Syyskuun puutarhakierros

Mikä mahtava sää tänään! Tunnelma oli todella kesäinen ja suorastaan kuuma auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Tein kierroksen puutarhassa etsiessäni viimeisiä kukkijoita.

Rantakukan kukinta ei näytä loppuvan millään. Kesällä hyvin ryhdikkään oloisesta rantakukasta on tullut boheemi:



Muutama viikko sitten ostamani syysvuokko kukkii. Tämä taitaa olla kolmas syysvuokko puutarhassani. Aiemmat ovat menehtyneet talvella. Istutin tämän eri paikkaan ja toivon nyt vain parasta.



Yksittäinen herkkä unikko löytyi kukkapenkistä:



Kehäkukka sen sijaan ei herkistele. Itse kylväytynyt kehäkukka saa revitellä kukkapenkin tyhjäksi jääneessä kohdassa:



Olen viehättynyt peruukkipensaan lehtien kasvutavasta ja sävystä:



Keväällä kylvämistäni ritarinkannuksen siemenistä (kiitos siemenkirje!) on kehittynyt uusia kukkijoita aiempien lisäksi. Nämä ovat todella kauniita, enkä oikein ymmärrä, miksi en ole kasvattanut ritarinkannuksia aiemmin. Ensi vuonna täytyy muistaa myös laittaa kasvituet paikoilleen.





Toinen kevään kylvökokeilu on ukonkello. Siemenistä kehittyi muutama taimi, mutta viime viikolla peura tai joku muu kutsumaton vieras on käynyt napsaisemassa niistä pisimmän kukkavarren poikki. Tämä kuvan yksilö kasvaa purppurapunalatvan jakotaimen suojassa, joten toivottavasti ehdin nähdä myös kukinnan:



Kivikossa on toistamiseen kukkijoita - karpaattienkello ja päivännouto 'Ben Heckla' piristävät muuten jo varsin yksiväristä kivikkopenkkiä:





Myös kaukasianmaksaruoho kukkii taas:



Syysleimu 'Spitfire' jatkaa sinnikkäästi leiskumista. Kukinnot ovat aiempaa pienempiä, mutta edelleen sähäköitä:



Tiukukärhö 'Arabella' on tämän kevään ostos ja heti päässyt vahvasti suosiooni pitkäkestoisen kukintansa ansiosta.



Yhtä lailla ihastelen tähkäkissanminttua, jonka kukinta on hellejakson loputtua vain parantunut:



Tätä kukkijaa vielä odotellaan. Syyskimikin kukinto alkaa muodostua:



Keräsin tänään myös haikeana kasvihuoneesta viimeiset tomaatit pois ja vein kasvit kompostiin. Kasvarissa on enää paprikoita (ja tietysti kesän jälkeinen sekasotku).



Luumuja olen kerännyt monta kulhollista. Osan olemme vieneet mieheni kanssa kukin tahoillamme töihin. Tänään keräsin viimeiset 'Kuokkala'-luumut. Pilariomenapuun hurja omenasato tuli kerättyä samalla :)



Viljelylaatikosta ulos kiivennyt myskikurpitsa on vasta nyt tehnyt ensimmäiset hedelmänsä. Nämä ovat todella pikkuruisia, joten eivät varmaankaan ehdi enää kypsyä.



Tuntuu, että moni kasvi viihtyy nyt selvästi paremmin, kun maa on kosteampaa ja helteet ohi. Nurmikko ei ole meillä ainakaan näyttänyt koko kesänä näin hyvältä kuin nyt. Ensinnäkin se on vihdoin kokonaan vihreä ja kasvuvoimaakin näyttää vihdoin löytyvän - harmi kyllä, koska se tietää ruohonleikkuuta :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Akileijojen aikaa, kasvihuoneen kuulumiset ja siemenPAKETTI

Olen erityisen innostunut muutamasta kasvilajista ja huomaan keskittyväni erilaisten lajikkeiden hankintaan. Yksi tuoreimmista innostuksen kohteista on akileijat. Ne näyttävät viihtyvän hyvin savimaassa (erittäin tärkeä ominaisuus!) ja lajikekirjo on tietysti mukavan monipuolinen.

Nyt kukkii viime vuonna siemenestä kasvattamani 'William Guinness':



Pionien vieressä on hennosti vaaleankeltaiseen taittuva 'Alba':



Ja nurmikolla kasvaa pihamme vanhoihin kasveihin kuuluva tuntematon lajike:



Tässä kohtaa hymähdin itsekseni, kun katsoin yllä olevaa blogiin päätynyttä kuvaa ja hieman laajemmalla kuvakulmalla napattua otosta, jossa näkyy, että akileijapuskassa kasvaa myös keltaista rikkaruohoa, nurmikko on ruskistunut ja kuivuuden takia leikkaamatta sekä yllä oleva kasvimaan reunus kanttaamatta. Täällä on oikeasti paljon sellaista, mikä kaipaa toimeen tarttumista (ja sateita!), mutta kuvat niistä eivät päädy blogiin asti.



