Viikonloppuna on taas satanut: eilen vähemmän, tänään enemmän. Isommat puutarhahommat jäivät väliin, mutta tunnelma oli otollisen kostea kasvien siirtämiseen ja viimeisten hankintojen istuttamiseen.
Pihalla häärätessäni huomasin värimintussa hometta, ilmeisesti härmää. Ei sinänsä mikään ihme tämän hellejakson päätteeksi, mutta harmittaa silti. Harkitsen juuri toimia - olisiko parasta leikata sairastuneen kasvin varret heti kokonaan pois? Nimittäin sairaan yksilön vieressä olevat värimintut eivät ole vielä saaneet tartuntaa, joten sillä voisin ehkäistä leviämistä.
Toinen yhtä miellyttävä löydös oli luumussa - hedelmät olivat täynnä kääriäisen tekemiä reikiä.
Moni kasvi kuitenkin kukkii ja kasvaa ongelmitta, täytyy ottaa niistä kaikki ilo irti. Väriä tarjoaa syysleimu 'Laura':
Rinteessä syysleimujen takana kukkii syyshortensia. Se jää nykyisellä paikallaan selvästi leimujen värikkään kukinnan varjoon, joten täytyy miettiä löytyisikö sille sopivampaa paikkaa.
Toisaalla säväyttävät tiikerililjat oranssilla väritykityksellä. En ole liljojen ylin ystävä (joskin varjolilja houkuttelisi), mutta pihassa jo alunperin kasvaneet tiikerililjat ovat saaneet silti jäädä paikoilleen. Ne kasvavat tontin reunalla kelta-oranssissa penkissä ja ovat siellä oikeastaan ihan edukseen.
Verenpisara 'Sir Matt Busby' on valloittavan ihana (ja täytyy sanoa, että sen sävyt ovat omaan silmääni paljon miellyttävämpiä kuin edellisen kuvan ärhäkkä oranssi :D):
Sen taustalla kasvaa pystykasvuinen 'Gartenmeister Bonstedt':
Toisessa ruukussa ilahduttavat 'Carmel Blue' (vasemmalla) ja 'Winston Churchill' (oikealla), kaikki keväällä hankituista pienistä pistokkaista kasvatettuja. Olen suorastaan ällistynyt pistokaskokeilujen onnistumisprosentista, siksi palaan yhä jälleen blogissa näiden pariin.
Kasvatin taimia ensin sisällä, jonka jälkeen istutin ne ulos isompiin ruukkuihin. Paikaksi valikoitui terassin vieressä oleva puolivarjoisa luonnontilainen alue. Paikka ei ole ideaali, mutta se tarjoaa sopivasti varjoa ja kasveja pystyy kuitenkin ihailemaan terassilta käsin. Lannoitin alussa reilusti ja säännöllisesti nestemäisellä lannoitteella ja nyt heinäkuun lopulla kasvit ovat yllättävänkin runsaita.
Lehdet ovat hieman kärsineet rakeista, mutta onneksi kukkanuput olivat raekuuron aikana pieniä ja selvisivät hyvin.
Jos jatketaan pistokaslinjalla, niin samasta setistä on peräisin myös kasvihuoneessa heliotroopin vieressä kukkiva 'Kr. Mary':
..sekä 'Villetta Burgundi':
Meillä ei oikein ole järkevää kasvien talvetustilaa (kuulemma autotalliin ei mahdu riveittäin ruukkuja, vaan siellä täytyy olla tilaa autolle ja työkaluille :O), mutta jos pistokaskasvatus on näin helppoa, taidan olla myös ensi keväänä tutkailemassa erään puutarhaketjun pistokasvalikoimia.
Musta tuntuu, että kamerani muistikortti on nyt pullollaan puutarhakuvia ja päässä on useita aihioita, joista haluaisin jättää muistijäljen blogiin. Kivaa aikaa!
Mukavaa lähestyvä uutta viikkoa!
Ihanan värinen syysleimu. Näyttää niin hyvälle hortensian kanssa!
VastaaPoistaVärit sopivat tosiaan hyvin yhteen. Minusta kuitenkin tuntuu, että syyshortensia ansaitsisi ihan oman paikan, jossa se voisi loistaa jopa yksinään. Tosin jos se kasvaa nykyisellä paikallaan vielä muutaman vuoden pituutta, niin se alkaa näkymäänkin ihan eri tavalla myös alarinteeseen päin. Silloin tosin siirtäminen onkin jo vaikeampaa. Hankalaa! :D
PoistaTuo oranssitykitys on aivan mainio!
VastaaPoistaEikö olekin sähäkkä! :D
PoistaIhania kuvia! Ostin viime syksyn alesta muutaman tiikerililjan, mutta eipä ole mitään näkynyt! Voi valtava tuota valkoista pelargonia, on upeassa kukassa. Verenpisarat on komeita myös.
VastaaPoistaVoi harmi että tiikerililjasi katosivat. Meidän liljat ovat viihtyneet täällä meitä pidempään. Kaivoin koko penkin pari vuotta sitten ylös, siistin rikkaruohoista ja istutin sieltä löytyneet liljan sipulit takaisin paikoilleen. Ilmeisesti innostuivat siitä :)
PoistaIhan mahtavaa kukkien väri tykitystä! Vaikka olenkin pinkin ystävä, niin tuo oranssin leiskutus näyttää upealta. Oletkin onnistunut mahtavasti pistokkaiden kanssa, toivottavasti saat ne jotenkin mahtumaan talveksi.
VastaaPoistaKokeilin pelargonioiden talvetusta kerran, mutta en ole varma jaksanko sitä enää. Tulisi muistaa välillä kastella ruukkuja, mulla se jäi niin helposti unholaan (vaikka osa kasveista selvisi silti). Voi olla että aloitan ensi keväänä taas pistokkaista.
PoistaPahus vieköön, pitäisiköhän innostua pisaroista ja pelakuista? Mulla olis se maakellarikin talvetukseen. Hienot kuvat!
VastaaPoistaOn niitä huonompiakin juttuja, mistä innostua :D Kokeile ihmeessä!
PoistaSinulla on paljon kauniita kukkia! Minusta syysleimun ja syyshortensian yhdistelmä on upea, jättäisin ne kasvamaan vierekkäin. Ihailen verenpisaroita ja pelakuita, mutta en ole koskaan kasvattanut niitä itse. Pitäisiköhän minunkin kokeilla ensi kesänä?
VastaaPoistaKiitos! Saatan jättää ne vierekkäin jo senkin takia, että en keksi äkkiseltään mitään parempaa paikkaa syyshortensialle :)
PoistaTämän kesän kokeilujen perusteella suosittelen ehdottomasti pelargonien ja verenpisaroiden kasvatusta! En tiedä mitä oikein odotin, mutta se oli yllättävän helppoa.
Komeita verenpisaroita!
VastaaPoistaKiitos Marja!
PoistaKauniita kukkakuvia. Pistokkaat ovat kyllä kätevän kokoisia keväällä sisällä.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus ja haaste: http://vaaleanvihrea.blogspot.fi/2016/08/tunnustus-ja-haaste_2.html
Ota mukaasi, jos tahdot.
Kiitos haasteesta! Nappaan sen ehdottomasti matkaan.
Poista