Siivousta ja muoviruukkumietintöjä

Talven lähestyessä on taas aikaa keskittyä keskeneräisiin asioihin sisätiloissa. Tänään päätin siivota pannuhuoneen, joka toimii myös puutarhaan liittyvien tavaroiden ja työkalujen säilytyspaikkana.

Tilanne oli riistäytynyt kunnolla käsistä. Varoitus: kuvat saattavat järkyttää, nyt ollaan kaukana seesteisistä kukkakuvista.





Huuh, kasoja joka puolella: ruukkuja, puutarhahanskoja.. Keitin ison kupin kahvia (jonka sain juuri ja juuri mahtumaan pöydän kulmalle) ja tartuin hommiin.



Tulosta en sanoisi siistiksi, mutta olen tyytyväinen siihen, että jonkinlainen järjestys syntyi. Pöydällä on taas tilaa ja tavarat ovat omilla paikoillaan hyllyllä.



Pienemmät työkalut roikkuvat seinällä (eivätkä ole kadoksissa):



Tukikepit ovat siististi nipussa:



Mutta ne muoviruukut.. niitä on hurja määrä. En vain osaa heittää taimien istutuksen jälkeen ruukkuja pois, vaan jemmaan ne "kylvöjä varten". Meikäläisen kylvöille saattaisi tosin riittää hieman pienempi määrä kuin tämä kasa tässä:



En ole myöskään tainnut ihan sisäistää, minkälainen määrä muovijätettä taimikasvatuksesta syntyy. Plantagenilla taitaa olla palautusruukkuja, mutta harvemmin sieltä tulee ostettua mitään. Mitenköhän muut pk-seudun taimistot, onkohan missään taimiruukkujen uusiokäyttöä?

Joka tapauksessa pannuhuone on nyt järjestyksessä ja odottaa kevään kylvöjä. Optimistisesti voisi ajatella, että tässä on enää muutama kuukausi siemenluetteloiden selailuun :)

Pensasaitapohdintoja

Viikonloppu ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Tiesin, että joudun käyttämään pari tuntia työntekoon, mutta se ei riittänyt alkuunkaan - työt eivät valmistuneet odotuksieni mukaisesti ja tunnit koneella vain vierähtivät.

Sain hommat lopulta iltapäivällä viimeisteltyä. Loppuillan olen käyttänyt puutarhamietintöjen parissa. Se on kerta kaikkiaan rentouttavaa ja melkeinhän tässä jopa innostuukin :). Kävin päivällä napsimassa pari kuvaa syksyisestä pihastamme suunnittelun tueksi, joten tässäpä nyt ensimmäinen pohdinnan kohde:



Kuvassa on talon takaa alkava rinne, johon on kesällä perustettu muutama kukkapenkki ja kivikkopuutarha. Näiden takana rinne jatkaa loivaa nousuaan ja peittyy heiniin, saniaisiin ja villivadelmiin. Kuten kuvastakin näkyy, kyseinen heinikko ei ole kovin seesteinen tausta kukkapenkeille.

Rinne saisi puolestani pysyä sellaisenaan (etenkin koska villivadelmat tuottivat tänä kesänä loistavan sadon), mutta se pitäisi saada hieman piiloon. Jonkinlaista pensasaitaa olen siis siihen miettinyt. Mielellään nopeasti kasvavaa.
Mikään ei estä myöhemmin laajentamasta pihaa pensasaidan taakse, jos tila alkaa muualta loppumaan kesken. Siitä voisi tulla hauskakin elementti - jos pensasaidan takaa avautuisivat taas erilaiset kukkapenkit ja näkymät.

Kuva samasta rinteestä talon toiselta kulmalta, on tää nyt yhtä ryteikköä vaan! Eikä mikään ihme, kun kukkapenkkien reunat ovat viimeistelemättä ja polut rakentamatta loppuun asti.



Mutta ne pensaat, mitkä siihen kannattaisi valita? Olen selannut puutarhakirjoja ja googlannut muutamia vaihtoehtoja:

• Laikkukirjokanukka näyttää mahtavalta, mutta olisi aidanteena kenties liian kirjava - kun tarkoitus on hakea taustaa kukille.
• Hovijasmike voisi soveltua - tykkään kaikista jasmikkeista, mutta sopisiko se ulkonäöllisesti tuon hieman karun ja kivisen takapihan keskelle?
• Kaikki syreenit ovat hyviä vaihtoehtoja. Kyseiseen paikkaan valitsisin kentien unkarinsyreenin, on ilmeisesti melko nopeakasvuinen ja toisaalta sen voi leikata tarvittaessa alas.

Onhan tässä onneksi koko talvi aikaa pohtia. Lisäksi tulisi päättää, riittääkö pensasaidalle pelkkä maan mylläys ja kääntäminen, vai täytyykö tuoltakin poimia kaikki saniaisten juuret ja virittää aidanteen sivuille juuriesteet.

