En ole jotenkin vielä saanut arjen rutiineista kunnon otetta. Unirytmi on vieläkin loma-ajassa ja yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi. Työpäivän jälkeen ei ole energiaa lähteä pihalle eikä oikeastaan tehdä mitään kovin järkevää. Tiedän, että tämä vielä muuttuu, kunhan pääsen vauhtiin mukaan.
Puutarhassa kasvimaa on nyt parhaimmillaan. Olen puputtanut herneitä ja nostanut porkkanoita. Tänä vuonna olen opetellut myös lehtikaalin käyttöä, pääosin wokkaamalla lehtiä. Kokeilin lehtikaalia muutama vuosi sitten, mutta en oikein keksinut sille mitään omaan arkeeni soveltuvaa käyttötapaa (tiedän että netti on trendireseptejä pullollaan :)), mutta tänä vuonna olen tykästynyt lehtikaaliin wokeissa.
Samalla myönnän, että kilahdin kaalikoille niin pahasti, että myrkytin lopulta lehtikaalejani pyretriinilla. Se siitä luonnonmukaisesta puutarhasta, jota vasta hetki sitten blogissa pohdiskelin.
Samettikukat loistavat lehtikaalin vieressä:
Perinteisen kesäkurpitsan lisäksi kokeilin tänä vuonna myös ufokurpitsoja. Mielestäni ne eivät maun puolesta ihan yllä vihreiden lajikkeiden tasolle, mutta ovat ainakin hauskoja!
'Polo' F1:
'Sunburst':
Sunnuntaina kiersin Avoimien Puutarhojen puitteissa kolmessa puutarhassa. Päivän päätteeksi päässä melkein suhisi - tuntui että kerralla tuli niin paljon uusia ajatuksia, ettei niitä pystynyt enää käsittelemään. En ole aiemmin oikeastaan vieraillut yksityisissä puutarhoissa. Siksi yritin pistää merkille sekä erilaisia yksityiskohtia että kokonaisuuden tunnelmaa. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, mutta ajatuksia sitäkin enemmän :)
Tykästyin eniten puutarhaan, jossa oli rajallinen määrä erilaisia kasveja. Kokonaisuus näytti siistiltä, hyvin sommitellulta ja vaikuttavalta - jokainen laji sai tilaa näyttää hyvältä. Vastaavasti petyin hiukan puutarhaan, jossa oli enemmän erikoisuuksia, mutta kokonaisuus oli säpäleinen. Se siivitti miettimään omaa tekemistä ja kasvien hamstrausta. Päätin, että ensisijaisesti yritän panostaa puutarhassani suuriin ryhmiin, maaperässämme luonnostaan viihtyviin kasveihin sekä niiden yhteensopivuuteen. Tässä on vielä paaaljon tekemistä!
Heräteostoksista en varmasti pääse eroon, mutta yritän keskittää ne vain tiettyihin penkkeihin tai omille istutusalueilleen. Jotenkin musta tuntuu, että nyt mulla alkoi loksahtamaan päässä tiettyjä palasia paikoilleen. Vielä kun saisi sen näkymään puutarhassakin.
Myös omalla pihalla kannattaa yhä kiertää. Se on aina rakas, vaikka ei olekaan edustuskunnossa eikä sovellu Avoimien puutarhojen joukkoon. Tästä tulee mieleen se, kun joskus kissanäyttelyssä kuulin ohimennen tuomarin sanovan erään kissan olevan "lemmikkitasoa", eli ei siis näyttelytasoa. Mietin itsekseni, että olipa raadollista, ja että meidän kissat ovat todellakin maailman parasta lemmikkitasoa - ja samaa vertauskuvaa voisin käyttää puutarhastani :)
Ihana yllätys odotti kivikossa, tarhakylmänkukka kukkii toistamiseen!
Purppurapunalatvat houkuttelevat perhosia:
Kiinanasteri aloittelee kukintaa ruukussa:
Mukavaa viikon jatkoa kaikille, toivotaan että sää tästä vielä lämpenee, edes hetkeksi!
Olipa mielenkiintoista lukea kommenttejasi puutarhakäyntien herättämistä ajatuksista. Alussa puutarhassani oli rajallinen määrä perennoja, useampia saman lajin perennoja säännöllisen muotoisissa ryhmissä perennapenkeissä. Sen jälkeen kun kävin Claude Monetin puutarhassa ja japanilainen ystäväni sanoi, että puutarhastani näkee että olen IT-alalla, niin olen yrittänyt tehdä puutarhasti "villimpää" istuttamalla monia perennalajeja sekaisin samassa penkissä ja hankkimalla saman perennan useita eri värejä ja lajeja. Jälkimäisellä tavalla puutarhaan on voinut hankkia enemmän erilaisia kasveja, mutta lopputulos on aika sekava. Nyt olen alkanut joidenkin perennapenkkien ja -alueiden osalta palata alkuperäiseen tyyliin. Pikkuhiljaa aion myös karsia eri kasvilajien määrää siten, että jätän puutarhaani vain rakkaimmat perenna- ja köynöslajit, mutta niiden lajeja (esim. pioneja ja kärhöjä) on edelleen paljon erilaisia.
VastaaPoistaVai että sulla on ollut insinöörimainen puutarha :D Onneksi puutarhassa on mahdollisuus muokata sitä itselleen aina kuhunkin hetkeen sopivaan malliin. Miten pystyt karsimaan lajikkeita? :O Toisaalta varmasti jos päässä on kirkas näkemys ja suunnitelma, niin sen mukaan pystyy toimimaan. Silloin tietää, että lopputuloksesta tulee hyvä.
PoistaTaidan eniten ihailla runsasta cottage-garden-tyylistä puutarhaa, mutta mielestäni sekin voi olla joko sillisalaatti tai vastaavasti tarkoin valikoiduilla kasveilla toteutettu.
Insinöörimäinen puutarha kuvaa hyvin entistä hyvin suoraviivaista puutarhaani :) Olen aina karsinut puutarhani kasvilajikkeita jos ostamani kasvi on paljastunut eri lajiksi tai en ole jostain syystä pitänytkään kasvista. Aikaisemmin kaikki puutarhaani "eksyneet" keltaiset, oranssit ja kirkkaan punaiset perennat saivat lähtöpassin heti kun näin "väärän" värisen kukan. Näkemykseni perennapenkkien yksinkertaistamisesta ei ole vielä kristallin kirkas, etenen pikemminkin kokeilemalla kuin tarkalla suunnittelulla.
PoistaNäin viime kesänä useampia cottage garden tyylisiä puutarhoja Englannissa. Ne voivat todellakin olla sillisalaattia tai kaunista katsottavaa. Googlaapa Sissinghurst white garden, niin näet harvinaisen tyylikkään monilajisen puutarhan, jossa kasvaa pelkästään valkokukkaisia kasveja.
Ooh, Sissinghurst! Olen kuullut ja nähnyt siitä tarinoita ja videokuvaa niin monessa brittien puutarhaohjelmassa, että koko paikka on saanut suorastaan mystiset piirteet :) Olisi upeaa ehtiä käymään siellä. Vaikka en mitenkään pystyisi pitäytymään pelkästään valkoisessa sävyssä :) Silti varmasti kaiken arvostuksen arvoinen paikka.
PoistaHauskoja ufoja sinulla kasvaa siellä. Avoimet puutarhat avasivat myös omat silmäni ja tajusin todella olevani hyötytarhuri. Kierroksella en nähnyt kunnollista kasvimaata taikka kasvihuonetta pullollaan tomaatteja. Suuret alat saamaa perennaa ovat näyttäviä ja siistejä. Hallittu villeys on näköjään vaikeaa toteuttaa, ilman sillisalattia.
VastaaPoistaKiva että sielläkin on tullut valaistumisia! Taisin kierroksellani nähdä kahdessa kohteessa sekä viljelylaatikoita että kasvihuoneita, mutta keskityin selvästi enemmän koristekasveihin :) TOsin voi olla, että ensi vuosi menee itselläkin kasvihuonehuumassa.. saa nähdä.
PoistaOlen samaa mieltä, että hallittu villeys kuulostaa jo ajatuksena mahdottomalta :D
Minun lehtikaalit kärsivät myös kaalikoiden hyökkäyksistä. Revin kaikki reikäiset lehdet pois ja nyt näyttäs varsien päässä olevan terveitä lehtiä. Kuivaaminen on kätevä tapa säilöä lehtikaalta. Viime syksynä kuivasin ensi kertaa. Kuivana murensin ja sitten on helppo lisätä lehtikaalta ruokaan kuin ruokaan.
VastaaPoistaOlisi varmasti pitänyt odottaa, että aika hoitaa kaalikoit. Ehkä ensi vuonna sitten. Lehtikaali tuottaa kuitenkin niin pitkään syksyyn satoa, että pieni odotus ei haittaa.
PoistaKuivaaminen on jännä idea! Käytitkö ihan kuivuria/uunia tms?
Leivinuunin jälkilämmössä kuivasin, luukku raollaan.
PoistaIhana vertaus tuo lemmikkitason puutarha:)
VastaaPoistaKauniin värinen tuo kylmäkukka.
Hihi, todellakin lemmikkitason puutarha, mutta se ei tarkoita, että se olisi yhtään vähemmän rakas :)
PoistaHyviä vertauksia. On tämä puutarhahöpsöjen tai todesta ottajien joukko niin kirjavaa, ettei tosikaan. Onneksi meille kaikille löytyy se oma rakkain pihamme. Penkit ja istutusalueet elää, ainakin itsellä ajatukset ja mieltymykset ovat vuosien saatossa muuttuneet. silti tuntuuettä vaikka kuinka muokkaa, siirtää ja tarkasti harkitsee, kohta alue on taas jotenkin "huono"
VastaaPoistaOnneks kunto ei enää anna periksi tehdä mitään isompia muutoksia, joutuu vain pienillä säädöillää mennä eteenpäin.
Toisaalta puutarhanhoito voisi käydä tylsäksi, jos puutarha olisi "valmis". Noh, meillä ei ainakaan ole vielä edes toivoa siitä :)
PoistaMinunkin piti kylvää ufo-kurpitsoja, mutta kylvöhetkellä oli siemenpussi hukassa, joten en kylvänyt.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että isot alueet samaa kasvia ovat tyylikkäämpiä, selkeämpiä, mutta silti hamstraan paljon kasveja. Oma silmä kertoo, mikä näyttää hyvältä ja muista viis. Minä kiersin kaukaa sellaiset hienot, sliipatut, viimeisenpäälle olevat puutarhat, koska omastani ei koskaan tule sellaista, rentomeininki on parasta.
On se puutarhanhoito omassakin mielessä ristiriitaista. Toisaalta toiveita rajoittaa myös tontin koko, maaperä ja ilmasto. Ja sitten on tietysti se kasvihamstraus, joka saattaa sekoittaa parhaatkin suunnitelmat :)
PoistaUskon että minullakin on superrakas lemmikkitason puutarha, se riittää ja se on aika vaativa kuitenkin kun päässä suhisee ajatukset ja kaikkea tekisi mieli, kaikkeen hurahtaa niin helpolla ja järki koittaa pysyä kirkkaana mukana!
VastaaPoistaAikanaan kokeilin noita kurpitsoita ja päädyin muutamaan hyvään...lehtikaali on ihanaa ja kanatkin niistä tykkäävät!
Sillä mennään mikä kulloinkin tuntuu parhaalta idealta :) Puutarha on mielestäni kuitenkin hyvin armollinen, se muovautuu tarhurin toiveiden mukaan, kokeilemalla ja olemalla kärsivällinen..
PoistaMulla kasvaa ekaa kertaa ufoja, mutta ihan vielä en ole päässyt niitä maistamaan. Muuta kesäkurpitsasatoa on sen sijaan tullut todella runsaasti.
VastaaPoistaLemmikkitasoa - niin ovat meidän kissat ja puutarhakin, ja hyvä minusta niin:)
Minulla kesäkurpitsat kasvavat melko hitaasti ja olenkin miettinyt, olisiko nyt lisälannoituksen aika. Toisaalta myös viileä ilma voi vaikuttaa.. Kesäkurpitsa on ihan vihannesten kärkeä :)
Poista