Vihdoin puutarhaenergiaa

Jos muistatte viimeaikaisia postauksiani, niin olen niissä jo vähän aikaa valittanut innostuksen puutetta. Onneksi aina jossain vaiheessa tulee se hetki, kun on pötköttänyt tarpeeksi. Minulle se iski eilen aamulla!

Kuvituksena väriläiskiä muutaman viikon takaa. Neidonkurjenpolvi hehkuu punaisena:



Olin kylläkin hieman varautunut taas yhteen lököilyviikonloppuun, etenkin koska saavuin perjantain illalla yhdentoista maissa työmatkalta kotiin. Takana oli kaksi aivan mahtavaa päivää perehtymistä ja uusiin tyyppeihin tutustumista. Pitkiä päiviä, mutta todella antoisia. Kuvittelin nukkuvani ylipitkät yöunet, mutta mitä vielä, olin hereillä varhain, luin lehden ja katsoin sen jälkeen kahvikupposen ohella kauden viimeisen Gardener's Worldin. Jotain siinä Montyn leppoisassa tekemisessä on sellaista, joka herätti talviuneen vaipumassa olleen puutarhainnostukseni. Tällä kertaa ei haitannut nihkeä ilma eikä kova tuuli, vaan kipitin mielelläni ulos.

Syysasterit ovat vaan niin symppiksiä:



Ensin siirsimme miehen kanssa yhteistuumin viikolla tilatut polttopuut varastoon, jonka jälkeen mies jatkoi sielä pihalla kuivuneiden kuusien halkomishommia ja minä siirryin siistimään puutarhaa. Olipa siinä vielä tekemistä! Olen todellakin laiskotellut viime aikoina.
Tyhjensin kasvimaalta väsähtäneet sametti- ja kesäkukat, kärräsin laatikoihin lisää multaa ja käänsin maan. Multa oli taas kerran tiivistynyt lapion syvyydeltä saviklönteiksi, joten ihan hyvä että ehdin kääntää maan ennen pakkasia.

Lehtikuusen kellertävät neulaset ovat nyt jo kaikki tippuneet, mutta pari viikkoa sitten ne loistivat kauniisti:



Siivosin myös viimeisiä yksivuotisia pois kompostiin ja keräsin pihalla pitkin poikin olleita tarvikkeita, kastelukannuja, lapioita ja ties mitä takaisin omille paikoilleen. Nyt kaikki tavarat ovat epämääräisissä kasoissa pannuhuoneessa, jonka siivoaminen odottaa seuraavaa reippauspuuskaa.

Syysistutuksen pallokrysanteemi on alkanut kellertää. Tuloksena on hauskoja kaksivärisiä tupsuja:



Urakan jälkeen tulin sisälle ja nukahdin melkein heti sohvalle istuttuani päikkäreille :D Mutta oli hyvä päivä ja ihan mahtavaa löytää itsestään taas tekemisen into. Ja on huojentavaa huomata, että vaikka välillä puutarhanhoito ei jaksa yhtään kiinnostaa, niin oikealla hetkellä kaikki loksahtaa paikoilleen, fyysinen työ maistuu ja kaiken kruunaa päivän päätteeksi kehossa oleva mukava väsymys.