Vuosien päästä rinteessä tulee kasvamaan myös puita. Olen bongannut tuolta pieniä puiden alkuja, joista haluaisin pitää ainakin vaahteran, tammen ja lehtikuusen. Puiden kasvaessa rinteen ilme tulee muuttumaan entisestään - mutta siihen on vielä aikaa.

Tukholman kasvitieteellinen puutarha: Edvard Andersonin konservatorio

Kierros Bergianskan puutarhassa jatkuu - tässä viimeisessä postauksessa on kuvia Edvard Andersonin kasvihuoneen kokoelmista.

Ensin täytyy kuitenkin mainita, että sisäänkäynnin yhteydessä oli pieni kahvila, jonka antimista sai nauttia kasvihuoneen puolella. Me emme tällä erää tätä mahdollisuutta käyttäneet, mutta idea on mielestäni hauska. Mikä voisi olla mukavampaa kuin juoda kupilliset kahvia vehreässä ympäristössä! Käytävien varrella olikin pieniä soppeja pöytineen, jossa ihmiset viettivät aikaa.

Mutta itse asiaan. Ensimmäisenä astutaan Välimeren saliin:













Salista pääsee jatkamaan pienempiin huoneisiin. Seuraavat kuvat saattavat olla Australian lajeista, mutta täyttä varmuutta ei ole - kokoelmat ja kuvat ovat mielessäni jo iloisesti sekaisin.







Californian kokoelman tunnistan sentään jälkikäteen kuvista helposti. Se näytti silmääni erittäin taitavasti kootulta ja nousikin suosikikseni. Tämä näkyy myös kuvien määrässä, en millään malttanut olla räpsimättä (enkä tietenkään liittämättä kaikkia kuvia tähän):











Kaktukset kuin jakkarat. Tosin eivät ehkä kovin mukavat sellaiset:







Saniaishuoneessa oli mahtava seinärakennelma kasveineen:







Trooppisessa salissa oli esillä orkideoita ja lihansyöjäkasveja:









Myös hyötykasveja oli, muun muassa sitruksia ja puuvillaa:







Ja kaikkea muuta eksoottista ja värikästä matkan varrelta:

















Tämän matkatarinan ja puutarhakierroksen päätteeksi sopii mielestäni hyvin "Naantalin Saulin" lausahdus, joka kesällä kaikessa naiiviudessaan hieman hymyilytti:
"Hämmentävää joskus ajatella, kun näkee esimerkiksi vaikka ranta-alpin ja mesiangervon vierekkäin ja sitten jää tuumailemaan, että kun molemmat syövät samaa multaa ja juovat samaa vettä, niin miten niistä voi tulla niin erilaisia.
Kyllä luonto on ihmeellinen."

No mutta tottahan se on!

Puutarhurin vastaisku eli Nyt saa talvi tulla

Edellisen postauksen lievä paniikki on vaihtunut levollisuudeksi. Kaksi tehokasta päivää pihalla ja hommat alkavatkin olla tältä vuodelta pulkassa. Selkä on kipeä, mutta mieli levännyt.

Montakymmentä sipulia tuli istutettua maahan, tällä kertaa 'Ollioules' ja 'Lucky Strike' -tulppaaneja talon taakse kukkapenkkeihin sekä pallerolaukkaa kivikkoon.



Tarjouksesta hankitut taimetkin löysivät vihdoin paikkansa, toivottavasti eivät pane myöhäistä istutusta pahakseen.
Reunusasteri, isokaunosilmä, palavarakkaus ja jokin, minkä kyltissä lukee syyshohdekukka 'Golden Queen', mutta joka ei sitä varmasti ole :) Vaikutta enemmän pieneltä puuvartiselta kivikkokasvilta. Kenties ensi vuonna selviää, mistä kyse:



Kaksi nuorta luumupuuta saivat talvisuojan:



Pihaa siistiessä löysin sieltä sun täältä pakastuneita tomaatteja. Kukahan lie ne "piilottanut". Tässä pari paviljongin rungolta kuvattuna:





Mitähän käy ruusukaalille? Sain taimet keväällä lahjaksi ja istutin ne terassin viereen laatikkoon. Vielä niiden pitäisi jaksaa kasvaa:



Pihalla oli tänään seuranani kaksi käpytikkaa. Harmikseni kamerassani oli laaja linssi, enkä kerennyt vaihtaa sitä teleputkeen. Rohkeita lintuja olivat, sain ihan rauhassa muutaman metrin päässä terassilla ottaa niistä kuvia.







Kovin on ruskeaa kuvissa. Vain kivikkoon istutettu tarhakylmänkukka luulee kevään tulleen: