Tukholman kasvitieteellinen puutarha: Edvard Andersonin konservatorio

Kierros Bergianskan puutarhassa jatkuu - tässä viimeisessä postauksessa on kuvia Edvard Andersonin kasvihuoneen kokoelmista.

Ensin täytyy kuitenkin mainita, että sisäänkäynnin yhteydessä oli pieni kahvila, jonka antimista sai nauttia kasvihuoneen puolella. Me emme tällä erää tätä mahdollisuutta käyttäneet, mutta idea on mielestäni hauska. Mikä voisi olla mukavampaa kuin juoda kupilliset kahvia vehreässä ympäristössä! Käytävien varrella olikin pieniä soppeja pöytineen, jossa ihmiset viettivät aikaa.

Mutta itse asiaan. Ensimmäisenä astutaan Välimeren saliin:













Salista pääsee jatkamaan pienempiin huoneisiin. Seuraavat kuvat saattavat olla Australian lajeista, mutta täyttä varmuutta ei ole - kokoelmat ja kuvat ovat mielessäni jo iloisesti sekaisin.







Californian kokoelman tunnistan sentään jälkikäteen kuvista helposti. Se näytti silmääni erittäin taitavasti kootulta ja nousikin suosikikseni. Tämä näkyy myös kuvien määrässä, en millään malttanut olla räpsimättä (enkä tietenkään liittämättä kaikkia kuvia tähän):











Kaktukset kuin jakkarat. Tosin eivät ehkä kovin mukavat sellaiset:







Saniaishuoneessa oli mahtava seinärakennelma kasveineen:







Trooppisessa salissa oli esillä orkideoita ja lihansyöjäkasveja:









Myös hyötykasveja oli, muun muassa sitruksia ja puuvillaa:







Ja kaikkea muuta eksoottista ja värikästä matkan varrelta:

















Tämän matkatarinan ja puutarhakierroksen päätteeksi sopii mielestäni hyvin "Naantalin Saulin" lausahdus, joka kesällä kaikessa naiiviudessaan hieman hymyilytti:
"Hämmentävää joskus ajatella, kun näkee esimerkiksi vaikka ranta-alpin ja mesiangervon vierekkäin ja sitten jää tuumailemaan, että kun molemmat syövät samaa multaa ja juovat samaa vettä, niin miten niistä voi tulla niin erilaisia.
Kyllä luonto on ihmeellinen."

No mutta tottahan se on!