sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Puutarhablogi heräilee kevääseen

Hei blogi, pitkästä aikaa! Poissaololleni ei ole mitään selkeää syytä. Syksyisin on aina työkiireitä ja paljon muuta tekemistä, se vaikutti ehkä osittain asiaan. Mutta nyt minulla on aikaa. Viikon päivät olen viettänyt etätöissä, joka tarkoittaa runsaat pari tuntia lisää aikaa per päivä, kun ei tarvitse matkustaa toimistolle. Olen pessyt viikon aikana kaikki pyykit, siivonnut, järjestänyt tavaroita, ulkoillut. Kylvänyt ja vaihtanut pelargoneille mullat, remontoinut ja tehnyt tänään jopa hieman pihahommia. Päivä on silti vasta puolessa välissä. Sitten keksin, että nyt olisi kerrankin aikaa päivittää kuulumisia blogiin. Ja kirjoittaa vihdoin parin viime vuoden matkakertomuksia, jotka ovat aina jääneet tekemättä.

Mutta niin, niitä kuulumisia.
Syksyllä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle kissaherrallemme. Jo pari vuotta kestänyt sairaus oli edennyt pitkälle, kissa laihtunut liikaa ja viimeisinä viikkoina hän oli hidastunut selvästi, eikä ruoka maistunut enää entisellä tavalla. Keskustelimme asiasta vielä viimeisen kerran eläinlääkärin kanssa ja teimme raskaan päätöksen kissan lopettamisesta. Hän sai kuitenkin elää 16 hyvää vuotta ja lepää nyt puutarhassamme vuorimännyn alla. Ikävä on suuri, kuten jokainen kissanomistaja varmasti tietää. Kaksi muuta kissaa pitävät kuitenkin huolen siitä, että tekemistä ja kissamaisia tilanteita piisaa.

IMG_20191020_173817_108

IMG_20191020_173817_105

Mitäs muuta. Alkuvuosi käynnistyi puutarhajuttujen osalta hyvin hitaasti. Valon lisääntyessä tilanne on kuitenkin muuttunut ja puutarhainspis kasvaa päivä päivältä. Paprikan kylvöni myöhästyivät selvästi, mutta tomaattien kanssa pääsin jo aikatauluun kiinni. Kylvöjen pääpaino on tänä vuonna kuitenkin vasta huhtikuussa, joten nyt mennään vielä himmaillen. Tällä hetkellä ensimmäiset paprikat ovat itäneet, mutta tomaatit eivät vielä.

Pelargonit selvisivät autotallissa talvesta kohtuullisesti. Muutama menetys tuli, mutta loput porskuttavat kohtuullisen hyvin. Vaihdoin niille eilen mullat ja todennäköisesti leikkaan ainakin muutamat kurottajat tulevina viikkoina alas.

20200322_134338

20200322_134351

Puutarhassa on jo elämää. Kävin tänään nauttimassa auringonpaisteesta ja leikkasin yhdestä penkistä talventörröttäjät alas. Aikaisempina vuosina olen silpunnut edellisvuoden kasvustoa yleensä melko nihkeissä oloissa - on ollut kylmää ja märkää, joissain penkeissä vielä luntakin. Tänään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Maa oli toki vielä jäässä, mutta kasvustot täysin kuivia, joten niitä oli suorastaan ilo silputa. Luonto herää jo kevääseen. Ensimmäiset krookukset kukkivat, piippoja nousee ja nuput pullistelevat.

20200322_115516

20200322_115615

Ruohosipuli heräilee:

20200322_115650

Pikkupihlaja-angervo starttaa aina ensimmäisten joukossa:

20200322_115855

Esikot eivät piittaa kylmistä öistä:

20200322_120010

Tästä se lähtee, erikoinen kevät. On ollut omituinen talvi ja kuka olisi voinutkaan arvata, että siirrymme vielä oudompaan kevääseen. Pysykää terveinä!

21 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta. 16 vuodessa ehtii lemmikkiin kiintyä ja sen menettäminen riipaisee syvästi. Vieläkin saatan olla kuulevinani Juuson ääniä, vaikka kissani on istunut pilven reunalla kohta kaksi vuotta.
    Kevät on kyllä innostavaa aikaa. Uutta löytyy puutarhasta yhä rivakampaa tahtia. Meille tuli eilen lunta ja yöllä kunnon pakkanen, joten tuli pikkuinen tauko piippovahtiin. Aurinko paistaa onneksi lämpimästi ja sulattaa taas vauhdilla "takatalven".
    Totta, outo talvi sai jatkokseen oudon kevään. Koitetaan pysyä terveinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin myös näkevinäni vanhan kissaherran alakerrassa yhtenä päivänä. Oikeasti kyseessä oli musta kurakaukalo, jonka olin nostanut kuivumaan seinää vasten, mutta kaikki muistot palasivat hetkessä takaisin.
      Nyt on taas hieman kylmempi viikko edessä, harmillisesti. Mutta kevään tuloa ei voi estää.

