Linturetkellä Viikissä

Aurinkoisena sunnuntaina teimme miehen kanssa pienen retken Viikin pelloille. Olemme kävelleet siellä usein keväisin ja bonganneet töyhtöhyyppiä - varmoja kevään merkkejä :) Tällä kertaa kuitenkin jännitin lähtöä, koska epäilin kuntoni olevan edelleen huono kilpirauhasen liikatoimintaepisodin jäljiltä. Seinä tulikin vastaan runsaan tunnin käppäilyn jälkeen. Autolle oli vielä matkaa, joten ei auttanut kun marssia eteenpäin, mutta melkoista hoipertelua ja hapen haukkomista se loppumatka oli. Tulipa ainakin todennettua nykykunto ja treenaamisen tarve!

Tunnissa ehdin kuitenkin kuvata yhtä sun toista, kuten talventörröttäjiä:





Töyhtöhyypät olivat tietysti jo saapuneet. Keväällä Viikin pelloilla niiden näkeminen on melko lailla varma nakki.



Myös kiurut olivat löytäneet tiensä Viikkiin. Itsehän en valitettavasti lintua tunnistaisi, mutta kuulin lintuharrastajien puhuvan kiuruista :)



Kanadan- ja valkoposkihanhien joukot olivat saapuneet ja laidunsivat pelloilla.



Kanadanhanhi lepää ja valkoposket ihmettelevät:



Osa hanhista oli jäänyt vielä jään reunalle:



Sieltä ne lensivät pienissä ryhmissä pelloille.







Eräs kanadanhanhi näytti hieman oudolta: mustan nokan ja pään sijaan hän olikin valkokirjava. Osaako joku fiksumpi kertoa, onko tällainen väripoikkeama normaali?





Viikin arboretumissa oli useita lintujen ruokintapaikkoja. Yhdellä niistä huomasimme värikkään tiklin:



Toisen ruokintapisteen läheisyydessä hyppi sinitiainen:



Mereltä päin lensi peltojen suuntaan myös muutamia merihanhia.





Vaikka kävelyretken loppu oli rankka ja olin ihan poikki vielä kotiin päästyäni, oli hauskaa palata vaihteeksi rakkaan lintukuvausharrastuksen pariin. Ennen omakotitaloon muuttamista kävimme usein kävelyretkillä luonnossa, mutta nykyään puutarhanhoito on tempaissut mukaansa ja viikonloput tulee vietettyä pihalla kuopsuttaessa. Teleobjektiivia en ole ulkoiluttanut todella pitkään ja kuvaustaidot ovat päässeet ruostumaan. Mutta jospa jatkossa löytäisin enemmän aikaa luontoretkeilyyn ja -kuvaukseen, sen verran mukava fiilis siitä väsymystä lukuun ottamatta jäi.

Kevään merkkejä

Sunnuntaina sää vihdoinkin kirkastui, joten hipsin ulos etsimään ensimmäisiä maasta työntyviä lehtiä. Lunta täällä riittää vieläkin, mutta paikoin on maata näkyvissä.

Mirrinminttu ei kylmää kavahda: uutta kasvua pukkaa:



Aurinkoisemmalla paikalla sijaitseva kohopenkki alkaa ilmestyä lumen alta esille. Lakastuneiden harmaamalvikkien juurella näkyi jo vihreitä lehtiä!



Tummanpunaisen kaukasianmaksaruohon leiskuvat lehdet erottuvat hyvin ruskeiden lehtien keskeltä:



Kivikossa vihertää myös. En tiedä kasvin nimeä, mutta upea se on:



Toivoa siis on! Monta päivää olen harmitellut pihalla sitkeästi pysyvää lumipeitettä, mutta kasvit ovat lumesta huolimatta jo heränneet tai ainakin hyvin valmiina kasvuspurttiin. Ensimmäisten auringonsäteiden osuttua maahan alkaa sieltä hyvällä vauhdilla nousemaan piippoa ja lehteä. Ja kohta niiden perässä ei meinaa enää pysyä :)

Esikasvatuksia ja ensimmäisiä piippoja

Yritin tänään lähteä pihahommiin, suunnitelmissa lähinnä siivota kasvihuone ja ottaa mittoja tarkempaa suunnittelua varten. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, koska ensinnäkin en löytänyt mistään pihaharjaa. En ymmärrä, minne yksi harja voi talven aikana kadota?
Toisekseen pihalla oli lähes mahdotonta hengittää, koska naapuri poltti risuja. Roudasin kuitenkin grillin pois kasvihuoneesta talvisäilytyksestä ja vein tilalle pienen parvekepöydän. Pienin askelin kesää kohden!

