torstai 15. maaliskuuta 2018

Islanti, osa VI: Dettifoss, Hverir, Húsavík ja Ásbyrgi

Palataan taas Islantiin toiseksi viimeisen matkapostauksen muodossa. Viimeksi ajelimme Islannin itäosissa ja tällä kertaa matka jatkuu pohjoiseen.

Lähdimme heti aamutuimaan ajamaan majapaikastamme Egilsstaðirin liepeillä eteenpäin Islannin pohjoisosia kohti. Edelleen ykköstietä pitkin. Alkumatkasta pysähdyimme Yst i Rjukandi nimisen joen lähellä olevalla kyltittömällä parkkipaikalla, jossa jostain syystä seisoi myös muita autoja ja turistibusseja. Lähemmällä tutkailulla siellä näytti olevan pieni, mutta hieno vesiputous.

IMG_6741.jpg

IMG_6745.jpg

Tämän nähtävyyden jälkeen matka jatkui ja päädyimme pian taas keskelle ”ei mitään”. Tie kulki tummien sorakukkuloiden vierestä. Ilma oli harmaa ja tuulinen.

IMG_6752.jpg

Tehtävämme oli navigoida tuhka- ja soramäkien keskeltä Dettifossin vesiputouksille.  Etukäteen olimme googlettaneet, että perille vie kaksi tietä, toinen joen itä- ja toinen länsipuolelle. Näistä toinen olisi päällystetty ja toinen sorapäällysteinen. Muutaman soratieosuuden jo kokeneena emme jaksaneet enää pomppimista ja valitsimme siksi helpomman asfaltoidun vaihtoehdon, vaikka huhu kertoo, että toisella puolella jokea näkymät vesiputoukselle olisivat olleet parempia.
Mitä lähemmäs Dettifossia pääsimme, sitä sateisemmaksi sää muuttui. Paikan päällä vihmoi ja tuuli jo ihan kunnolla. Vedimme sadetakit niskaan ja suuntasimme läpi sateen vesiputoukselle. Ehdimme juuri ja juuri ottaa muutaman valokuvan, kunnes vesiputous ja koko alue peittyivät tiheään sumuverhoon. Nähtävyyttä oli enää muutama kymmenen metriä.

Kuva putouksesta ja kanjonista vielä ennen sumun saapumista:

IMG_6756.jpg

IMG_6761.jpg

Sumuun peittynyttä maisemaa:

IMG_6766.jpg

Dettifossilta lähdettyämme epäröimme 862-tiellä jatkamista pohjoiseen Ásbyrgin kanjonille, koska tie muuttui Dettifossin jälkeen sorapohjaiseksi ja näkyvyys oli sumun ja sateen takia kohtuullisen surkea. Siispä palasimme takaisin jo tultua matkaa tutulle ykköstielle ja suuntasimme Mývatnin järven suuntaan.

Ennen Mývatnia saattoi autossa haistella kevyttä mätämunan hajua. Kohta paljastui tälle myös selitys, kun näkyviin ilmestyivät Hveririn mutakuopat heti ykköstien varressa. Alue tunnetaan myös nimellä Námafjall. Autosta noustessa rikkiyhdisteiden lemu oli melkoinen ja selvästi voimakkaampi kuin esimerkiksi eteläosan geysireilla. Pahimmillaan se aiheutti jopa hieman huonoa oloa, mutta tällöin hengitin huivin läpi ja vältin pahimipia rikkihöyryn pilviä.
Alueen pulputtava muta oli eriskummallinen ja mielenkiintoinen nähtävyys.

IMG_6772.jpg

IMG_6787.jpg

IMG_6777.jpg

IMG_6868.jpg

Erityisesti välttelin voimakkaasti höyryä puskevia kivikasoja, kyseiseen höyry- ja hajupilveen en olisi halunnut eksyä:

IMG_6799.jpg

Edes tämä paikka ei kuitenkaan ollut täysin ilman elämää:

IMG_6783.jpg

Päätimme kiivetä viereiselle kukkulalle ja tarkastella mutakuoppia ylhäältä päin. Seuraavassa kuvassa näkyy polku, joka nousi ensin varsin maltillisesti ...

IMG_6803.jpg

... mutta huippua lähetyessä nousukulma vaihtui jyrkäksi. Hyvät matkakengät olivat tässäkin kaiken A ja O.

IMG_6814.jpg

Näkymiä huipulta, jossa polku kiersi kukkulan reunaa ja laskeutui parkkipaikalle toisesta suunnasta. 

IMG_6846.jpg

IMG_6829.jpg

Toisella puolella näkyy Mývatnin järvi:

IMG_6839.jpg

IMG_6852.jpg

Karua:

IMG_6856.jpg

Laskeuduimme alas ykköstien varteen:

IMG_6855.jpg

Mikäli pieni kiipeily ei haittaa, suosittelen ehdottomasti Hveririn alueen tutkailemista myös korkeuksista käsin. Islannin karu olemus ja geotermiset ilmiöt näyttävät tässä mittakaavassa taas hiukan erilaisilta. 

