Iltapäivällä käppäilin puutarhassa ja uskalsin vihdoin "avata silmäni", koska joka suunnasta ei puskenut voikukkaa tai heinää. Puutarha on vielä lapsenkengissä ja minä puutarhurina edelleen kokematon, mutta pikkuhiljaa alan huomaamaan pieniä onnistumisia, hahmottamaan tiettyjä juttuja penkkien suunnittelussa ja ymmärtämään, millaiset yhdistelmät näyttävät hyvältä ja miksi. Siitä tulee ihan paras fiilis! Puutarhan kehittymisen matka on pitkä, mutta erittäin antoisa.
Tässä alkutilannetta. Puutarhan keskeneräisistä alueista tulee silmänräpäyksessä luonnon valloittamia. Töitä piisaa!
Hieman sivistyneempiä näkymiä - tänä vuonna olen tulppaanien lisäksi fiilistellyt ukkolaukkojen kukintaa. Näitä lisää!
Ukkolaukat näyttävät olevan mehiläisten suosiossa:
Kivikkopenkissä kukkii rantalaukkaneilikka ja patjarikot lopettelevat kukintaansa:
Väriläiskä päivännouto 'Ben Heckla'. Täydensin eilen kivikkoa ostamalla myös 'Lawrenson's pink' lajikkeen.
Kissankäpälä valmistautuu kukintaan:
Kuvaaminen on minulle tärkeä osa puutarhan tarjoamaa nautintoa. Linssin kautta tulee hahmoteltua valon merkitystä väreihin ja kontrastiin. Kuvakulmien miettiminen ja etenkin lähikuvaus tuo puutarhaan ihan uuden ulottuvuuden. Kamera toimii toki myös dokumentoijana ja apuna puutarhan suunnittelussa. Monesti olen talvisin kaivanut suunnittelun tueksi tietokoneelta kesäkuvia kukkapenkeistä. Huomiona itselleni - täytyykin muistaa ottaa myös laajakuvia!
Ojakellukka 'Flames of Passion' iltavalossa:
Akileijojen kukan muoto on hieno:
Antoisia hetkiä puutarhassa ja ihanaa sunnuntaita kaikille!
Minusta ainakn tuntuu, että kun yhden paikan saa kuntoon, seuraava jo odottaa tekijäänsä. Työ on loputonta ja luonto ottaa omansa heti, kun vähänkin tarkkaavaisuus herpaantuu. Vaan jos puutarhan perusta on kunnossa, villiintymiset saa nopeasti hallintaan. Tunnistan tuon saman pyrkimyksen kulkea "laput silmillä" niin kauan, kun jokin tekemätön työ kolkuttaa takaraivossa. Yllättävän nopeasti rikkaruohot saa selätettyä, kun toimeen ryhtyy.
VastaaPoistaOlen huono kuvaamaan yleisnäkymiä ja siitäkin syystä keskityn enemmän lähikuviin. Silti niiden yleiskuvien ottaminen on tärkeää ihan jo talvisen suunnittelunkin kannalta. Myös ennen-jälkeen -kuvat ovat kivoja. Näkee, miten tehty työ vaikuttaa ja miten puutarha muuttuu.
Ojakellukka Flames of Passion on ihanan värinen. Ensimmäisen kesän kokemus Mai Taista on innoittanut tutustumaan muihinkin kellukoihin.
Joskus tekee mieli peittää puolet pihasta mansikkamuovilla ja soralla, jotta ei tarvitsisi katsoa riehaantuvia rikkaruohoja. Mutta kyllä nekin alueet saadaan vielä kuosiin!
PoistaMun täytyy myöntää, että laajakuvat jäävät usein ottamatta siksi, että näkymä ei miellytä silmää, jostain puskee rikkoja tai keskelle pihaa on jäänyt muoviämpäri tms. Helpompaa on rajata kuvakulmaa :)
Minustakin Flames of Passion on ihana! Ilahduin myös siitä kun luin, että ojakellukka viihtyy myös savimaassa. On siis erittäin tervetullut meidän puutarhaan. 'Mai Tai' kiinnostaa myös, täytyy ostaa kun sellainen jossain eteen sattuu.
Aivan ihanaa kukintaa! Kivikkopenkkisi on todella kaunis ja tuo ojakellukka on suloisen värinen. Kukkaisaa sunnuntaita ja uutta viikkoa!
VastaaPoistaKiitos Sara kun kävit kommnentoimassa! Mukavaa sunnuntain iltaa myös sinne!
PoistaOnpa hieno kellukka, juuri sellainen pakkosaada-kasvi. Luonto valtaa tyhjät kohdat todella nopeasti, siemeniä tuntuu aina lentelevän ilmassa ja asettuvan juuri sinne minne ei pitäisi.
VastaaPoistaRikat ovat vielä erityisen tehokkaita siementämään, miksi yksikään perenna ei pärjää yhtä hyvin? :)
PoistaHauskannäköinen tuo kivikkopenkki.
VastaaPoistaMinä pidän noista kissankäpälistä. Päivännouto on iloisen värinen.
Kivikkopenkki tuo ihan erilaista kulmaa puutarhanhoitoon ja toki paikan sellaisille kasveille, jota ei muutoin voisi hankkia :) Odotan kovasti myös ketoneilikoiden kukintaa.
PoistaKauniita lähikuvia olet ottanut, minulla tuo kuvaustekniikka ei ole oikein hallussa, eikä kameran laatukaan ihan huippua, siksi on kiva katsella hyviä kuvia toisten blogeista. Mukavan näköinen kivikkopenkki!
VastaaPoistaKiitos Sirkku! Puutarha on helppo paikka aloittaa lähikuvauksen harjoittelu :) Olen kuvannut vaihtelevalla menestyksellä jo joitakin vuosia, mutta viimeisen viiden vuoden aika selvästi vähemmän kuin ennen, siksi itsestäni tuntuu, että se vähäkin osaaminen ruostuu.
PoistaKaunista. Akileijat ovat kuin mummonmyssyjä ja ihanat kellukat. Mukavaa juhannusviikkoa!
VastaaPoistaSiniset akileijat ovat täällä pihalla jo ollutta vanhaa kantaa. Siirtäessään leviävät reippaasti!
PoistaHienoa kukintaa!
VastaaPoistaKiitos! Nyt viikon päästä tätä kommnetoidessa puutarhassa ei kuki melkein mikään :O Mutta eiköhän seuraavalla viikolla tilanne ole taas toinen :)
PoistaHieno kivikkopenkki ja niin kaunis ojakellukka.
VastaaPoistaOjakellukka näyttää sopeutuneen hyvin saviseen penkkiin, joten se sopii erittäin loistavasti meidän pihalle :)
PoistaSamaan olen itsekin törmännyt, että tunnelinäkö helpottaa. Minä en yksin ehdi ja saa kaikkea tehtyä, joten pakko opetella hyväksymään puutteet, mm. voikukat ja leinikit. Pikkuhiljaa pääsen niistä eroon. Upeaa kukintaa!!!
VastaaPoistaHih, joo, täytyy keskittyä tärkeisiin asioihin, eli siihen joka on valmista ja hyvännäköistä :)
PoistaHih joo, se on aika kiva! Se on jotain pihalla ollutta vanhaa kantaa, joka leviää siirtäessään mielellään. Nyt olen laittanut sitä muutamaan paikkaan ja kohta sitä täytyy ilmeisesti alkaa hillitsemään.
VastaaPoista