      Poista
  2. Osanottoni ystävän menetyksen johdosta. Kissoja on iso ikävä, menetimme Aatu-kissan viime syksynä ja vieläkin ikävä on kova. Täälläkin on ollut hienoja ja keväisiä ilmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Osanottoni myös teidän Aatu-kissan johdosta. Ikävä on tosiaan suuri. Ei enää mielen päällä päivittäin, mutta kissa saattaa muistua mieleen pienistäkin jutuista.

      Poista
  3. Luopuminen on aina surullista, osanottoni. Siellä on jo niin keväistä, täällä ei näy vielä keväänmerkkejä. Mutta joutsenia on jo lennellyt, onhan sekin keväänmerkki.
    Joo, outoja aikoja elämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta. Täällä on keväiset tunnelmat ja huomaan koko ajan kuvittelevani, että kevät on pidemmällä kuin mitä se oikeasti on. Esimerkiksi maa on edelleen ihan jäässä ja ensi viikolla on tiedossa taas -7 asteen yöpakkasia. Mutta kyllä se kevät vielä tulee.

      Poista
  4. Sepä surullista, että jouruutta luapumahan rakkahasta seuralaasesta. Onneksi jäi viälä keherääjiä tupahan. Etätöitä teköö ny yks sun toine. Saa nähärä, kuinka monelle siitä kehkeytyy normitilanne. Onneksi on kevät aluullansa. Se lämmittää miältä, oli sitte puutarhaa tai ei, tällääses kummallises tilantehes. Ihanasti krookukset jo kukas. Jospa meilläki ens viikon aikana ensimmääset aukees.....näkyys eres nuppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika.
      Todella outoa miettiä, kuinka kauan niitä etätöitä vielä joutuu tekemään. Mutta en halua miettiä liian pitkälle, mennään päivä kerrallaan. Tuleepahan ainakin tehtyä nyt sitten enemmän kotihommia.

      Poista
  5. Kevät ja sen mukanaan tuoma kasvu tuo iloa tänä koronan sävyttämänä aikana. Koetetaan pysyä terveinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kevät, tosiaan. Jos tämä koko eristäytyminen olisi iskenyt marraskuussa, voisi olla ihan erilaiset tunnelmat.

      Poista
  6. Osanottoni, tiedän miten tärkeitä kissat ovat. Kelpaahan sitä postausta tehdä kun noin paljon ihania kevään merkkejä jo näkyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva. Ja kyllä kevään tullessa sitä yllättäen alkaa multasormet syyhyämään ja mieli tekemään puutarhahommiin :)

      Poista
  7. Osanottoni rakkaan lemmikin menetyksestä. Ja tervetuloa takaisin blogimaailmaan! Kevät on juuri täydellinen hetki palata takaisin päivittämään kuulumisia. Teillä onkin jo ihanan keväistä siellä. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Nyt alkaa olla puutarhahommia kylvöjen lisäksi myös ulkona, eli tosiaan hyvä hetki aloittaa (taas) bloggailu :) Aurinkoa myös sinne!

      Poista
  8. Ikävää nämä lemmikkien menetykset mutta kuten sanoit 16 hyvää vuotta. Olenkin jo monesti kaivannut sinua ja mukavaa kun olet taas täällä. Minunkin kevät puuhat on käynnistynyt hitaasti, paitsi yllätys puusavotan teko kuusen kaaduttua mökillä. Sinä olet ollut tosi ahkera sisällä ja ulkona. Minun koneeni käynnistyy nyt todella hitaasti kaikinpuolin. Mutta eipä kiirettä olekkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila ihanista sanoistasi! Ei varmasti haittaa, että sulla on käynnistyminen hidasta, kevät on vasta aluillaan, vielä tässä ehtii vauhtiin päästä.

      Poista
  9. Todella erikoinen talvi ja poikkeuksellinen kevät. Onneksi valo lisääntyy ja saamme nauttia kevään merkeistä luonnossa ja toki myös sisällä, kun viherkasvit ovat heränneet myös valon myötä kasvamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tosiaan kevät ja valo! Tilanne harmittaisi varmasti paljon enemmän, jos tämä eristäytyminen olisi tullut syksyllä.

      Poista
  10. Keveät mullat kissaherralle, menetys koskettaa aina.
    Onneksi riittää taimi- ja pihahommia tämä kaiken koronahärdellin keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska. Tämän kaiken keskellä on tosiaan hyviäkin juttuja - onneksi on kevät ja aikaa puuhastella puutarhajuttujen parissa :)

      Poista
  11. Todellakin erikoinen kevät. Talvikin oli, kun ei ollut lunta. Kauniisti siellä jo kukkii. Toivotaan aurinkoisia ja terveitä päiviä.

    VastaaPoista