Lauantaina lähdin heti aamusta Marketanpuistoon puutarhamarkkinoille. Tällä kertaa vilskettä ja myyntipisteitä oli selvästi vähemmän kuin keväällä. Ostin vain pikkuruisen mustakuusen ja päätin pienen kierroksen jälkeen palata omaan puutarhaan.
Marketanpuiston istutuksia:



Sain viikonloppuna vihdoinkin tehtyä pari hommaa, joihin tarttumista olen koko ajan lykännyt. Tiedättekö sellaiset tehtävät, jotka vaativat hiukan enemmän ahertamista ja siksi jotenkin jäävät aina muiden miellyttävämpien tekemisten varjoon?
Välttämäni asia numero yksi oli kuorikatteen lisääminen viljelylaatikoiden sekä kivikon ympärille. Vitkuttelua aiheutti suursäkin ja kasvimaan välissä oleva rinne, jonka nouseminen kottikärryillä ei ole mielipuuhaani. Mutta mitä hankalampi homma, sitä mukavampi on paistatella tyytyväisenä sen valmistuessa.

Toinen omasta mielestäni hankala "nakki" oli puutarhakompostin kääntäminen. Aloitin ensin hakettamalla vinon pinon oksia, josta sain säkillisen kelpoa oksasilppua kompostiin lisättäväksi.

Samalla tyhjensin keittiökompostin ja lisäsin siitä tullutta puolikypsää tavaraa puutarhakompostin väliin muhimaan. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tällainen miksaus on paras tapa kompostoida, mutta ainakin saan tällä tavalla hyödynnettyä hyvän osan puutarha- ja keittiöjätteestä. Nyt on ihan seesteinen olo, kun tämäkin homma on tehty, eikä kummittelemassa työlistalla :)

Päivän päätteeksi pesin vielä osan kylvöruukuista. Miten sekin homma on jäänyt hoitamatta, taitaa olla taas vitkuttelu kyseessä. Samalla pohdin, että jaksaako sitä vielä tänä vuonna lähteä laajentamaan yhtä penkkiä... Haluaisin siirtää muutamat kasvit kyseiseen laajennukseen, mutta se edellyttää hiukan lapiohommia. Miten sitä onkin tässä vaiheessa kesää laiskistunut jo niin paljon? :D Alkukeväästä piti jokaisena vapaana hetkenä kirmata lapion kanssa pihalle, mutta nyt on toisin, uusien asioiden aloittaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Onko tämä kisaväsymystä?

Miten on muilla, vieläkö riittää intoa tarttua toimeen? :)