Voiton puolella

Muutaman tehokkaan kitkemis-, leikkuu- ja raivauspäivän jälkeen alkaa tilanne puutarhassa normalisoitua. Siis vihdoinkin! Paitsi että yhden penkin kitkeminen jäi tarkoituksella puolitiehen. Kylvin sinne alkukesästä lehtosinilatvaa ja mahdollisesti jotain muutakin ja nyt on lähes mahdotonta tunnistaa, mikä on perennan alku ja mikä ei.





Kun puutarhan vuodet ovat aina omanlaisia, niin sama tilanne tuntuu olevan rikkaruohoillakin. Tänä vuonna meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa piharatamoa, peltoemäkkiä sekä ihan hulluna pihatähtimöä. Yhtä penkkiä vaivaa ensimmäistä kertaa peltokorte. Voikukat eivät toisaalta ole tänä vuonna läheskään niin paha vitsaus kuin viime kesänä. Taimiostokset ovat todennäköisesti syynä uusien "rikkaruoholajikkeiden" ilmaantumiseen, johonkin on jäänyt siemen tai juurenpätkä. Tai sitten siemenet kulkeutuvat ihan vain tuulen tai lintujen mukana.





Heinäkuussa minulla on puutarhassa selvästi pieni riski vaipua ajoittaiseen epätoivoon. Osa perennoista rehottaa niin reippaasti, että kukkapenkit näyttävät paikoin sotkuisilta. Eikä siinä mitään, minähän tykkään cottage-garden-tyylisistä näkymistä. Paitsi että ne saisivat olla jossain hieman kauempana, ei ihan terassin vieressä. Siinä sitten pohtii itsekseen, että miten saisi jonkun kuningasidean penkkien uudelleenjärjestelyyn tai uusien penkkien perustamiseen.



Mutta suunnitelmat saavat nyt jäädä vähäksi aikaa muhimaan. Huomenna odottaa edessä taas arki ja töihinpaluu. Miten loma meneekin aina niin nopeasti? :D
Loppuun vielä ensimmäinen kukkiva daalia ja samalla myös tämän puutarhan ensimmäinen daalia ikinä :) Oli mielenkiintoista puuhailla keväällä juurakoiden kanssa. En meinannut uskoa, että ihmeellisista kuivuneen näköisistä juurenpaloista kasvaa ikinä mitään.

Daalia 'Musetten' kukka on avautuessaan punainen:



..ja vaalenee myöhemmin: