Pientä vitkuttelua

Viikonloppu on ollut ihan luksusta! Lämmin ja sateeton sää sekä aikaa puutarhalle - siinä ovat hyvän viikonlopun ainekset.

Lauantaina lähdin heti aamusta Marketanpuistoon puutarhamarkkinoille. Tällä kertaa vilskettä ja myyntipisteitä oli selvästi vähemmän kuin keväällä. Ostin vain pikkuruisen mustakuusen ja päätin pienen kierroksen jälkeen palata omaan puutarhaan.

Marketanpuiston istutuksia:







Sain viikonloppuna vihdoinkin tehtyä pari hommaa, joihin tarttumista olen koko ajan lykännyt. Tiedättekö sellaiset tehtävät, jotka vaativat hiukan enemmän ahertamista ja siksi jotenkin jäävät aina muiden miellyttävämpien tekemisten varjoon?
Välttämäni asia numero yksi oli kuorikatteen lisääminen viljelylaatikoiden sekä kivikon ympärille. Vitkuttelua aiheutti suursäkin ja kasvimaan välissä oleva rinne, jonka nouseminen kottikärryillä ei ole mielipuuhaani. Mutta mitä hankalampi homma, sitä mukavampi on paistatella tyytyväisenä sen valmistuessa.



Toinen omasta mielestäni hankala "nakki" oli puutarhakompostin kääntäminen. Aloitin ensin hakettamalla vinon pinon oksia, josta sain säkillisen kelpoa oksasilppua kompostiin lisättäväksi.



Samalla tyhjensin keittiökompostin ja lisäsin siitä tullutta puolikypsää tavaraa puutarhakompostin väliin muhimaan. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tällainen miksaus on paras tapa kompostoida, mutta ainakin saan tällä tavalla hyödynnettyä hyvän osan puutarha- ja keittiöjätteestä. Nyt on ihan seesteinen olo, kun tämäkin homma on tehty, eikä kummittelemassa työlistalla :)



Päivän päätteeksi pesin vielä osan kylvöruukuista. Miten sekin homma on jäänyt hoitamatta, taitaa olla taas vitkuttelu kyseessä. Samalla pohdin, että jaksaako sitä vielä tänä vuonna lähteä laajentamaan yhtä penkkiä... Haluaisin siirtää muutamat kasvit kyseiseen laajennukseen, mutta se edellyttää hiukan lapiohommia. Miten sitä onkin tässä vaiheessa kesää laiskistunut jo niin paljon? :D Alkukeväästä piti jokaisena vapaana hetkenä kirmata lapion kanssa pihalle, mutta nyt on toisin, uusien asioiden aloittaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Onko tämä kisaväsymystä?



Miten on muilla, vieläkö riittää intoa tarttua toimeen? :)

Pitkästä aikaa puutarhassa

Tällä viikolla olen ilahduttavan monesti ehtinyt ja jaksanut lähteä iltaisin puutarhatöihin. Sateettomalla säällä on ollut tietysti myös osuutensa asiassa.

Tekemiset painottuvat huolto- ja hoitotoimenpiteisiin: kitkin (taas!) osan penkeistä ja syyslannoitin ne samalla. Heivasin väsähtäneitä kesäkukkia kompostiin ja siistin sorakäytäviä. Tartuin vihdoinkin myös ruohonleikkuriin ja hyökkäsin päättäväisesti nurmikon kimppuun. Kosteilla keleillä kasvuvauhtiin päässyt nurmialue muistutti tosin jo enemmän rehevää niittyä. Ruohonleikkuri yski ja murisi, mutta selvisi kuitenkin tehtävästään.

Tänään tein päivän päätteeksi kameran kanssa pihakierroksen ja huomasin, että puutarhassani ei ole enää kovinkaan paljon aiheita kukkakuviin. Kaikki kukkijat ovat joko esiintyneet jo blogissa tai ovat muuten vaan lopettelemassa. Tosin eihän toisto haittaa, kun kyse on kukista :) Siksi silkkiunikko pääsee uudelleen esille. Se on yhtä kaunis kuin kuukausi sitten ja tekee vaan uusia nuppuja:



Päivän yllättäjät ovat keväällä ulos kylvetyt sinipallo-ohdakkeet - lehtien välistä puskee pikkuisia palleroita!



Pilariomenapuut kantavat heti ensimmäisenä kesänä hedelmää:



Kasvihuoneessa on myös melkein juhlan paikka. Ensimmäiset tomaatit alkoivat punertaa lämpimien kelien ansiosta. Tosin tomaatit pääsivät kasvihuoneeseen vasta heinäkuun lopulla, joten mulla ei ollut niiden suhteen erityisiä odotuksia.



Kasvihuoneen toisen kulman ja puoli lattiaa on valloittanut miehen vesimelonikasvatus. Nyt kun kasvihuone on vielä tyhjillään, niin tämä itse asiassa piristää sitä kummasti.



Eikä siinä vielä kaikki! Rönsyjen lisäksi siellä kasvaa pieni pullukka :)



Havahduin tänään siihen, että elokuu on melkein ohi. Milloin tämä ehti tapahtua? No, vielä tässä on muutama päivä tätä kuuta jäljellä. Taidan lopettaa tämänkin postauksen samaan ajatukseen kuin viimeksi - toivottavasti sää pysyy järkevänä ja viikonloppuna on aikaa puutarhahommiin! Se tuntuu olevan nyt päällimmäisenä mielessä, pitäisi saada kaikenlaista vielä tehtyä!

Vierailu Arboretum Magnoliassa

Ajelimme tänään vierailulle Lohjalla sijaitsevaan Arboretum Magnoliaan. Luin kohteesta Rikkaruohoelämää -blogin postauksesta ja vaikutuin Betweenin kuvista. Todellisuus ei tuottanut pettymystä - puutarha oli kerrassaan upea.

Arboretum Magnolia on yksityispuutarha, joka on vasta tänä vuonna avattu yleisölle. Huomioni kiinnittyi maiseman korkeuseroihin, erilaisiin teema-alueisiin, kukkiviin hortensioihin sekä toki useisiin erilaisiin puulajeihin.

Rinnetontin oja - tämä sytytti ajatuksia myös meidän tontin pintavesien hallinnan suhteen, koska kaltevuutta piisaa meilläkin:







Suloiset pesäkuuset:



Havuja maanpeitteenä:



Kallionauhuksia oli puutarhassa useammassa paikassa. Muutenkin perennalajikkeet toistuivat paikasta toiseen - tätä haluaisin osata hyödyntää myös omassa puutarhassani. Taustan riukuaita erotti puutarhan metsäalueesta.



Arboretumissa vierailu oli nautinnollinen kokemus ja melkoinen kontrasti tälle viikolle. Viikkoon mahtui työelämän muutoksen tuulia: uusi työpaikka vahvistui ja nykyiselle täytyy pian jättää hyvästit. Vaikka olen muutoksesta innoissani, on tunnemyllerrys ollut suuri ja minunlaiselle helposti stressaantuvalle ihmiselle melkoisen rankka. On ollut vaikeita keskusteluja, surullisia hetkiä, tasajalkaa hyppimisen fiiliksiä sekä mielenkiintoisia mietteitä ja oivalluksia. Ja tämän kaiken päätteeksi iltoja, jolloin päivän kokemusten sulattaminen on vienyt voimat totaalisesti ja jäljelle on jäänyt vain yletön väsymys ja käpertymisen kaipuu.

Viikonloppuna on onneksi ollut aikaa palautua. Ystäväpariskunta vieraili meillä lauantaina ja keskustelumme veivät ajatukset muualle. Tämän päivän Arboretum Magnolia taas täytti pään aivan toisenlaisilla mietteillä - vihdoinkin pääsin miettimään puutarhaa!

Arboretum Magnolian uusin alue, tänä vuonna valmistunut kantopuutarha:





Tästäkin innostuin, koska kantojahan meillä piisaa :)



Huomatkaa hortensiakuja rinteen yläreunassa:



Kaunista kukintaa:







Ideoita tuli tukkukaupalla. Juuri kun olimme miehen kanssa keskustelleet maakellarista ja pengerryksistä, voila, sellaisia pääsi tutkailemaan tarkemmin:



Japanilaisen puutarhan oja:



Rodopolku:



... ja magnoliapolku:



Päällimmäisenä mieleen jäi suurella sydämmellä, vakuuttavalla näkemyksellä ja varmasti myös kovalla uurastuksella toteutettu upea puutarha. Ihastelin näkymiä, silitin puiden lehtiä ja hymyilin perhosille. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Ja mitä parhain päätös tälle viikolle.
Ensi viikolle on luvattu hieman parempia ilmoja, joten toivon että energiaa riittäisi myös omassa puutarhassa puuhasteluun - sitä onkin ollut jo ikävä.

Sadekuurojen välissä

Aamupäivällä meinasin tulla kiukuttelemaan blogin puolelle, että nyt kun mulla olisi kerrankin aikaa ja energiaa pihatöihin, niin sitten sataa kaatamalla koko viikonlopun. Erityisesti fiiliksiä nostattaa se, että eihän täällä yöllä sada, vaan hanat aukeaa aamulla noin kello kahdeksan maissa.

Sateen kastelemat:





En kuitenkaan ehtinyt näpytellä marmatuksiani, koska yhtäkkiä päivä kirkastui. Loikin nopeasti ulos ja kanttasin pari kukkapenkin reunaa. Teki todella hyvää päästä pitkästä aikaa puutarhanhoidon rentouttaviin tunnelmiin. Mies liittyi pian seuraani ja alkoi rakentamaan terassin kaiteen rimoitusta. Kaide valmistui tuota pikaa ja sen jälkeen saimme vihdoinkin kaivaa terassin viereen istutuskuopat tarha-alppikärhöille. Raukat olivat odottaneet ruukuissaan istutusta jo monta viikkoa.



Muutaman aurinkoisen tunnin jälkeen sade palasi jytinällä. Vääjäämättä näillä keleillä alkaa miettimään syksyä. Tai jopa ensi kevättä. Ostin nimittäin eilen siemenpussin ensi vuoden kesäkukkakylvöjä silmällä pitäen. Kääk. Lisäksi hamstrasin Plantagenin alehyllystä kaksi laakeaa ruukkua kevään sipulikukkia varten. Enkä tiedä, kehtaanko edes mainita, että olen selannut siementarjontaa myös netissä. Tämä on pakko pistää nyt poikki ja palata takaisin nykyhetkeen! Hei elokuu, saisimmeko hieman auringonpaistetta ja kesäistä lämpöä?

Syysesikko 'Deep Blue', tuorein houkutukseen lankeaminen:



Valkoinen kiinanasteri pääsi edellisen postauksen kuvaan, joten nyt on tasapuolisuuden nimissä vaaleanpunaisen vuoro:



Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kasvimaan kuulumisia ja Avoimien puutarhojen jälkimietintöjä

Nyt alkaa väkisin hiipimään mieleen syksyn tulo. Ilmat ovat koleat, sataa ja tuulee. Illat hämärtyvät nopeasti. Arki on käynnistynyt ja kesäloma enää kaukainen muisto. 

En ole jotenkin vielä saanut arjen rutiineista kunnon otetta. Unirytmi on vieläkin loma-ajassa ja yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi. Työpäivän jälkeen ei ole energiaa lähteä pihalle eikä oikeastaan tehdä mitään kovin järkevää. Tiedän, että tämä vielä muuttuu, kunhan pääsen vauhtiin mukaan.

Puutarhassa kasvimaa on nyt parhaimmillaan. Olen puputtanut herneitä ja nostanut porkkanoita. Tänä vuonna olen opetellut myös lehtikaalin käyttöä, pääosin wokkaamalla lehtiä. Kokeilin lehtikaalia muutama vuosi sitten, mutta en oikein keksinut sille mitään omaan arkeeni soveltuvaa käyttötapaa (tiedän että netti on trendireseptejä pullollaan :)), mutta tänä vuonna olen tykästynyt lehtikaaliin wokeissa. 

Samalla myönnän, että kilahdin kaalikoille niin pahasti, että myrkytin lopulta lehtikaalejani pyretriinilla. Se siitä luonnonmukaisesta puutarhasta, jota vasta hetki sitten blogissa pohdiskelin. 

Samettikukat loistavat lehtikaalin vieressä:

Perinteisen kesäkurpitsan lisäksi kokeilin tänä vuonna myös ufokurpitsoja. Mielestäni ne eivät maun puolesta ihan yllä vihreiden lajikkeiden tasolle, mutta ovat ainakin hauskoja! 

'Polo' F1:

'Sunburst':

Sunnuntaina kiersin Avoimien Puutarhojen puitteissa kolmessa puutarhassa. Päivän päätteeksi päässä melkein suhisi - tuntui että kerralla tuli niin paljon uusia ajatuksia, ettei niitä pystynyt enää käsittelemään. En ole aiemmin oikeastaan vieraillut yksityisissä puutarhoissa. Siksi yritin pistää merkille sekä erilaisia yksityiskohtia että kokonaisuuden tunnelmaa. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, mutta ajatuksia sitäkin enemmän :) 

Tykästyin eniten puutarhaan, jossa oli rajallinen määrä erilaisia kasveja. Kokonaisuus näytti siistiltä, hyvin sommitellulta ja vaikuttavalta - jokainen laji sai tilaa näyttää hyvältä. Vastaavasti petyin hiukan puutarhaan, jossa oli enemmän erikoisuuksia, mutta kokonaisuus oli säpäleinen. Se siivitti miettimään omaa tekemistä ja kasvien hamstrausta. Päätin, että ensisijaisesti yritän panostaa puutarhassani suuriin ryhmiin, maaperässämme luonnostaan viihtyviin kasveihin sekä niiden yhteensopivuuteen. Tässä on vielä paaaljon tekemistä! 

Heräteostoksista en varmasti pääse eroon, mutta yritän keskittää ne vain tiettyihin penkkeihin tai omille istutusalueilleen. Jotenkin musta tuntuu, että nyt mulla alkoi loksahtamaan päässä tiettyjä palasia paikoilleen. Vielä kun saisi sen näkymään puutarhassakin.

Myös omalla pihalla kannattaa yhä kiertää. Se on aina rakas, vaikka ei olekaan edustuskunnossa eikä sovellu Avoimien puutarhojen joukkoon. Tästä tulee mieleen se, kun joskus kissanäyttelyssä kuulin ohimennen tuomarin sanovan erään kissan olevan "lemmikkitasoa", eli ei siis näyttelytasoa. Mietin itsekseni, että olipa raadollista, ja että meidän kissat ovat todellakin maailman parasta lemmikkitasoa - ja samaa vertauskuvaa voisin käyttää puutarhastani :)

Ihana yllätys odotti kivikossa, tarhakylmänkukka kukkii toistamiseen!

Purppurapunalatvat houkuttelevat perhosia:

Kiinanasteri aloittelee kukintaa ruukussa:

Mukavaa viikon jatkoa kaikille, toivotaan että sää tästä vielä lämpenee, edes hetkeksi!

Haasteen tiimoilta

Sain mukavan tunnustuksen ja haasteen sekä Rikkaruohoelämää että Vaalean vihreää -blogista.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Blogi sai alkunsa lähes vuosi sitten syyskuussa. Olin sinä kesänä perustanut ensimmäiset kukkapenkkini ja otin varovaisia ensiaskelia puutarhanhoidon parissa. Osittain blogin perustamisen taustalla oli ajatus tallettaa jonnekin ensimmäiset onnistumisen tunnelmat ja kuvat, mutta toisaalta myös puida ja purkaa kokemattomuuden tuomia epäilyjä ja fiiliksiä.



Bloggaamisen myötä on avautunut ihan uusi maailma. Tunnen olevani melkein etuoikeutettu, kun olen päässyt seuraamaan erilaisten ihmisten puutarhaelämää ja -kokemuksia, lukemaan vinkkejä sekä näkemään toinen toistaan kauniimpia pihoja ja hyötytarhoja. Välillä on myös ihan levollista lukea, että joku muukin on tehnyt samoja mokia tai innostunut hiukan taimistolla tai kiroilee yhtä lailla harmillista säätilaa.

Kesäpäivänhattu 'Goldilocks':




3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Vankalla lähes vuoden pituisella bloggaajakokemuksella olen toki oppinut jo aivan runsaasti ohjeistaakseni muita :D
Itselleni ihan alussa oli innostavinta etsiä uusia kivoja blogeja lukulistalleni. Siirryin yhdestä blogista toiseen ja siitä taas linkkien kautta seuraavaan.

Kommentointi oli alkuun hiukan jännittävää, etenkin kun pidän itseäni välillä hieman Finnish Nightmares -tyyppisenä hahmona. Kommenttien kirjoittaminen ja lukeminen antaa mielestäni kuitenkin kaikkein eniten. Ihailen bloggaajia, jotka osaavat kirjoittaa pitkiä, järkeviä ja kannustavia kommentteja. Itselläni saattaa olla usein postauksen lukemisen jälkeen monta ajatusta päässä, mutta lopulta saan muotoiltua niistä vain yhden lauseen.



Bloggaamisen tekniseltä puolelta voisi yksi vinkki olla se, että testaa blogiasi eri alustoilla. Eli vieraile blogissasi tabletilla, puhelimella, toisella selaimella tai koneella ja tarkasta, näyttääkö kaikki siltä, miltä pitää.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. 

Kiitos haasteesta Between/Rikkaruohoelämää ja Vaalean vihreää!

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Nimeän tässä vaiheessa neljä blogia, napatkaa haaste matkaan, mikäli siltä tuntuu! :)

Kukkia ja koukeroita

Saaristopuutarha

Kasveja siellä ja täällä

Selätön puutarhuri

Kesäkukkakierros

Siemenestä kasvatetut kesäkukat ovat nyt melko hyvässä vaiheessa. Unikoiden kukinta alkaa olla ohi, mutta muita kukkijoita vielä riittää. Tervetuloa pienelle esittelykierrokselle!

En tiedä määritelläänkö kelloköynnös kesäkukaksi (ainakin se on yksivuotinen ja kukkii), mutta täytyy joka tapauksessa kirjoittaa siitä heti alkuun. Nimittäin köynnöksen ensimmäinen kukkanuppu on avautunut! Kukka on sävyltään melko vaalea, mutta tummenee nopeasti.



Kelloköynnös oli minulle ihan uusi tuttavuus, kuten tietysti monikin kasvi aloittelevalle puutarhurille, mutta en olisi varmaan itse koskaan älynnyt kasvattaa koko köynnöstä. Onneksi sain tähän hommaan pienen tönäisyn voittamalla helmikuussa Kukkia ja Koukeroita -blogin synttäriarvonnasta muun muassa pussillisen kelloköynnöksen siemeniä. Kylvökokeilun tuloksena oli kaksi reipasta taimea, jotka istutin terassin viereiseen kukkalaatikkoon. Ne ovat rehevöityneet hienosti ja peittävät yhdessä tsinnioiden kanssa näkymiä "joutomaalle". Ihan loistava kokeilu siis, nyt odotan innolla seuraavien kukkanuppujen avautumista.



Kylvin keväällä myös härmesalviaa. Pikkutaimet kasvoivat alkuvuonna loistavasti sisällä, mutta ulkona kukkapenkissä kasvu ei ole yltänyt ihan yhtä reippaaseen vauhtiin. Tosin en ole tarjonnut niille mitään lisälannoitusta. Ovat suloisia, mutta kukkapenkissä jäävät mielestäni runsaampien kukkien varjoon. Näitä voisin ensi vuonna kokeilla kasvattaa ruukussa, pääsisivät silloin varmasti parhaiten oikeuksiinsa.



Kasvupaikan ja -olosuhteiden eron näkee hyvin sinitähtösissä. Nämä ensimmäisen kuvan yksilöt kasvavat laatikossa kärhöjen juurella ja ovat saaneet varmasti osansa runsaasta lannoituksesta. Lehdet ovat tummanvihreät ja kasvit isokokoiset.



Toinen satsi kasvaa kukkapenkissä auringon paahteessa. Ovat selvästi haaleampia ja kooltaan pienempiä. Näille en ole tarjonnut lisälannoitusta.



Muhkeaan kasvuun on päässyt myös punarevonhäntä. Näissä pätee selvästi sääntö, että mitä suurempi ruukku, sitä isompi kasvi. Kuvan yksilöt ovat jättiruukussa ja kasvaneet parhaiten. Loput taimet istutin keskikokoisiin ruukkuihin ja ne ovat jääneet vajaa puolet pienemmiksi. Kaikilta löytyvät kuitenkin nämä hauskan punaiset jatkuvasti pituutta kasvavat kukinnot.
Vasta kuvia blogiin laittaessa tajusin, että revonhäntäni lehdet ovat ihan haaleat ja melko kitukasvuiset. Olenhan mä sen tietysti aiemminkin huomannut, mutta en ole uhrannut asialle sen syvällisempää ajatusta. Luulen, että syynä on se, että olen lorauttanut näille kesäkukkaravinnetta. Oletan, että jokin tasapainoisempi puutarharavinne voisi olla parempi.



Seuraavaksi söpöläinen espanjanneito. Sen pienet kukat ovat herkän kauniit, mutta niiden pastellisävyt  erottuvat heikosti viereisten kasvien (eli runsaskasvuisen myskimalvan) taustalta.



Myös ensimmäiset jättiolkikukan nuput ovat ilmestyneet näkyviin! Ihastuin kasviin viime syksynä Tukholman kasvitieteellisessä puutarhassa ja päätin kokeilla kylvöä itsekin. Ihanat loppukesän kukkijat!







Jos pitäisi valita, mikä näistä kokeiluista pääsee "jatkoon" ensi vuodelle, niin ehdottomasti punarevonhäntä ja kelloköynnös.