keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Islannin matka, osa III: lunnit

Yksi Islannin matkamme tavoitteista oli päästä näkemään ja kuvaamaan lunneja. Oivallisena lunnien bongauspaikkana tunnetuihin länsifjordeihin emme olisi kierroksellamme mitenkään ehtineet, koska se olisi vaatinut muutaman lisäpäivän reissukalenteriin. Onneksi myös Islantia kiertävän ykköstien varrella Víkin lähistöllä on mainio paikka lunnien kohtaamiseen - Dyrhólaey.

Kuuluisat Dyrhólaeyn kalliot:

IMG_6043.jpg

IMG_6047-2.jpg

Olimme ajoissa liikkeellä, sillä iltapäivälle oli luvattu myrskytuulia ja vesisadetta. Saavuimme Dyrhólaeyn parkkipaikalle noin seitsemän maissa aamulla. Ilma oli kuitenkin viileä ja sateinen, eikä lunnejakaan näkynyt kuin vain pikkuisina täplinä kaukana kallioilla. Kamerat meinasivat kastua, joten ne piti sujauttaa takin sisään. Mikään merkki ei siis puoltanut hyvää lunnipäivää.  Olimme jo melkein antamassa periksi, mutta ennen luovuttamista huomasimme parkkipaikan vierestä alkavan merkityn polun ja päätimme lähteä pienelle maisemakierrokselle.

Alkuun kuvasimme lunnien sijaan haahkoja. Rouvat:

IMG_5990.jpg

Ja herrat:

IMG_5994.jpg

Maisemat polun varrella olivat lupaavia ja matkalla näimme pari lunniakin, joka tietysti rohkaisi etenemään pidemmälle. Ohitimme etäältä tiirojen pesintäpaikan ja pohdimme keskenään, häiritsemmekö heitä. Linnut vaikuttivat kuitenkin rauhallisilta ja polku selkeästi merkityltä, joten totesimme keskenään, että linnut ovat ilmeisen tottuneita turisteihin, kun eivät meitä mitenkään noteeranneet. Jatkoimme matkaa eteenpäin majakan suuntaan ja saimme pari oivallista maisemakuvaa Dyrhólaeysta.

Dyrhólaeyn majakka:

IMG_6050.jpg

Merkitty polku:

IMG_6019.jpg


IMG_6052.jpg

Lopulta päätimme palata jo tultua matkaa takaisin lähtöpisteeseen. Käännyttyämme takaisin saimme kuitenkin suoraa palautetta reittivalinnastamme - yksi, kaksi, jo useampi tiira lähti yhtäkkiä pesältään lentoon ja aloitti hyökkäyslennot päitämme kohti, kirkuen samalla hälytysnuotteja. Tuli muuten kiire vetää huppua päähän ja kipittää polkua pitkin takaisin!

Tiira, vielä hyvin rauhallisena:

IMG_6041.jpg

IMG_6013.jpg

Tiirahyökkäyksen jälkeen meinasi jo hieman usko loppua. Onneksi ilma alkoi juuri sopivasti kirkastumaan, joten päätimme sinnikäästi käydä vielä kerran vilkuilemassa lunnikallioita. Ja onneksi näin, koska lunneja oli nyt enemmän ja niitä saapui yhä lisää mereltä päin. Monella oli nokassaan kaloja, jotka vietiin pesäkoloon poikasille. Kallioilla lunnit verryttelivät ja patsastelivat paikallaan. Oli kerta kaikkiaan mahtavaa nähdä näitä eriskummallisia lintuja näin läheltä! Mieletön etuoikeus ja kokemus, jota ei kovin herkästi unohda.

IMG_6088.jpg

IMG_6105.jpg

IMG_6107.jpg

IMG_6168.jpg

lauantai 17. helmikuuta 2018

Hetkiä viikon varrelta

Viikko alkoi työmatkalla Tukholmaan. On inspiroivaa vaihtaa välillä maisemia, vaikka matkoilla työpäivät tuppaavat yleensä venähtämään pitkäksi. Tällä kertaa majoituin ystäväni luokse ja se pakotti onneksi pitämään työt järkevissä rajoissa, jotta päivän aikatauluun mahtuisi myös kuulumisten vaihtoa sekä maailman parantamista.
Havahduin taas kerran siihen, että Tukholmaan lentäminen on niin nopeaa ja vaivatonta. Tämä sai minut harkitsemaan kertaalleen Nordiska Trädgårdar -messuja. Pitäisikö tempaista ja piipahtaa messuilla maaliskuussa? Vaikka lentokoneeseen ei voi oikein mahduttaa kasveja, niin olisihan messuilla muutakin tekemistä ja näkemistä kuin ostosten teko. Tätä täytyy tuumailla ...