Hveririn jälkeen käänsimme auton Húsavíkin suuntaan, josta löytyi seuraava majapaikkamme. Pittoreski kaupunki oli kuin täydellinen vastakohta äskeisille kaiken elämän syrjäyttäville näkymille. Húsavík on tunnettu valasretkien keskuksena. Kuvissa paistaa aurinko, mutta lämpötila kaupungissa taisi olla matkamme viileimpiä - vain noin 5-6 astetta. 

IMG_6873.jpg

IMG_6874.jpg

Päivämme ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän. Islannin kesän valoisat illat ja yöt sekä monipuoliset nähtävyydet varmistavat sen, että matkaohjelmaan pakkautuu useampia tekemisiä samalle päivälle. Lähdimme illansuussa ajamaan vajaan tunnin automatkan päässä sijaitsevan Ásbyrgin kanjonin suuntaan. Reitin varrella oli hienoja maisemia: vihreitä nummia, jyrkkiä rantakallioita ja sininen meri. Perillä taisimme olla noin 21-22 maissa. 

Näkymä vierailukeskuksen suunnasta:

IMG_6876.jpg

Ásbyrgin kanjoni on valtavan iso hevosenkengän muotoinen kiviseinämä. Ásbyrgin vierailukeskuksesta lähtee useita eritasoisia kävelyreittejä, lyhyempiä ja pidempiä. Me totesimme, että kävelyt saa pitkän päivän jälkeen jäädä ja ajoimme auton aivan viimeisimmälle parkkipaikalle kanjonin pohjalla. Sieltä lähti lyhyitä metsäpolkuja kanjonin perälle, josta löysimme kauniin lammen ja pari näköalatasannetta. 

IMG_6906.jpg

IMG_6879.jpg

IMG_6882.jpg

Polut risteilivät matalien koivujen keskellä. Voi sanoa, että ensimmäistä kertaa Islannin matkamme aikana kävelimme metsässä. Islanti on joskus ollut metsäinen saari, mutta puut on kaadettu jo satoja vuosia sitten ensimmäisten asukkaiden toimesta. Uusia ei ole kasvanut kovin nopeasti lisää, koska Islannissa kasvaa pääosin koivua ja koivujen alut ovat karjan ja lampaiden herkkua. Metsien puute altistaa Islannin eroosiolle sekä tuulituhoille. Nykyään Islannissa istutetaan vuosittain runsaasti puiden taimia, mutta prosessi on hidas. Ásbyrgissa voi kuitenkin hahmottaa, miltä Islannissa saattoi näyttää ennen asukkaiden tuloa saarelle:

IMG_6916.jpg

10 kommenttia:

  1. Islannin matkakertomuksia on aina kiva lukea - maisemat ovat niin hienoja ja sääolosuhteiden nopea muuttuminen tuo jännyyttä seikkailuun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää toi kyllä oman twistinsä matkaan. Onneksi valtaosan reissustamme oli hyvä ilma - noin 12 astetta ja aurinkoista, mutta välillä hytistiin kovassa tuulessa tai tihkusateessa :) Melkein kuin Suomen kesä :)

      Poista
  2. Siellä on kyllä käsittämättömän kaunista. Ymmärrän hyvin, miksi Islannista on tullut niin suosittu matkailukohde. Se on ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen matkaa törmäsin netissä monenlaisiin hienoihin matkakuviin Islannista ja mietin, että voiko siellä oikeasti olla näin upeita maisemia. Nyt voi sanoa omaan kokemukseen perustuen, että kyllä ja vielä paljon enemmän kuin yksikään kuva voi ilmaista.

      Poista
  3. On kyllä upeita maisemia. Olisi hienoa käydä joskus Islannissa. Kauniita nuo vesiputoukset, samoin tuo lampi. Tuo metsä näyttää oikein viihtyisältä, tuollaisella polulla olisi ihana kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti joku pienempi vesiputous on paljon kauniimpi kuin isot pauhaavat vesimassat. Metsä oli oikein mukava vaihtelu muuten niin karuille maisemille! Siitä huomasi myös, miten arvokas maisematyyppi metsä on myös henkisesti.

      Poista
  4. Komeeta vesiputouksia ja kallioota. Mua varmasti pelijättääs kävellä johonaki geysiiri alueella. Olisin iha varma, että just mun kohoras maa repeytyys ja saisin kuuman suihkun. Tosi ihana mettä, kurjenpolvineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen matkaa mietin myös, että mitä jos joku tulivuorista purkautuu tai maanjäristys iskee. Paikan päällä kaikki tuntui kuitenkin turvalliselta, eikä asiaa tullut oikeastaan enää mietittyä :)

      Poista
  5. Kiitos jälleen mielenkiintoisesta postauksesta ja ihanista kuvista !

    VastaaPoista