Islannin matka, osa I: Reykjavík, Thingvellir, Kerid, Geysir ja Gullfoss

Puutarha-aiheita on tähän aikaan vuodesta vielä niukasti, joten palaan postauksissani edelliskesän matkoihin useamman matkakertomuksen ja kuvapläjäyksen voimin. Tästä alkaa noin seitsemän tai kahdeksan postauksen sarja Islannista. Tuumailin, että ajastan nämä matkakertomukset keskiviikolle, jotta postaustahti jakautuisi tasaisesti. Viikonloppuisin on aikaa kirjoittaa ajankohtaisista puutarha-asioista ja nämä matkatarinat saavat rullata siinä välissä omassa tahdissa :)
Matkapostauksissa olevia kuvia pystyy myös klikkaamaan isommaksi.

2017 kesällä toteutimme viimein pitkäaikaisen haaveen Islannin matkasta. Heinäkuun alussa pakkasimme tavarat (paljon retkivaatteita ja kerrospukeutumista), luovutimme talon ja kissat luotettavan läheisen hoiviin ja lensimme jännityksestä pakahtuen tulen ja jään saarelle. Odotukset Islannin suhteen olivat korkealla, eikä pieni saarivaltio todellakaan tuottanut pettymystä.

Ensimmäisenä matkapäivänä suuntasimme Þingvellirin (Thingvellir) kansallispuistoon Reykjavíkin lähistöllä. Thingvellir on Islannin parlamentin alltingin syntysija ja kokoontumispaikka vuoteen 1978 asti. Geologisesti Thingvellir sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen kohtaamispisteessä ja niiden erkanemisen toisistaan voi hahmottaa alueen läpi kulkevia kallioseinämiä katsoessa.







Maisemia ei kuitenkaan voinut sanoa huikeiksi, koska vastaavaa on tullut nähtyä vaikkapa Norjassa. Ilma oli kuitenkin kaunis ja aurinkoinen, joten leppoisa kävely vehreiden maisemien läpi oli pelkästään mukavaa.









Iltapäivällä vetäydyimme Reykjavíkiin ja tutustuimme kaupunkiin kävelemällä. Parhaat näkymät avautuivat Tjörnin-lammen varrelta.





Paikallisia:



Seuraavana aamuna suutasimme vuokra-Toyotamme taas kohti uusia nähtävyyksiä Islannin eteläosissa. Ennen Hveragerðia oleva pysähdyspaikka vuorenrinteellä tarjosi hienoja näkymiä alas laaksoon.



Päivän ensimmäinen kohde oli Kerið (Kerid) -kraatteri. Hieno kohde, jonka katsomisesta sai pulittaa maanomistajille 200 islannin kruunua per henkilö. Ihan kohtuullinen korvaus kyseisestä näkymästä.  Kävelimme myös kraatterin pohjalle, mutta täytyy todeta, että näkymät olivat paremmat ylhäältä päin. Laskeutumisen voi siis hyvin jättää väliin.







Seuraava määränpää oli Geysirin geoterminen alue. Saapuessamme paikalle satoi kaatamalla, joten loikimme parkkipaikalta pikaisesti vierailukeskukseen ja löysimme sopivasti paikan herkulliset kakkutarjoilut. Pitihän sitä jotain tekemistä keksiä sateen varalle.



Vierailukeskuksen seinällä oli lampaan pää. Outoa - kyllä. Mutta silti tunnelmaan sopivaa.



Sateen hellitettyä hieman lähdimme tutustumaan tien toisella puolella jatkuvasti höyryävään alueeseen. Joka puolella oli varoituskylttejä siitä, että höyry ja virtaava vesi saattavat olla jopa kiehuvan kuumia.





Alueelle nimenkin antanut Geysir ei ole enää aktiivinen, mutta sen sijaan mahtavaa luonnonnäytelmää tarjoaa noin kymmenen minuutin välein purkautuva Strokkur. Meidän vierailun aikana purkaustiheys taisi olla jopa noin 5-6 minuuttia. Jokaista purkausta seurasivat katsojien yllättyneet huokaukset sekä kameralaukaisimien räpsymiset.

Hiljainen Geysir:



Strokkurin purkaus:





Blesin kuuma lähde:



Kerrassaan upea ja erikoinen nähtävyys, jossa Strokkurin purkauksia olisi voinut seurata mielenkiinnolla tuntikaupalla. Päivän agendalla oli kuitenkin vielä yksi kohde, noin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva mahtava Gullfossin vesiputous. Tämäkin nähtävyys oli mainio: vehreä laakso, jyrkät kallioseinämät ja mahtava vesimassa, joka nostatti vesihöyryä aina vierailijoihin asti.





Illalla palasimme vielä takaisin Reykjavíkiin, josta seuraavana aamuna lähdimme kiertämään saarta vastapäivään.