Loppuviikko on mennyt hiukan alakuloisissa tunnelmissa. Tuntuu siltä, että kevättä joutuu odottamaan vielä käsittämättömän pitkään. Kevään merkkejä on ilmassa - lumi sulaa ja linnut sirkuttaa - mutta se on vain petollista. Menee monta kuukautta ennen kuin savimaa kuivuu ja pääsee pihatöihin.
Olen kuin jossain välitilassa. Puutarhatöiden suunnitelmat ovat valmiina, siemenet ja kasvihuone hankittuna, vain kevät puuttuu. Enää ei ole muuta tekemistä kuin odottaa. Ainahan sanotaan, että täytyy nauttia hetkestä. Ei saisi elää "sitten kun" -maailmassa. Mutta mitä kivaa on tässä loskassa, kun voisi olla jo ihanan aurinkoista ja lämmintä? Jolloin pääsisi kuvaamaan joka suunnasta nousevia versoja ja jännittämään, miltä mikäkin sipulikukka näyttikään. Nykyhetki ei vedä tälle haavekuvalle mitenkään vertoja.
Ankeita peltonäkymiä tältä päivältä:
Kevään merkkejä - sulamisvedet:
Tänään yritin kuitenkin olla reipas. Kävin etsimässä blogeissakin hehkutettua Biolanin mykorritsa-kylvömultaa, mutta en löytynyt sitä Kodin Terra - Pirilän Kukkatalo -akselilta. On hyvin mahdollista, että olin vain sokea. Täytyy huomenna kiertää Bauhaus - Plantagen-keskittymä, toivottavasti paremmalla menestyksellä.
Toinen reippaista "Elä hetkessä" -suunnitelmistani liittyy Juha Laaksosen hyödylliseen Pihan linnut ja pöntöt -kirjaan. Sen luettuani ajattelin, että pihallemme mahtuu vielä hyvin muutama pikkulinnun pönttö. Tuumailin, että ei niiden rakentelu voi olla kovin vaikeaa, tai ainakin sitä voisi uskaltautua kokeilemaan. Mies lupautui hakemaan höyläämätöntä lautaa. Tulen raportoimaan blogiin, kuinka tässä käy.
Eli kai tässä täytyy vain sietää tätä välitilaa ja asennoitua positiivisesti. Tai sitten muistaa tämä ihana synninpäästö-artikkeli: "Positiivisen ajattelun opetteleminen ei juurikaan lisää onnellisuutta, ja kaikille se ei sovi lainkaan" ja jatkaa entiseen tapaan :) Eli elää vegetatiivisessa tilassa, kunnes kevät tulee ja pelastaa.
Älä huoli, päivät kuluvat lopulta hurjaa vauhtia. Ollaan jo helmikuussa. Varmaan tämä on sitä "odottavan aika on pitkää" -pähkäilyä, mutta kun se kevät vihdoin saapuu, ei meinaa perässä pysyä.
VastaaPoistaNäinhän siinä satavarmasti tulee käymään :) Keväällä ei ehdi tehdä puoliakaan siitä, mitä tässä on suunnitellut.
PoistaVoi, tiedän tuon alakulon! Oikea kärsivällisyysharjoitus. Toivottavasti löydät multaa, kysy biolanilta minne sitä on tilattu? Olen niin samaa mieltä tuosta väkisinliimatusta positiivisuudesta, se on aika turhaa. Minäkin olen alkanut haaveilla linnunpöntöstä! Ihana jos laittelette linnuillenne pesää :)
VastaaPoistaJoo, nyt on kyllä kärsivällisyyttä ja mielen lujuutta koeteltu! Mutta hyvä juttu on se, että löysin tänään Biolanin uutuusmultaa. Linnunpöntöt ovat mielestäni osa pihatunnelmaa. Joka vuosi tulee versojen nousemisen lisäksi jännitettyä sitäkin, onko kukaan pesinyt pönttöihin :)
PoistaOlipa mielenkiintoinen artikkeli tuo synninpäästö-juttu. Täytyy myöntää, että minulla on näitä pessimistin piirteitä. Toisinaan ihan ärsyttää tuo positiivisuus-"vouhotus". Loskaa ja harmaata on täälläkin, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttu. Positiivnen ajatus :)
VastaaPoistaMinäkin tunnistin artikkelista itseni, etenkin kohdan "Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia." :D Tämä on niin totta! Aina välillä yritän tsempata positiivisuuden kanssa, mutta yleensä tunnen teeskenteleväni. Saattaa kyllä olla, että kevään tullessa mieli muuttuu :)
PoistaMukavaa kun The Kasvihuone on saapunut, en minäkään silloin jaksaisi enää odottaa :)
VastaaPoistaNo niinpä! Toisaalta mukavaa, että on jotain, mitä odottaa, vaikka välillä ei jaksaisikaan :)
Poista