Akileijoihin palatakseni, tänä keväänä esikasvatin muutamia lajikkeita ja lisäksi nappasin siemenkirjeestä useita akileijojen siemeniä. Toivottavasti tulevina vuosina on siis luvassa vielä enemmän akileijojen kukintaa.

Toisena kasvirakkautena täytyy mainita kurjenpolvet. Niistä on niin moneen! Meillä tykkään erityisesti sitkeistä ja runsaslehtisistä lajikkeista (tuoksukurjenpolvet ja neidonkurjenpolvi), jotka soveltuvat erinomaisesti reunuskasveiksi. Näiden hyvien peruslajikkeiden lisäksi on olemassa valtava kirjo kaikenlaista ihanaa katseenvangitsijaa, joita en voi taimistoilla vastustaa. Juuri nyt kukkii idänkurjenpolvi 'Birch Double':



Kun muissa penkeissä on kuivaa ja ei-niin-runsasta kasvua, niin kivikossa on kukinta parhaimmillaan. Rantalaukkaneilikka, päivännoudot ja ketoneilikat kukkivat. Toki  täytyy muistaa kastella kivikkokasvejakin tällaisella kuivuusjaksolla.









Kasvihuoneeseen hankin tänä keväänä altakastelulaatikot. Hankinta kirpaisi, mutta laatikot tulevat kestämään vielä useita vuosia. Ja kastelu on helpottunut sekä nopeutunut näiden myötä huomattavasti! Ja mikä tärkeintä, kurkut ja tomaatit näyttävät viihtyvän.



Ensimmäisiä kurkkuja puskee, ja kohta ei syödä enää muuta :)



Ensimmäiset 'Sungold' raakileet ovat ilmestyneet!



Meneillään on myös melonikokeilu, saa nähdä mitä tästä tulee :)



Perjantaina hain postista siemenpaketin. Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikin aloittama siemenkirje on paisunut todella monipuoliseksi ja runsaaksi. Innoissani avasin paketin ja vietin lauantaina sen sisällön parissa aikaa useamman tunnin, tutustuen siemeniin, järjestelemällä ottamiani siemeniä pikkupussukoihin ja kirjoittamalla niihin nimilappuja. Lopuksi kävin vielä omat siemenvarastoni läpi ja liitin yhtä sun toista mukaan pakettiin. Lopettaessani kello lähestyi puolta yhtä yöllä, en ollut lainkaan huomannut ajankulua.





Valikoin paketista itselleni sellaisia siemeniä tai lajikkeita, joita en ollut aiemmin kasvattanut. Vihannespuolella sellaisia olivat muun muassa sitruunakurkku, ananaskirsikka, palsternakka sekä oranssi suippopaprika. Kesäkukkien ja perennojen siemenistä nappasin keijunmekon, pensasköynnöskrassin, kirjosalvian, laventelin, hohtopiikkiputken ja törmäkukan siemeniä. Perennat taidan kylvää vielä tänä kesänä, mutta muita kokeilen ensi vuonna. Tosi jännää!

Mukaan laitoin perennojen siemeniä, joita olen jo kylvänyt ja joista saanut riittävästi taimia (idänunikko, huopakaunokki, purppuratulikukka) tai sellaisia kesäkukkia, joita olen aiempina vuosina kasvattanut ja jotka ovat ihania, mutta harmillisesti eivät ole syystä tai toisesta viihtyneet meillä tai sopineet puutarhaani (espanjanneito, untuvasulkahirssi, apinankukka, hämähäkkikukka). Lisäksi pengoin tämän kevään siementilauksia ja totesin, että monessa pussissa on satoja siemeniä, joita en ikinä ehdi käyttää pois, vaikka kylväisin niitä joka kevät seuraavan kymmenen vuoden ajan :) Siksi laitoin niitäkin jakoon, valitettavasti vaan ilman alkuperäistä pussia. Tällaisia olivat esimerkiksi jänönhäntä, isosudenporkkana, purppuranvärinen sinitähtönen, purppurarevonhäntä, punatähkä ja kukkakaali.



Kiitos kaikille osallistujille, teidän siemenistä oli paljon iloa! Ja kiitos Tuulikille, joka tämän kirjeen pisti aluilleen.

Raivaushommia

Eilen oli pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivä! Olin jo monta päivää yrittänyt kehittää itselleni tunnelinäköä, joka välttäisi rikkaruohojen ja tontilla reippaasti kasvavien heinien näkemisen. Sopivaa hetkeä niiden kimppuun hyökkäämiseen ei ole löytynyt. Eilen koitti helpotus, kun mies leikkasi nurmikon sekä raivasi heiniä ja polkujen laitoja. Minä kitkin samalla kukkapenkit sekä kivituhkapolut. Homma olikin paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Pintamaa oli kuivaa kuin tuhka ja rikat lähtivät helposti. Siitä kiitos katemullalle, joka selvästi hankaloittaa rikkaruohojen elämää.

Iltapäivällä käppäilin puutarhassa ja uskalsin vihdoin "avata silmäni", koska joka suunnasta ei puskenut voikukkaa tai heinää. Puutarha on vielä lapsenkengissä ja minä puutarhurina edelleen kokematon, mutta pikkuhiljaa alan huomaamaan pieniä onnistumisia, hahmottamaan tiettyjä juttuja penkkien suunnittelussa ja ymmärtämään, millaiset yhdistelmät näyttävät hyvältä ja miksi. Siitä tulee ihan paras fiilis! Puutarhan kehittymisen matka on pitkä, mutta erittäin antoisa.

Tässä alkutilannetta. Puutarhan keskeneräisistä alueista tulee silmänräpäyksessä luonnon valloittamia. Töitä piisaa!



Hieman sivistyneempiä näkymiä - tänä vuonna olen tulppaanien lisäksi fiilistellyt ukkolaukkojen kukintaa. Näitä lisää!



Ukkolaukat näyttävät olevan mehiläisten suosiossa:



Kivikkopenkissä kukkii rantalaukkaneilikka ja patjarikot lopettelevat kukintaansa:



Väriläiskä päivännouto 'Ben Heckla'. Täydensin eilen kivikkoa ostamalla myös 'Lawrenson's pink' lajikkeen.



Kissankäpälä valmistautuu kukintaan:



Kuvaaminen on minulle tärkeä osa puutarhan tarjoamaa nautintoa. Linssin kautta tulee hahmoteltua valon merkitystä väreihin ja kontrastiin. Kuvakulmien miettiminen ja etenkin lähikuvaus tuo puutarhaan ihan uuden ulottuvuuden. Kamera toimii toki myös dokumentoijana ja apuna puutarhan suunnittelussa. Monesti olen talvisin kaivanut suunnittelun tueksi tietokoneelta kesäkuvia kukkapenkeistä. Huomiona itselleni - täytyykin muistaa ottaa myös laajakuvia!

Ojakellukka 'Flames of Passion' iltavalossa:



Akileijojen kukan muoto on hieno:







Antoisia hetkiä puutarhassa ja ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kivikko-update

Tykkään tästä näkymästä pihallamme, koska se näyttää melkein puutarhalta. Jos ei huomioi vasemmalla olevaa vesakkoa (joka on kätevästi melkein rajattu kuvasta pois :)) ja kuvittelee oikealla rehottavan villivadelman olevan vain jotain kaunista lehtivihreää, voi ajatella tämän alueen olevan valmiina.



Kuvan keskellä kukkivat keijunangervot, vasemmalla yläreunassa on kivikkopenkki ja suoraan edessä voi nähdä siniset maariankellot. Kivikkopenkissä onkin jo mukavasti kukintaa, keväällä ja alkukesästä istutetut taimet näyttävät viihtyvän.

Ketoneilikka:



Kääpiökello:



Karpaattienkello:



Siemenestä kasvatettu kangasajuruoho on levinnyt mukavasti ja tekee nuppuja. Odotan jännityksellä kukintaa.



Noin viikko takaperin kuvattu valkomaksaruoho, tämäkin keväällä hankittu.



Tämän päivännoudon arvelin menehtyneen talvella, mutta yks-kaks tuolta nousi muutama lehti ja yhtäkkiä myös kukkia. En ole edes ehtinyt siistiä vanhoja kasvustoja pois.



Kivikossa heiluvat myös pallerolaukat hauskoine nuppuineen. En tajunnut, että näistä kasvaa 30-50 cm korkeita, ovat ihan liian hujoppeja muiden kivikkokasvien seassa, mutta antaa olla :) Kuvan ottamisen jälkeen pallerot ovat alkaneet jo punertamaan.



Lopuksi yksi ei-haluttu yllätyslöytö kukkapenkistäni. Näyttäisi olevan amerikanhorsmaa ja vaalea-amerikanhorsmaa, molemmat runsaasti siemenestä tehokkaasti leviäviä vieraslajeja. Eivät sinänsä ole pihallamme mitenkään erityisen haitallisia, mutta en haluaisi yhtään lisää rikkaruohoja, kiitos!
Lajin tunnistamisen jälkeen olenkin bongannut pienempiä amerikanhorsman taimia pitkin pihaa, pääosin luonnontilaisilla alueilla. Onneksi lähtevät melko helposti kitkemällä.





Mukavaa viikonloppua!