Opin reissullani myös jotain uutta - eräs ruotsalainen tapa syödä laskiaispullaa on upottaa se lämpimään maitoon. En kokeillut :)

20180213_194245

Kotiin palatessani olikin jo ystävänpäivä ja minua odotti suloinen kukkakimppu ...

20180215_200329

... sekä yksi omituinen eläin, jolla oli kahdeksan tassua ja kaksi häntää:

20180216_213640

Matkan aikana unohdin täysin kylvämäni kelloköynnöksen siemenet. Palattuani vastassa oli kolme melko kuivuneen näköistä ruukkua. Suunnittelin jo tekeväni uudet kylvöt tänä viikonloppuna, mutta tänään mullan pinnasta näyttikin varovaisesti pilkistävän kahden kelloköynnöksen alut. Ihanaa! Vielä ne olivat niin huomaamattomia, etten kuvaa saanut, mutta pian täytyy sekin korjata ja napata todistusmateriaalia tämän vuoden ensimmäisistä itäneistä kasveista :)

Tänään kävin kiertämässä pihalla. Eipä siellä paljon muuta näkynyt kuin rusakoiden polkuja:

IMG_7859.jpg

Viljelylaatikoiden ympärillä on juostu ympyrää:

IMG_7866.jpg

Aurinko lämmitti jo mukavasti. Sen huomasi myös räystäiden tippumisesta.

IMG_7870.jpg

Samalla huomasin auringon osuvan myös alppiruusuihin. Kävin kuvan ottamisen jälkeen laittamassa varjostusverkot paikoilleen.

IMG_7868.jpg

IMG_7891.jpg

Lintulaudalla oli tuttuja vieraita, tali-, sini- ja kuusitiaisia:

IMG_7886.jpg

IMG_7882.jpg

IMG_7875.jpg

Päivä oli kaunis, mutta kuvittelin mielessäni jo räystäiden tippuvan, lintujen visertävän ja kevään tulevan. Vielä on maltettava ... :)
Iloista viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Islannin matka, osa II: maaginen Landmannalaugar

Islannin matkaa suunnitellessamme mietimme kahta vaihtoehtoa: kierrämmekö saarta hyväkuntoista ykköstietä pitkin tavallisella etuvetoisella vuokra-autolla vai otammeko alle nelivedon ja pyörähdämme myös vuoristoteillä. Perushenkilöautolla ei saa lähteä F-teille eli vuoristoteille lainkaan, eikä varoitus ole turha - F-tiet ovat mutkikkaita, kuoppaisia, niillä saattaa olla suuria kiviä tai tien yli voi kulkea puroja.
Koska valtaosa nähtävyyksistä sijaitsi ykköstien varrella, emme löytäneet riittävästi perusteluita nelivedon vuokraamiseen, etenkin kun hintaero oli merkittävä. Yksi F-teiden päässä sijaitseva kohde kuitenkin kutkutti niin paljon, että hankimme kohteeseen bussimatkan. Kyllä, henkilöautolla ei Landmannalaugariin saanut ajaa, mutta bussilla sai. Kyseessä oli toki korotettu nelivetobussi, mutta bussi silti.

Starttasimme siis ajoissa aamulla Reykjavíkista ja ajoimme runsaan tunnin matkan Hellaan. Vuokra-auto parkkiin, reppuun evästä, juotavaa ja vaatekerroksia ja hyppäsimmekin Sterna Travelin bussin kyytiin. Edessä odotti puuduttava kolmituntinen matka Landmannalaugarille: ensin pätkä asfalttitietä, sitten keinumista soratiellä, sitten taas pitkä pätkä asfaltoidulla tiellä ja lopuksi tie, jossa oli aivan käsittämättämiä mutkia ja nousuja bussia ajatellen. Ehdin matkalla jo ajatella, että onko Landmannalaugar oikeasti tällaisen keinuttelun arvoinen. Oli. Lisäksi paluumatkalla selvisi, että bussin etuosassa istuessa tärisyttää paljon vähemmän.

Mutta mikä Landmannalaugar? Kyseessä on retkeilijöiden mekka, suositun Laugavegur-vaellusreitin alkupiste. Landmannalaugar tunnetaan värikkäistä vuorista sekä Laugahraunin laavakentästä.

Landmannalaugarin "base camp": muutama puinen rakennus (mm. suihkut ja vessat), vaeltajien telttoja sekä bussiparkkis:

IMG_5695.jpg

Leirintäalueen vieressä oli vehreää:

IMG_5690.jpg

IMG_5985.jpg

Perille saapuessa oli puolipilvistä ja aurinko pilkotti paikotellen. Ostimme päiväpassit (500 kr, sisälten muun muassa pääsyn vessoihin ja suihkuun), söimme patongit ja lähdimme kävelemään 6,5 kilometrin reittiä Laugahraunin laavakentän läpi (reitti oli nimeltä Brennisteinsalda). Heti kättelyssä selvisi, että kylmään ilmaan varautuminen hyvin pukeutumalla oli ollut turhaa. Aurinko alkoi porottaa ja hiki nousi pintaan pienimmissäkin nousuissa. Kerroksia siis vaan pois. Ainoa ongelma oli housujen alle sujutetut lämpökerrastot, joita ei pystynyt kovin huomaamattomasti ottamaan pois – reitillä kun virtasi tasainen jono retkeilijöitä. Lopulta oli vaan pakko pysähtyä reitin varrelle laavakiven päälle ja näyttää maailmalle hieman paljasta pintaa :D Toivottavasti kovin moni ei ollut juuri sillä hetkellä napsimassa kyseisestä ilmansuunnasta maisemakuvia.

Polku kulki laavamuodostelmien välissä:

IMG_5691.jpg

Laavakentän jälkeen saavuimme nurmi- ja soratasanteelle, josta olivat kerrassaan mainiot näkymät ympäröiville värikkäille vuorille. Seuraavaksi reitti lähti nousemaan lähes pystysuoraa seinämää ylöspäin. Ensimmäisen nousun jälkeen otimme pienen istumatauon, mutta eipä silloin vielä osattu arvata, että valtaosa noususta olisi vielä edessä. Ikinä en olisi lähtenyt, jos olisin tiennyt reitin vaativuuden! Toisaalta onneksi en tiennyt, koska tällöin olisin jäänyt paitsi niin paljosta.

Näkymät tasangolta:

IMG_5751.jpg

IMG_5749.jpg

Kuvassa näkyy yksi vaellusreiteistä. Me emme kuitenkaan lähteneet tuonne suuntaan:

IMG_5755.jpg

Seuraavat pari tuntia kiipesimme, puhisimme, otimme kuvia ja toistimme tätä samaa moneen otteeseen. Näkymät paranivat koko ajan, se helpotti. Kirittäjänä toimi samassa bussissa perille matkaillut latvialainen perhe, kuten myös kaikki vastaan tulevat reippaat seniorivaeltajat, jotka olivat ilmeisen onnistuneesti suorittaneet saman nousun toisesta suuntaa. 

Vuoret melkein vaihtoivat väriä auringonpaisteessa ja näkymiä tuli tallennettua kuviin jatkuvasti. Vuoren laelle päästyämme olo oli todella kuin maailman huipulla. Ympäröivillä vuorilla näkyi lisää retkeilyreittejä ja pienen-pieniä ihmisiä kaukaisuudessa. Jylhä kauneus oli henkeä salpaava. Olimme onnekkaita, että juuri sinä päivänä ilma oli kerrassaan mainio ja aurinko paistoi Landmannalaugarilla käytännössä koko päivän. Tällaisia päiviä taitaa olla hyvin harvassa, keskimäärin noin kerran kuussa. 

IMG_5771.jpg

IMG_5791.jpg

IMG_5803.jpg

IMG_5805.jpg

IMG_5816.jpg

IMG_5825.jpg

IMG_5846.jpg

IMG_5845.jpg

IMG_5856.jpg

Huipulla nautitun suklaapatukkatankkauksen jälkeen aloitimme laskeutumisen. Näimme geotermisesti savuavia lämpimiä rinteitä ja alhaalla laaksossa reittimme kulki puron varressa, päättyen mystisiin vihreisiin kallioihin. 

IMG_5866.jpg

IMG_5877.jpg

IMG_5899.jpg

IMG_5938.jpg

IMG_5943.jpg

Tämän jälkeen olimmekin jo pian takaisin base campissa lepuuttelemassa jalkoja. Ennen bussin lähtöä takaisin Hellaan oli vielä aikaa mussuttaa retkieväita - banaaneja ja pähköinöitä - ja katsella maisemia. Omat eväät olivat tärkeitä, koska base campissa ei ollut myymälää eikä kioskia, tai ainakaan emme sellaista löytäneet. 
Päivä päättyi paluumatkaan pomppivassa bussissa ja Hellasta hurautimme vielä omalla autolla Víkin lähistölle seuraavaan majapaikkaan Hvammból Guesthouseen. Perillä odotti lähes täydellinen yksiö leveällä sängyllä, pienellä keittiöllä ja hyvällä suihkulla varustettuna. Mainio päätös erinomaiselle päivälle!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ensimmäiset kylvöt

Kylvökausi on nyt avattu täälläkin. Ajatukseni siitä, että hyödyntäisin vain jo olemassa olevia siemeniä, ei ihan toteutunut, kuten vähän epäilinkin. Tein muutaman nettitilauksen sekä kävin etsimässä joitakin tomaattilajikkeiden siemeniä kaupasta. Viime viikolla postiin tupsahti rapisevia kirjekuoria mukavaan tahtiin :) Nyt olisi taas runsas määrä kaikenlaisia siemeniä varastossa odottamassa kylvöjä.

Ensimmäiset kylvöt tein viime viikonloppuna. Kylvin Maatiaiselta tilattuja siemeniä, jotka vaativat kaikki kahdeksan viikon kylmäkäsittelyn:
- kaukasiankirahvinkukka
- lehtoakileija
- keltakurjenmiekka
- purtojuuri
- kaukasiantähtiputki

IMG_7841.jpg

Tänään jatkoin kylvämällä kelloköynnöksen ja tähkäverbenan siemeniä. Sormet ristissä toivon, että tähkäverbena itää. Pussissa luvattiin epävarmaa itävyyttä - siemenet itävät joko tänä tai ensi keväänä.

Ajattelin kevään aikana myös pitää blogipostauksissa kirjaa siementen itämisestä. Rakastan listoja ja tilastoja, vaikka niillä ei nyt tässä tapauksessa ole mitään suurempaa merkitystä tai hyötyä. Tämän postauksen lopusta löytyy tietoa kylvettyjen ja itäneiden siementen määrästä. Joskin tilasto näyttää vielä alkuun hieman säälittävältä :)

Rautakaupasta kylvömultaa hakiessani bongasin kassojen vierestä mukaani myös kevään ensimmäiset tulppaanit. Ne ovat varmoja kevään merkkejä, vaikka ulkona paukkuvat juuri kirpeimmät talvipakkaset ja kevät tuntuu hieman kaukaiselta.

IMG_7847.jpg

IMG_7849.jpg

Flunssa iski viikolla, mutta kiitän tuuriani, että se ei ollut influenssa. Pienestä räkätaudista selviää kuitenkin kohtuullisen helposti, eikä se haittaa kylvöhommia.

Kaunista aurinkoista sunnuntaita! Pysykää terveenä!

Kylvötilastot: 
- Kylvettyjä lajeja/lajikkeita: 7
- Itäneitä: 0

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Islannin matka, osa I: Reykjavík, Thingvellir, Kerid, Geysir ja Gullfoss

Puutarha-aiheita on tähän aikaan vuodesta vielä niukasti, joten palaan postauksissani edelliskesän matkoihin useamman matkakertomuksen ja kuvapläjäyksen voimin. Tästä alkaa noin seitsemän tai kahdeksan postauksen sarja Islannista. Tuumailin, että ajastan nämä matkakertomukset keskiviikolle, jotta postaustahti jakautuisi tasaisesti. Viikonloppuisin on aikaa kirjoittaa ajankohtaisista puutarha-asioista ja nämä matkatarinat saavat rullata siinä välissä omassa tahdissa :)
Matkapostauksissa olevia kuvia pystyy myös klikkaamaan isommaksi.

2017 kesällä toteutimme viimein pitkäaikaisen haaveen Islannin matkasta. Heinäkuun alussa pakkasimme tavarat (paljon retkivaatteita ja kerrospukeutumista), luovutimme talon ja kissat luotettavan läheisen hoiviin ja lensimme jännityksestä pakahtuen tulen ja jään saarelle. Odotukset Islannin suhteen olivat korkealla, eikä pieni saarivaltio todellakaan tuottanut pettymystä.

