Kännykästäni löytyy vielä kuva reittiohjeista, eli perille pääsee mukavasti Sloane Square metroasemalta kävelemällä. Matkaa asemalta oli ehkä 5-10 minuuttia:
Puutarha sijaitsee siis Chelseassa Thamesin varrella ja on tiilimuurien suojassa. Ensimmäinen huomiota herättävä näkymä on heti lipunmyynnin jälkeen sijaitseva kivikkoallas:
Mielenkiintoinen lehtimuotojen ja -värien yhdistelmä kivikossa:
Allas sijaitsee puutarhan keskiaukeaman ja Hans Sloanen patsaan vieressä. Kävelyteiden varrella oli tarjolla runsaasti penkkejä jalkojen lepuuttelua ja ympäristön ihastelua varten.
Itse suuntasin kuitenkin ensimmäiseksi puutarhakahvilaan, sillä olin edellisen kerran syönyt aamiaisella ennen lennolle lähtöä ja maha kurni jo holtittomasti. Herkullisten härkäpapu- ja pestognocchien äärellä sain nauttia myös vehreistä näkymistä keskiaukeamalle:
Maukkaan aterian jälkeen siirryin tutkailemaan puutarhan käytäviä. Viehättävä polku vei kasvihuoneille:
Kasvihuoneissa on erilaiset lämpö- ja kosteusolosuhteet eri alueiden kasveille, muun muassa trooppiselle kokoelmalle, Atlantin saarien kokoelmalle sekä myös pelargoneille.
Tykästyin tähän pelargonien esillepanotapaan, jossa ruukut on nostettu erimittaisten tiilialustojen päälle:
Pelargonium carnosum:
Osa puutarhasta kuului suurille penkkirivistöille, jossa kasvoi muun muassa lääkekasveja, mutta myös paljon muuta:
Puutarhasta löytyi myös useita hiljaisia käytäviä sekä kukkivia puita ja pensaita:
Chelsea Physic Garden on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Lontoossa - suojaisa ja sympaattinen puutarha helppojen yhteyksien päässä, jossa voi kierroksen päätteeksi nauttia kupin kahvia ja leivoksia ja vierailla puutarhakaupassa.
Haluan näissä blogipostauksissa harrastaa myös pienimuotoista jälkipuintia ja reflektointia siitä, mikä kohteissa inspiroi tai herätteli. Matkalla uusia kokemuksia tuli niin runsaasti ja tiheään, että aikaa ei jäänyt niiden sulatteluun. Lopputuloksena päässä pyöri iloinen ja kohonnut tunnelma ilman mitään konkretiaa - joskin sekin on tietysti jo aivan riittävä sellaisenaan. Haluan kuitenkin kirjata itselleni ylös kaikki mielenkiintoisimmat jutut ja hyödyntää niitä oman puutarhan suunnittelussa. Siispä pohdiskelen lopuksi vielä oppeja tuoreiden muistikuvien ja toki myös kameran kuvien pohjalta.
Mitä siis Chelsea Physic Gardenista jäi käteen oman puutarhan suunnittelun näkökulmasta?
Kasvivalikoimien suhteen ei paljon mitään, sillä puutarhassa oli runsaasti eksoottisia lajeja, jotka eivät millään menestyisi Suomessa. Myöskään puutarhan rakenteiden näkökulmasta englantilainen "walled garden" ei suoranaisesti taivu meidän maalaismaisemiin tai ylipäätään rinnepuutarhaan. Mutta koin mielekkääksi puutarhan, jossa salaiset sopit yhdistyvät avoimiin näkymiin ja jossa on hyödynnetty isoja lehtipuita tuomaan varjoa ja suojaa. Parasta toki, jos ne vielä kukkisivat :)
Puutarhakasvien käyttö lääkkeinä on kotipuutarhurin näkökulmasta nykyään ehkä jopa osittain riskaabeli ajatus, mutta tätäkin voi tulkita nykyään vaikkapa yrttien käyttönä ruoanlaitossa tai yrttiteen valmistuksessa. On hyvä myös muistaa, että tällainen hyötypuutarha saa ja voi näyttää kauniilta.
Seuraavana päivänä suuntasin Lontoon kasvitieteelliseen puutarhaan Kew Gardensiin, jossa vierähti helposti kokonainen päivä. Siitä lisää seuraavissa postauksissa.
Hauskaa vappua! :)
