mutta tiikerinlilja on yksi "näitä kasvoi mummoni puutarhassa" -kasvi, joita ehdottomasti haluan pihaani.
VastaaPoistaMulla on ihan sama fiilis liljojen suhteen, en jostain syystä oikein tykkää. Mutta tiikerililjaa olen alkanut arvostamaan. Hauskaa että sulla on samoja suosikkeja :) Tuoksukurjenpolvet taitavat jakaa myös mielipiteitä, monesti tuoksunsa takia.
PoistaKurjenpolvet, kuunliljat, pionit sekä pensaista angervot ja ruusut. Siinäpä kasvit jotka ensimmäisenä tulee pihastani mieleen. Mun leimut hävisi myös pakkastalvena, enkä ole niitä vielä istuttanut uusiksi. Ne ovat kyllä upeita, varsinkin isoina alueina. Minun pihallani on useita "perittyjä" kasveja, äidin, anopin ja mummulan pihalta. Ne ovat erityisen tärkeitä, vaikka ovatkin ihan tavallisia perennoja ja pensaita.
VastaaPoistaKurjenpolvista on kyllä moneen, on myös tosi kauniisti kukkivia lajikkeita, joihin tutustuminen on minulla vielä kesken. Ruusuja on puutarhassani vasta yksi. Mielenkiintoista, että ne ovat sinulla ns. luottokasveja, koska itse olen ajatellut ruusujen olevan vaativia, enkä siksi vielä perehtynyt niihn sen enempää. Mutta ruusujakin on kai hyvin erilaisia?
PoistaPerittyihin kasveihin liittyy varmasti paljon muistoja ja tunnelmia, joten ymmärrän hyvin että ne ovat tärkeitä :)
Omassa pihatarhassani tärkeitä ovat maanpeittokasvit kuten rönsyansikka ja kaihonkukka.
VastaaPoistaKaihonkukka voisi olla tosi kaunis isojen puiden alla, lehtomaisissa tunnelmissa.
PoistaUpeita kukkia! Tiikerililjasta tykkäisin, mutta sitä ei puutarhassani ole. Varjoliljaa satuin ssaamaan ja se on menestynyt hyvin. Nauhukset ja ritarinkannukset ovat kukkineet vuodesta toiseen.
VastaaPoistaVarjolilja on kyllä ihana! Minulla on yksi ostotaimi, hieman huonossa paikassa, mutta kiinnostaisi kasvattaa niitä kyllä enemmänkin. Ritarinkannuksia ja nauhuksia löytyy täältäkin, mutta olen ehtinyt seuraamaan niitä oikeastaan vasta yhden kesän, joten en vielä uskaltanut laittaa listalle. Nauhuksissa tykkään erityisesti siitä, että ne ovat mieluisia ötököille.
PoistaHyvä lista sinulla. Minä sain viime kesänä äidiltäni pienen keijuangervon pistokastaimen. Toivottavasti se on hengissä, sillä esikoinen juoksi sen yli syksyllä ensilumien aikaan. Minun luottokasvejani taitavat olla paikasta riippuen jaloangervot, kuunliljat, bellis ja maksaruohot. Maanpeitekasveistakin löytyy helppoja, kuten HennaMarin mainitsemat rönsyansikka, kaihonkukka sekä hopeahärkki, rentoakankaali ja ketoneilikka. Syysleimutkin ovat komeita ja melko vaivattomia, mutta monella ne kärsivät silloin tappotalvena. Minulla oli silloin vasta yksi pieni taimi, joka sattui selviämään hengissä. Pensasangervot ovat myös luotettavia melkein joka paikan kasveja. Nyt kun rupeaa tarkemmin miettimään, niin aika moni kasvi on sellainen, joka vain ilmestyy joka vuosi entistä komeampana eikä vaadi sen kummempaa höösäämistä :D
VastaaPoistaToivottavasti keijuangervosi on hengissä! Tai jos ei, niin toivottavasti saat uuden pikkutaimen.
PoistaMeillä eivät jaloangervot ole jostain syystä menestyneet, harmi kyllä, ovat mielestäni superkauniita. Täytyy varmasti kokeilla niitä vielä eri kasvupaikkoihin.
Se on tosi hyvä, jos on useita luottokasveja, jotka vuosi-vuodelta ilahduttavat. Niistä voi nauttia täysillä ja samalla sitten hifistellä herkempien tai erikoisempien kasvien kanssa :)
Luottokasveja on paljon! Jaloangervot on yksi sellainen ryhmä, jonka "löysin" vasta muutama vuosi sitten. Niiden väleihin istutetut aasialaiset liljat kukkivat yhtä aikaa jalisten kanssa, joten niistä saa muhkean näköisen alueen. Sulla kun on aurinkoista penkkiä, niin suosittelen punahattuja. Niitä perhosetkin rakastavat! Toinen öttiäismagneetti on alppiputket. Pidän niiden erikoisen muotoisesta ja värisestä kukinnasta.
VastaaPoistaJaloangervot ovat kyllä upeita, mutta meillä tähän mennessä vain kituneet. En tiedä miksi. Ehkä kokeilen vielä jotain uutta kasvuapaikkaa niille. Punahattuja mulla itse asiassa onkin, ihan itse siemenestä kasvatettuja :) Niitä on tosin vielä vähänlaisesti ja ovat melko uusia tulokkaita puutarhassa, joten toivottavasti pääsevät oikeuksiinsa vielä tulevina kesinä. Ovat kyllä kauniita.
PoistaJa alppiputkista tykkään myös, mutta en saanut niitä siemenestä kasvamaan. Ehkä täytyy metsästää taimistolta muutama taimi. Tässähän alkaa muodostua taas pienimuotoinen ostoslista :D
Nämä kaikki esiin tuomasi kasvit ansaitsevat luottokasvi-maininnan. Kuniisti riittävän runsaina alueina ne ovat puutarhan upeimpia silmäniloja. Nämä esimerkkisi kattavat myös kesän kaikki vaiheet alkukesästä alkusyksyyn. Näiden lisäksi suosittelen varjoliljaa, jota saa myös valkoisena, kuten myös tiikerililjaa. Jaloangervot ja kuunliljat ovat myös varmoja putarhan asukkaita.
VastaaPoistaJaloangervoita kehuu moni, täytyy siis jatkaa kokeiluita niiden kanssa ja selvittää, missä ne viihtyisivät meillä parhaiten. Ulkonäöllisesti tykkään niistä kyllä todella paljon.
PoistaVarjolilja on upea myös, puutarhassani on yksi yksilö, mutta saisi olla kyllä runsaammin.
Peittokurjenpolvi kuuluu myös täällä luottokasveihin, värinä tosin hentoinen vaaleanpunainen. Muitakin samoja kasveja löytyy täältä.
VastaaPoistaUnikot ja sinipallo-ohdake sopisivat varmasti yhteen.
Kurjenpolvet ovat kyllä todella kiitollisia kasveja ja värivaihtoehtoja löytyy mukavasti.
PoistaKuten aiemminkin totesin, sinulla on todella kauniit ja uhkeat perennat! Kade!! Hyvin olet onnistunut, vaikka koet ettei aiempaa perehtyneisyyttä ole ollut :) Periaatteessa tykkään mistä vaan perennasta. Ainoastaan tuoksukurjenpolven löyhkä on ahdistava vaikka on kaunis kasvi. Rakastan ruusuja, pioneja, syysleimuja, neilikoita, vuokkoja ja akileijoja. Tähtiputket ovat myös ihania. Sinipallo-ohdakkeesta ja unikoista tulee varmasti upea yhdistelmä, tuskin maltan odottaa, että esittelet sen meille :)
VastaaPoistaKiitos :) Onneksi puutarha on melko armollinen aloittelijallekin, yleensä joku kasvi aina viihtyy ja kasvaa. Ja kun oppii lisää, niin voi siirtää ja jakaa kasveja, mikään ei ole siis onneksi kovin vakavaa tai kiveen hakattua.
PoistaYmmärrän kyllä että tuoksukurjenpolven voimakas haju ei ole kaikkien mieleen :D Akileijat ovat ehdottomasti hyvä lisäys listalle! Niitä olen lisännyt vuosi-vuodelta puutarhaan ja nytkin on useampi lajike hankikylvöissä. Ja pionit toki, ne ovat puutarhan kuninkaallisia :)
Minulla on aika lailla samanlainen tausta puutarhurina. Puuttui ne mummotkin. Kantapään kautta olen oppinut ja paljon virheitä tehnyt, mutta jokainen on ollut osa mielenkiintoista matkaa.
VastaaPoistaKaikki luottokasvisi ovat kauniita ja ansaitsevat tittelinsä. Keltaisen ja oranssin suhteen kasvilla, paikalla ja ajalla tuntuu olevan niiden hyväksymistä lisäävä vaikutus. Loppukesään ja syksyyn voimakkaat värit tuovat valoa ja aurinkoisen sään tuntua.
Luottokasveista voisi tehdä ihan oman postauksensa. Laitetaan siis hautumaan.
Puutarhan perustaminen on todellakin ollut mielenkiintoinen matka. Virheitä on sattunut täälläkin monia ja niitä tulee tehtyä varmasti vielä jatkossakin, mutta kokeilematta ei voi kehittyä.
PoistaLuulen, että keltaista ja oranssia tulisi vaan yhdistää hyvin taidokkaasti muihin väreihin, jotta ne pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa. Itselläni ovat kokeilut vielä sen oikean yhdistelmän löytämisen suhteen kesken :)
Kiva jos teet luottokasveista ihan oman postauksesi, odotan mielenkiinnolla!
Unikko ja sinipallo-ohdake yhdistelmä kuulostaa ihanalle. Sinipallo puuttuu vielä pihaltani, pitääkin kokeilla kylvöä. Tiikerinlilja tuo muistot mummulasta, nykyään sitä löytyy myös omasta puutarhasta. Punahatut ovat minun luottokasveja, nousevat joka vuosi ja kukkivat upeasti.
VastaaPoistaSinipallot ovat jotenkin niin symppiksiä. Eivät ehkä loista niinkään herkällä kauneudella, mutta enemmänkin sähäkkyydellä ja muodolla.
PoistaTiikerinlilja on ilmeisesti monelle hyvien muistojen kasvi :) Punahatut ovat upeita. Niitä on puutarhassani muutama ja ovat mielestäni pikkuhiljaa alkaneet leviämään, mutta odotan vielä, että ne pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.
Puutarhani luottokasvit ovat ne, jotka ovat olleet ennen minua palstalla - luultavasti jopa vuosikymmeniä ennen. Vanhan puutarhan onni on vanhat sitkeät perinneperennat, jotka ovat selvinneet monta vuotta samoilla sijoilla ja silti vain kukoistavat.
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että palstallasi on pitkäikäisiä perinneperennoja. Niitä osaa arvostaa.
PoistaTuosta listasta löytyi monta luottokasvia, joita myös meillä on. Keijuangervo, syysleimu, tiikerinlilja (myös edellisen asukaan jäämistöstä). Lisäksi on kuunliljoja, jaloangervoja, päivänlilja ja tulikellukka, jotka vuodesta toiseen uskollisesti maasta nousevat ja kukkivat ilman että niille on juuri mitään tehty.
VastaaPoistaHauskaa, että löysit samoja suosikkeja. Jaloangervot ja kuunliljat ovat monen suosiossa - täytyy siis selvästikin tutustua niihin paremmin, tähän asti meidän yhteiselo ei ole ollut kovin menestyksekästä.
PoistaHei, kiva idea tuo pallo-ohdake ja unikko :)
VastaaPoistaJoo, toivottavssti toteutuu myös yhtä hyvin. Mutta ainakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :)
PoistaKiva postaus. Minulla on myös tuoksukurjenpolvea todella paljon yhdessä vaikeassa rinteessä samoin vuorenkilpeä sekin jakaa mielipiteitä mutta minä pidän siitä todella paljon sen lehtienkin takia .Keijuangervoa on minulla myös paljon ja jonkinverran ansikkaa kaikki pahoissa rinteissä, näitä rinteitä meillä on paljon. Kuunliljat on myös ja ukonhatut pysyvät hyvin pystyssä. Leimua on sekä nauhuksia. Iirikset ovat myös minun suosikkilistalla koska niillä on terve ja kaunis lehti. Tämä oli kiva postaus kiitos sinulle.
VastaaPoistaMaanpeittoperennat ja -pensaat ovat kyllä oivallisia hankalille rinteille, vaatimattomina kasvavat melkein missä vaan. Iirikset ovat hyvä maininta, tykkään niistä kovasti. Täällä on siperiankurjenmiekkoja vasta yksi puska, mutta viime kesänä ne näyttivät viihtyvän hyvin ja mielestäni myös kasvoivat leveyttä, joten toivottavasti saan lisätä ne luottokasvilistalle muutaman vuoden päästä :)
PoistaOlipas kauniita kuvia ja heti innostuin ideoimaan oman pihani kasveja uudesta vinkkelistä. Sinipallo-ohdakkeen yhteiselo on vasta viime kesänä alkanut, joten odotan jännityksellä, onko selvinnyt talvesta. Siitä haluaisin suuremman kasvuston, ja unikkojen kanssa olisikin varmasti upea ilmestys. Palava rakkaus kuuluu myös uusiin kasveihin omassa puutarhassani, aika yllättävää, että vasta nyt. Mutta maksaruoho, kuunliljat, jaloangervot, pionit ja syysleimut ovat saaneet jo suuren jalansijan.
VastaaPoistaToivottavasti sinipallerosi ovat selvinneet hyvin talvesta! Onhan se palavarakkaus melko voimakas väriltään, itse en ihastunut siihen suoraan sen takia. Mutta onneksi kokeilin, nyt olen saanut jaettua kasvia parille paikalle ja taidan jatkaa jakamista ensi kesänä.
Poista