Ensimmäisenä matkapäivänä suuntasimme Þingvellirin (Thingvellir) kansallispuistoon Reykjavíkin lähistöllä. Thingvellir on Islannin parlamentin alltingin syntysija ja kokoontumispaikka vuoteen 1978 asti. Geologisesti Thingvellir sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen kohtaamispisteessä ja niiden erkanemisen toisistaan voi hahmottaa alueen läpi kulkevia kallioseinämiä katsoessa.

IMG_5461.jpg

IMG_5473.jpg

IMG_5492.jpg

Maisemia ei kuitenkaan voinut sanoa huikeiksi, koska vastaavaa on tullut nähtyä vaikkapa Norjassa. Ilma oli kuitenkin kaunis ja aurinkoinen, joten leppoisa kävely vehreiden maisemien läpi oli pelkästään mukavaa.

IMG_5490.jpg

IMG_5501.jpg

IMG_5512.jpg

IMG_5477.jpg

Iltapäivällä vetäydyimme Reykjavíkiin ja tutustuimme kaupunkiin kävelemällä. Parhaat näkymät avautuivat Tjörnin-lammen varrelta.

IMG_5537.jpg

IMG_5534.jpg

Paikallisia:

IMG_5535.jpg

Seuraavana aamuna suutasimme vuokra-Toyotamme taas kohti uusia nähtävyyksiä Islannin eteläosissa. Ennen Hveragerðia oleva pysähdyspaikka vuorenrinteellä tarjosi hienoja näkymiä alas laaksoon.

IMG_5548.jpg

Päivän ensimmäinen kohde oli Kerið (Kerid) -kraatteri. Hieno kohde, jonka katsomisesta sai pulittaa maanomistajille 200 islannin kruunua per henkilö. Ihan kohtuullinen korvaus kyseisestä näkymästä.  Kävelimme myös kraatterin pohjalle, mutta täytyy todeta, että näkymät olivat paremmat ylhäältä päin. Laskeutumisen voi siis hyvin jättää väliin.

IMG_5574.jpg

IMG_5568.jpg

IMG_5577.jpg

Seuraava määränpää oli Geysirin geoterminen alue. Saapuessamme paikalle satoi kaatamalla, joten loikimme parkkipaikalta pikaisesti vierailukeskukseen ja löysimme sopivasti paikan herkulliset kakkutarjoilut. Pitihän sitä jotain tekemistä keksiä sateen varalle.

IMG_5584.jpg

Vierailukeskuksen seinällä oli lampaan pää. Outoa - kyllä. Mutta silti tunnelmaan sopivaa.

IMG_5638.jpg

Sateen hellitettyä hieman lähdimme tutustumaan tien toisella puolella jatkuvasti höyryävään alueeseen. Joka puolella oli varoituskylttejä siitä, että höyry ja virtaava vesi saattavat olla jopa kiehuvan kuumia.

IMG_5637.jpg

IMG_5590.jpg

Alueelle nimenkin antanut Geysir ei ole enää aktiivinen, mutta sen sijaan mahtavaa luonnonnäytelmää tarjoaa noin kymmenen minuutin välein purkautuva Strokkur. Meidän vierailun aikana purkaustiheys taisi olla jopa noin 5-6 minuuttia. Jokaista purkausta seurasivat katsojien yllättyneet huokaukset sekä kameralaukaisimien räpsymiset.

Hiljainen Geysir:

IMG_5604.jpg

Strokkurin purkaus:

IMG_5606.jpg

IMG_5629.jpg

Blesin kuuma lähde:

IMG_5600.jpg

Kerrassaan upea ja erikoinen nähtävyys, jossa Strokkurin purkauksia olisi voinut seurata mielenkiinnolla tuntikaupalla. Päivän agendalla oli kuitenkin vielä yksi kohde, noin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva mahtava Gullfossin vesiputous. Tämäkin nähtävyys oli mainio: vehreä laakso, jyrkät kallioseinämät ja mahtava vesimassa, joka nostatti vesihöyryä aina vierailijoihin asti.

IMG_5664.jpg

IMG_5658.jpg

Illalla palasimme vielä takaisin Reykjavíkiin, josta seuraavana aamuna lähdimme kiertämään saarta vastapäivään.