Näkymät ulkona olivat melko lohduttomia, koska lunta riittää:



Melkein puolivahingossa huomasin kuitenkin ensimmäiset piipot! Terassin vierestä on lumi jo sulanut ja ensimmäiset krookukset näyttävät hyvinkin lupaavilta. Muutama aurinkoinen päivä ja luvassa on kukintaa.



Koska ulkotöistä ei tullut mitään, siirryin sisälle kuvaamaan esikasvatuksia. Viikko sitten kylvetyt kasvit ovat itäneet niin hyvin, että kasvatustila on täyttynyt hyvällä vauhdilla. Ikkunanlaudalla rehottavat kukkineet narsissit, joita en ole raaskinut heittää vielä pois.



Sinitähtöset ovat itäneet, voi miten pieniä ne ovatkaan!



Untuvasulkahirssin piikit:



Myös kosmoskukat ja kesäpäivänhatut itivät nopeasti. Kylvörasiat ja ruukut kilpailevat tilasta kasvivalojen alla. Siirsin pelakuiden ja verenpisaroiden pikkutaimet yläkertaan ikkunan äärelle, saavat pärjätä tästä lähtien pelkällä luonnonvalolla.

Punavirmat koulittu ruukkuihin, laitoin tässä vaiheessa vielä neljä taimea yhteen ruukkuun:



Chilit ja kurkut ovat kasvaneet entisestään:



Tomaatit kylvin kuuden ruukun kehikkoon, saavat juurtua ja kasvaa siellä rauhassa. Koulimisen kanssa ei ole vielä kiirettä.



Pikkuruiset preeria-apilat koulittuina. Näiden kasvu on ollut hidasta. Taimivauvat kasvattavat kyllä lehtiä, mutta mitat pysyvät miniatyyrisinä:



Paprikat sen sijaan ovat hyvässä kasvuvauhdissa.



Tulisipa nyt kunnon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta päästäisiin lumesta eroon!

Kasvihuonekauden suunnittelua

Ensimmäinen kunnon kasvihuonevuosi on tuloillaan ja olen pähkäillyt tässä sekä sisustus- että kasvatusasioita. Millaisia kasvatusastioita hommaan vai käytänkö kasvusäkkejä? Kuinka paljon taimia tuonne oikeasti mahtuu, eli mitä kaikkea esikasvatan? Mistä löydän varjostusverhot ja miten ne kiinnitetään? Pitääkö asentaa vielä toinen kattoikkuna?

Tekemällä tietysti oppii, ja monet asiat selviävät varmasti melkein kuin itsestään, kunhan kasvihuonekausi alkaa. Ensin täytyy kuitenkin panostaa kasvatusastioihin.
Gitta pohti blogissaan laastipaljujen turvallisuutta. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista kirjoitti kasvatusastioista inspiroivilla kuvilla varustetun postauksen.
Itse kallistun myös siihen, että laastipaljut olisivat kasvihuoneesssa todella käteviä, mutta eivät sovellu syötävien kasvien kasvatukseen.

Mitä sitten niiden tilalle? Olen etsinyt korvaavia vaihtoehtoja. Sellaisia ovat esimerkiksi Motonetin muuttolaatikko, Clas Ohlsonin läpinäkyvä laatikko, AJ Tuotteiden harmaa muovilaatikko. Nämä kaikki ovat elintarvikehyväksyttyä muovia, mutta läpinäkyvä tai valkoinen muovi mietityttävät, koska pelkään juurien palamista kesähelteillä. AJ Tuotteiden harmaa laatikko on siis tällä hetkellä listani kärjessä.

Osan kasveista, kuten tomaatit, aion kasvattaa kasvusäkeissä. Lannoittaminen on silloin huoletonta ja myös kosteus pysyy säkeissä melko hyvin.

Mutta mitä kaikkia kasveja kasvihuoneeseen on tulossa?

• No niitä tomaatteja! Olen kylvänyt 'Gardener's Delightin' ja 'Tanskan viennin' siemeniä. 

• Kasvihuonekurkku 'Femspot'
• Paprikoita: 'New Ace' ja 'Thor'

• Chilejä: 'Hot Lemon' ja 'Piment d'Espelette'

• Basilikaa tomaattien viereen (kuvassa olevan lisäksi myös ihan tavisvihreää)
• Meloni 'Petit Gris de Rennes Melone' - jännittää tuleeko tästä mitään!

• Näille kavereiksi ainakin pelargoneja

Ennen kesähelteitä täytyy vielä ostaa ja kiinnittää varjostusverhot. Jossain päin internetiä näin vinkin Ikean edullisista harsomaisista verhoista, joita voisi tähän tarkoitukseen käyttää.
Lisäksi keksin, että kasvihuoneeseen täytyisi saada lämmitin. Näin ei tarvitsisi pelätä myöhäisiä hallaöitä ja lisäksi kasvihuone voisi toimia jo keväällä taimikasvattamona. Tässä kohtaa mieheni tuli apuun ja asensi kasvariin pistorasian sekä hankki lämmittimen. Ihanan tehokasta!



Lisäksi täytyy keksiä suunnitelma kasvihuoneen ympäristölle, joka tällä hetkellä (tai pian lumien sulattua) on pelkkää savea ja rikkaruohoja.

Kaikki alkaa kuitenkin olla melkein toteutusta vaille valmis, joten kevät saisi pian tulla! :)

Rennoissa tunnelmissa

Takana on työntäyteinen viikko täynnä mielenkiintoisia ja innostavia projekteja. Huomaan kuitenkin, että kiireisinä viikkoina tarvitsen enemmän lepoa ja unta. Iltaisin kotona tietokoneen avaaminen ei ole myöskään ollut prioriteettilistalla. Mutta nopeatahtisen viikon jälkeen parasta on lauantai ilman yhtäkään suunnitelmaa. Tykkään kovasti niistä viikonlopuista, kun saan olla vaan kotona ja tehdä asioita omassa tahdissa, kuten juoda kahvit aamulla sängyssä lehteä lukien, jopa siivota pikkuhiljaa ja lösähtää vaikka sohvalle kun siltä tuntuu. Tänään on ollut juuri sellainen rento lauantai :)

Aiemmin viikolla postiin tupsahti ihana kirjekuori Päivänpesän elämää -blogin Katjalta. Voitin hänen blogin arvonnassa vaaleanpunaisten kukkien siemeniä - miten täydellinen palkinto tällaiselle pinkkien kukkasten ystävälle! Kiitos Katja mukavasta arvonnasta! :)



Iltapäivällä pääsin koulintahommiin. Esikasvatuspöytä alkaa hyvää vauhtia täyttyä purkeista ja kasveista. Joudun nyt hieman hillitsemään maaliskuun kylvöjä ja odottamaan niiden kanssa varmaankin huhtikuun alkuun asti, jolloin saan siirrettyä osan kasveista yläkertaan luonnonvaloon. Muistelisin, että huhtikuussa on jo kivasti valoa ikkunanlaudalla.

Koulin punavirmat:



.. ja paprikat omiin purkkeihin. Taustalla pilkottaa myös tomaatin hujoppitaimia.



Chilit ovat kasvaneet hyvää vauhtia. Myös kasvihuonekurkuille on ilmestynyt ensimmäiset varsinaisten lehtien alut. Kuvan keskellä on ilmeisesti jokin apila, joka iti nuokkulaukan kylvöstä. Höh ja pöh!



Verenpisaran pistokastaimet ovat pulskistumassa hyvää vauhtia:



BBC:ltä on alkanut taas uusi Gardener's Worldin kausi. Ensimmäinen jakso näyttäisi olevan myös YouTubessa katsottavana. Briteissä on jo runsaat kymmenen astetta lämmintä, maa vihertää ja narsissit kukkivat. Kateelliseksi käy juuri tähän aikaan vuodesta, kun ulkona on vielä lunta, eikä meillä näy vielä edes piippoja. Ohjelmaa aiempina vuosina katsoessani olen kuitenkin huomannut, että erot tasaantuvat joskus toukokuun paikkeilla. En tiedä että lämpeneekö ilma täällä sitten vauhdikkaammin vai mistä on kyse. Lisäksi tietysti valoa ei taida sielläkään olla yhtään enempää tarjolla tähän aikaan vuodesta.

Kevättä haikeana odotellessa - rentoa viikonloppua kaikille!

Keväisiä hetkiä

Koko viikonloppuna on ollut aivan mainio sää: ilma kevyesti plussalla ja aurinko paistaa kirkkaana. Täydellinen keli viettää aikaa ulkona. Siksi suuntasimme aamukahvien jälkeen pihalle siivoamaan linnunpönttöjä. Ensin ne piti tietysti hakea eri paikoista.

Pienempää ja suurempaa mökkiä, yhteensä kahdeksan pönttöä:



Pönttöjen avaamisen jälkeen selvisi viime vuoden saldo: kaksi linnunpesää ja yksi ampiaispesä, hrr. Saa nähdä, onko tänä kesänä enemmän pesijöitä. Toivottavasti ei kuitenkaan ampiaisia!
Kun pöntöt tuli siivottua ja kiinnitettyä takaisin paikoilleen, oli aika tarkistaa kasvihuoneen tilanne. Siellähän oli jo kesäinen tunnelma ja parikymmentä astetta lämmintä!



Mietimme miehen kanssa kasvihuoneen tulevan kesän järjestystä (minne runkotomaatit ja minne matalammat lajit), varjostusverhojen kiinnittämistä ja kaikkea muuta pientä. Johan lähti ajatukset laukkaamaan ja suunnitelmia tupsahti päähän yksi toisensa jälkeen :) Kyllä aurinko ja keväinen tunnelma saavat multasormet syyhyämään!

Nyt iltapäivällä istun sisällä ja nautin auringon viimeisistä säteistä sekä sähäköistä tulilatvoista, jotka sain viikko sitten lahjaksi mieheltä. Olin ihan huuli pyöreänä, koska harvemmin hän muistaa minua kukilla. Tänä keväänä olen saanut kuitenkin kukkia jo kaksi kertaa: ensin eräänä viikonloppuna kun olin ihan rikkipoikki kilppariongelmien takia ja nyt toistamiseen. Tällä kertaa perusteluna oli se, että koska yritän vähentää sokerinsyöntiä, niin suklaan sijaan piti tuoda kukkia. Hyväksyn täysin tämän logiikan :) Ja on se vaan ihanaa, että toinen muistaa ja yllättää.





Keväistä alkavaa viikkoa!

Hyvät ja huonot

Maalaistytön taimitarhassa -blogissa oli kiva postaus oman puutarhan hyvistä ja huonoista puolista. Alunperin idea taisi lähteä vaalean vihreää -blogin Pidän/En pidä -postauksesta.
Tuumailin, että voisi olla mukavaa pohtia meidänkin pihaa siltä kulmalta. Yleensä havaitsen helpommin virheitä kuin onnistumisia ja keskityn tyypillisimmin heikkouksiin, joten nytkin mieleeni juolahtivat ensin kaikki asiat, jotka puutarhassamme ovat pielessä! Mutta sellainen mietintä ei ole kovin hauskaa :) Joten yritän nyt kunnolla paneutua puutarhani hyvien puolien keksimiseen.

