sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Suunnittelun vuoristorataa

Ajatukset ovat jo keväässä. Olen pohtinut paikkaa uudelle kukkapenkille ja hahmotellut, mihin istutan esikasvatuksen tulokset, jos sellaisia suodaan. Tuntuu, että tässä vaiheessa suunnitelmia on aina niin paljon. Aikaoptimistina kuvittelen ehtiväni toteuttaa ne kaikki vähintäänkin kesäkuuhun mennessä. Totuus on tietenkin jotain muuta, mutta ei se haittaa. Haaveilu on kivaa.

Kasvimaalaatikot odottavat kylvöjä:

IMG_0232.jpg

Miehen kanssa pähkäiltiin eilen tulevan kasvihuoneen perustuksia. Kun olin googlettanut muutamia eri toteutustapoja, olin täysin vakuuttunut siitä, että routa tulee rikkomaan kaikki lasit, ja rinteestä valuva vesi vie koko kasvihuoneen mennessään. Tämä tapahtui illalla noin kello 23 maissa, joten en saanut vähään aikaan unta kasvarikauhuissani pyöriessäni.

Olen kuitenkin varma, että kasvarin (kuten minkä tahansa muun projektin kanssa) tullaan etenemään suunnilleen tämänkaltaista tunnekuohujen vuoristorataa (siis minä, ei mies niinkään :))



Nyt olen jossain tuolla paniikin ja realismin välimaastossa. Kyllähän me nyt yhdet hyvät perustukset osataan tehdä.

Jospa sitä seuraavaksi tilaisi sen kasvihuoneen. Sen jälkeen voikin miettiä sitä, onko siitä yhtään mihinkään, kun ei tullut hankittua sitä markkinoiden parasta ja kalleinta mallia..

16 kommenttia:

  1. Hehee, hauska kaavio! Tuollaista se just varmaan kasvihuoneprojektin kanssa olisi! Hyvin kuvailtu! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän väliä epätoivon rajamailla :) Miksei joskus voisi olla ihan seesteisenä?

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan näin! :) Tällä hetkellä melkein uskon tämän itsekin.

      Poista
  3. Perustukset kannattaa toki suunnitella ja tehdä hyvin, mutta ei se sentään tähtitiedettä ole.
    Kaaviokuvasi pätee moneen muuhunkin puutarhaprojektiin, ainakin meikäläisellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin internetistä perustuksista, joita varten oli kaivettu pois ties kunka monta metriä maata. Ja toisaalla tarinaa siitä, miten keväällä korjataan roudan rikkomia laseja. Vähän alkoi tulla hiki :)

      Poista
  4. Kiva kaavio. Minäkin haaveilin pitkään kasvihuoneesta, kunnes mieheni toteutti haaveeni vihdoin viime kesänä. Tein kasvihuoneprojektista myös juttuja blogiini. Perustuksesta ja itse rakentamisesta. Jos kiinnostaa käyhän kurkkaamassa blogissani. Loydät jutut gategorioista kasvihuone nimikkeen alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kurkkaamassa ja olen muistaakseni käynyt nuo myös joskus aiemmin lukemassa. Mielettömän kaunis ja iso kasvari! Routiiko teillä maa? Luin myös jostain, että puurunko joustaa paremmin kuin alumiinirunko (joka siis meillä suunnitelmissa).

      Poista
    2. Pohjamaana meillä on routiva savi ja siksi pohjatyöt tehtiin mahdollisimman tarkasti. Maata kuorittiin vajaan puolen metrin verran kaivinkoneella ja salaojaputket asennettiin paikoilleen ja ohjattiin läheiseen piiriojaan. Salaojaputkien päälle laitettiin suodatinkangas ja sen päälle reilu kerros karkeaa sepeliä. Kaksi kesää meni pohjan ollessa sillään ja kolmantena vasta alkoi varsinainen rakentaminen. Meillä kivijalka tehtiin harkoista, jotka sitten slammattiin. Sepelin päälle harkkojen alle laitettiin asennussoraa sen verran, että harkot sai helposti asennettua vaakasuoraan. Kivijalka ei saisi "joustaa", ainakaan kun meillä on lasiset ikkunat, jotka saattaisivat rikkoutua perustuksen liikkuessa. Siksi harkkokerrokset muurattiin yhteen ja raudoitettiin.

      Poista
    3. Kiitos tarkasta selostuksesta, tosi hyödyllistä! Ymmärsin kans niin, että lasit ovat kaikelle liikkumiselle hyvin herkät, vääntyvät pienestäkin rikki. Mutta suunnilleen samantapaista perustusta ollaan mietitty, harkkojen sijaan todennäköisesti käytetään pilariperustusta (kulmiin ja keskelle).

      Poista
  5. Puutarhahörhön elämä on yhtä vuoristorataa :D Yritähän kestää, hyvä siitä tulee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tosin jostain syystä mulla sama kaava toistuu usein muissakin asioissa. Mikähän onkaan yhdistävänä tekijänä ... Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  6. Meillä käytettiin kasvarin perustuksiksi paaluja. Teen tässä vielä kevään aikana (kunhan illat antavat myöden... ehkä joskus helmi-maaliskuussa?) postauksen meidän kasvarista, sieltä näkee sitten lisää. (Vanhan, Lilyssä sijaitsevan blogin puolella on postauksia aiheesta huhtikussa 2014.) Ruuvipaalut olivat kätevät, kun ei ollut tietoa, millaista maata alla on. Tosin meidän kasvari on kennolevyä, joka ei tietysti ole blogikelpoinen, mutta eristävänä ja joustavana materiaalina erittäin suositeltava. Ja minäkin tilasin kasvarin netin kautta, taisi tulla Saksasta. Toimitus oli edullisempi kuin kotimaisilla versioilla ja aikataulu sama - eikä meidän kasvaria tai vastaavaa kokoa edes saanut Suomesta.

    Iloa ihanaan vuoristorataprojektiin!

    Sini K.
    Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe, "blogikelpoinen kasvari" :D Olen kans lukenut, että kennolevy olisi kasveille ilmeisesti jopa parempi materiaali, mutta musta lasi näyttää yksinkertaisesti kivemmalta. Taas menee siis tunteet järjen edelle tässäkin päätöksessä :)
      Mielenkiintoinen toi ruuvipaaluperustus. Muistaakseni jätettiin se vaihtoehdoista pois, koska meillä on hyvin todennäköisesti tuolla kasvarin paikalla isoja kiviä.
      Olisi kivaa lukea kasvaripostauksesi! Ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
  7. Hauska tuo tunnejana. Hyvä siitä tulee! Meillä ei ole routimatonta pohjaa tms. soraa edes ja hyvin on kestänyt. valettu suoraan maahan vaan Ja halpa alumiinimalli tietysti :) Toivottavasti löydät sinulle juuri sen täydellisen mallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla että helpommallakin selviää! Mäkin olen alumiinirunkoista kasvaria miettinyt ja melko halpista (verrattuna muihin malleihin, koska hintaahan sille tulee joka tapauksessa), mutta tärkeintä että pysyy kasassa :)

      Poista