Korkeasaaressa

Kasvihuoneen rakentamisen lomassa pidimme yhden vapaapäivän, jolloin ei tarvinnut nostaa yhtään mitään painavaa, lapioida maata eikä pohtia maanrakennusratkaisuja tai kokoamisohjeita. Sen sijaan otimme suunnan Korkeasaareen. Viimeisestä vierailusta paikassa olikin vierähtänyt jo muutama vuosi.

Aurinkoisena kesäpäivänä moni muukin oli ajatellut samaa, koska Mustikkamaan parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä. Onneksi paikka löytyi hieman kauempaa ja lopulta ihmismassat vain hävisivät johonkin, koska eläintarhassa oli ihan hyvin tilaa hengittää ja kiertää.

Ensimmäisenä kohtasimme symppiksen oloisen villisian.



Karhuaitauksen luokse saavuimme juuri ruokinta-aikaan. Ruokintoja järjestetään eri aikoihin, tarkemmat tiedot löytyvät Korkeasaaren kotisivuilta. Karhujen ruokinta oli 10-15 minuuttia myöhässä, joten päädyimme näkemään sen tuurilla.

Karhu ennen ruokintaa:





Karhut houkuteltiin hetkeksi sisätiloihin, jolloin hoitajat kävivät tuomassa aitaukseen eväät. Tässä yksi ateria: raakoja kananmunia, omenoita ja jänis. Lisäksi tarjolla taisi olla kaloja.



Tämän jälkeen karhut päästettiin aterioimaan. Kananmunat napattiin ensimmäisenä, sen jälkeen toinen karhuista roudasi jäniksen luolaan ja toinen jäi syömään omenoita.



Kissalaakson asukkaat olivat pitkälti päiväunilla. Lumileopardista ja ilveksestä näkyi vain selkää tai korvatupsua. Amurintiikeri paistatteli yleisön näkyvissä.



Amurinleopardi:



Metsäkissa, joka ensisilmäyksellä näyttää melko lailla tavalliselta kotikissalta:



Amazoniassa oli persoonallisia apinoita. Yleisö ihastui tähän emonsa selässä matkaavaan pikkuapinaan:



Pikkumarmosetin vivahteikkaat ilmeet ovat kokonaisen kuvasarjan arvoisia.

Hei, olen söpö marmosetti:



Katotaas mitä täältä löytyy..



Ooh, erinomaista evästä:



Entä mitä sä siellä katselet?



Trooppisessa talossa kohtasimme myös erilaisia lintuja:





Sekä suloisia pikkumangusteja:



Ulkoaitauksessa näyttäytyi tunturipöllö, muiden vierailijoiden mukaan "Harri Potterin pöllö" :)



Nähtävää oli paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa. Korkeasaaressa on mielestäni melko suppea lajivalikoima, mutta tilat sekä eläimet ainakin näyttävät hyvin hoidetuilta. Alueella vapaasti vaeltavat ja maukuvaa ääntä pitävät riikinkukot säestävät eläintarhaelämystä.

Vielä muutama kuva eläintarhan asukeista:





Blogipostausta kirjoittaessani tutustuin tarkemmin myös Korkeasaaren kotisivuihin sekä eläintarhan tekemään suojelutyöhön. Päädyin myös lahjoittamaan pienen summan manulien ja pikkupandojen tueksi. Itselleen sopivan tukikohteen ja -tavan voi halutessaan löytää täältä.