Plussat:
- Talomme sijaitsee rinnetontilla, joten seisova vesi on harvoin ongelma. Tämä on suuri plussa etenkin siksi, koska maalajina on savi. Lisäksi rinne avautuu itään päin, joten aamuauringon ensimmäiset säteet osuvat taatusti pihallemme.

Yksi ensimmäisistä kuvista muuttomme jälkeen, napattu joitakin vuosia sitten ylärinteestä:



... kuva johdattaa samalla myös seuraavaan plussaan, eli:

- Tontti on iso ja monimuotoinen. On nurmikkoa, kiviä ja vanhaa metsäpohjaa. Periaatteessa mahdollisuuksia luoda upea puutarha on mukavasti, jos vain osaisi :) Lisäksi suuri osa tontista tarjoaa luonnonmukaisia näkymiä: vanhoja kuusia ja katajia, villivadelmia ja mustikoita - on ihan mieletöntä herkutella villivadelmilla omalla takapihalla!

Pieni männikkö tontillamme:



Mustikoita takapihalta:



- Iso tontti mahdollistaa myös kaikenlaiset projektit :P Terassiraksan, kasvihuoneraksan, viljelylaatikot, kivikkoprojektin ... lista voi vain jatkua. Ja edelleen koko ajan tuntuu, että emme ole tehneet riittävän isosti ja näyttävästi, vaan rakennelmamme ovat vain pieniä pilkkuja villiintyneen luonnon keskellä.

Projekteja, projekteja:






- Tonttia ympäröivät isot kuuset ja sembramännyt. Ne ovat kauniita, toimivat näköesteenä ja tarjoavat hieman suojaa tuulilta. Lisäksi puut ovat oivallinen elinpaikka pikkulinnuille ja oraville.




Miinukset:
- Rinnetontti tarkoittaa meidän tapauksessa myös kovia tuulia, jotka puhaltavat ympäröiviltä pelloilta suoraan rinnettämme kohti. Tosin säännöllisesti kasveja pöllyttävä tuuli pitää tuholaiset loitolla, joten enpä valita :)

Viereisillä pelloilla myrskyää:



- Savinen maapohja. Sitä voi menestyksekkäästi kaivaa vain muutaman viikon ajan keväällä ja syksyllä. Muina aikoina maa on joko kivikovaa tai talvisin routivaa. Eikä mikään oikein kasva ilman maanparannusta. Paitsi tietysti rikkaruohot! Savimaa pysyy myös keväisin pidempään viileänä, joten kasvukautta saa odottaa hieman pidempään.

- Luonnontilainen tontti tarkoittaa myös sitä, että sananjalat ja kielot viihtyvät täällä mainiosti ja leviävät mieluusti kukkapenkkeihin. Uusien kukkapenkkien maa täytyy siis siivota juurista perinpohjin ja mielellään myös eristää juuriesteillä ympäröivien innokkaiden kasvien leviämiseltä.

Yksi reipas leviäjä, joka ei haittaa yhtään:



- Tärkeimmän nurmirinteen alla kulkee vesiputki porakaivolta talolle. Se tarkoittaa sitä, että alueelle ei kannata istuttaa puita tai isompia pensaita - eteen voi tulla tilanne, jolloin vesiputki täytyy kaivaa esille. Tämä harmittaa minua jonkun verran, koska kyseessä on aurinkoinen rinne suoraan terassin vieressä, enkä oikein keksi, mitä sille voisi tehdä. Perennoja voi tarvittaessa siirtää, mutta mitään kovin kiinteää tai hienoa en haluaisi kyseiseen kohtaan perustaa. Lisäksi miehen mielestä porakaivolle pitäisi tarvittaessa päästä pienellä kaivinkoneella, joten käytännössä jonkinlainen kaistale on pidettävä nurmikkona.

Vesiputkien kaivuu joitakin vuosia sitten - oli niin raastavaa seurata tätä kaaosta!



Tuntuu, että monet plussat ovat toisaalta miinuksia ja myös toisin päin. Piha ja puutarha ovat hyvässä ja pahassa aina omia ja niissä näkyy (tai ainakin alkaa näkymään..) oman käden jälki. Ja se taitaa olla se paras juttu.