Tämä viikko on mennyt kaivinkoneen hurinaa kuunnellessa. Aloitimme kasvihuoneen pohjatyöt! Mies on tehnyt pitkää päivää: kaivanut kuoppaa, siirtänyt kiviä, sahannut kantoja. Minä olen heilunut siinä sivussa ja auttanut kun mahdollista.
Alkuun näytti siltä kuin takapihalla olisi räjähtänyt. Oli vaikea kuvitella, miten mutaliejun tilalle voi ikinä nousta mitään rakennelmaa. Nyt on kuitenkin kuoppa jo siistitty, salaojat ja eristeet asennettu sekä ensimmäiset sorakuormat levitetty ja tärytetty. Paikkoja jomottaa, mutta tunnelmat ovat korkealla :) Kyllä se tästä!
Muutamia kuvia viim päiviltä, ensin The hirmuisa monttu. En aivan hahmottanut, että siitä tulee niin iso. Vaikka kasvihuone on kooltaan vain 11,4 neliötä, täytyy sorapatjan olla joka suunnasta noin 60-100 cm kasvihuonetta leveämpi. Siitä tulee muuten äkkiä parikymmentä neliötä!
Salaojat paikoillaan. Putki ohjataan viereiseen kivikaivoon, joka on kasvihuonetta alemmalla tasolla ja lisäksi vielä todella syvä.
Tässä olisi vielä hieman maata sekä kiviä. En ole vielä keksinyt, mitä niille tekisin. Puolet maasta meni tien perustamiseen vesakkoon, mutta kasoja piisaa vielä.
Lapioinnin lomassa olen napsinut kuvia puutarhasta ja katsonut rikkaruohojen valloittavan penkin toisen jälkeen ... Juuri nyt ei kuitenkaan ole aikaa kitkeä. Keskityn siis unikoiden ihasteluun. Ne ovat melkein kuin taideteoksia. Vertailin niitä tosin siemenpussien kuviin ja yhtäläisyyksiä on korkeintaan värissä :) Unikoiden olisi pitänyt olla kerrattuja. Mutta ei mitään väliä, tärkeintä että on kukkia!
Samassa penkissä kukkivat myskimalvat, joiden tuuhea kasvutapa on mieleeni. Kylvin nämä sekä harmaamalvikit keväällä samaan aikaan ja istutin kummatkin taimet ulos samana päivänä, mutta harmaamalvikit jumittivat pitkään pienikokoisina. Ne ovat vasta nyt alkaneet kasvamaan pituutta ja muodostamaan nuppuja. Myskimalvat sen sijaan ovat kukkineet jo monta viikkoa.
Niiden vieressä ovat ensimmäiset punapellavan kukat auenneet. Näiden väri on niin kirkas punainen, että kamerastani loppuvat tehot. Hienot väripilkut, mutta näiden lehdistö on harva, joten melkein kaipaisivat muita kasveja rinnalleen.
Nyt tuntuu, että sänky kutsuu. Todennäköisesti levitän unissanikin soraa. Ja huomenna myös. Mutta en malta odottaa, että kunhan kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsen ensi viikolla kasaamaan kasvihuonetta!
Hyvältä näyttää vai sanoisinkin potentiaaliselta kasvihuoneen rakentamisen kannalta;) Onnea vaan tulevalle kasvarin omistajalle;)
VastaaPoistaKiitos! Tosiaan potentiaalinen on hyvä termi tässä kohtaa :D Vielä vaatii vähän töitä.
PoistaMukava projekti tiedossa. Tiedän tuon kutkuttavan tunteen sydänalassa.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni blogistasi kasvihuoneprojektista. Töitä piisaa ja malttia vaaditaan, mutta lopussa kiitos seisoo :)
PoistaHieno projekti. Vaikka työtä on paljon, on tuloksista iloa monta vuotta.
VastaaPoistaHyvä pointti, nyt rakennetaan jotain, josta on iloa pitkään. Siksi se täytyy tehdä myös kunnolla :)
PoistaLopputulos palkitsee! Jouduin leikkaamaan koko harmaamalvikin alas, kun siihen iski jotkut öttiäiset.
VastaaPoistaVoi harmitus harmaamalvikkia! Tänä kesänä on ihan liikaa tuholaisia. Mun piti repiä siemenestä kasvatetut leukoijat kasvulaatikoista pois, koska niiden lehdet olivat ihan täynnä reikiä :/
PoistaHyvältä näyttää! Varmasti kutkuttava tunne päästä itse kasvihuoneen kimppuun. Voi kuinka rakastankaan unikoita!
VastaaPoistaKiitos, kovasti odotan sitä että pääsisi kasvihuonetta kasaamaan! Vielä täytyy lisätä soraa, sitten kivituhkaa ja kivilaatat. Harmi vaan kun taas sataa, ei pääse kaivinkoneella kulkemaan nurmikolla. Työt seisoo :/
PoistaKasvihuonen rakentamisessa on paljon työtä, mutta lopputulos palkitsee!
VastaaPoistaKasvihuonen rakentamisessa on paljon työtä, mutta lopputulos palkitsee!
VastaaPoista