Saariselän maisemissa

Palasimme tänään minilomalta Lapista. Ihan alkuun täytyy todeta, että se oli yksi parhaimmista matkoistamme koskaan. Ja tämä on paljon sanottu, koska en tykkää kylmästä, talviurheilu on mielestäni ihan käsittämätöntä puuhaa ja olen odottanut kevättä ja lumien sulamista kuin kuuta nousevaa. Reissun tarkoitus oli kuvata revontulia, mutta niitä emme pilvisen taivaan takia nähneet kertaakaan. Ja silti oli aivan mielettömän hauskaa ja mukavaa!

Viihdyimme Saariselän maisemissa kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä lähdimme kiipeämään Iisakkipäälle. Perille vei lumikenkäreitti, mutta sen pystyi kohtuullisen hyvin kävelemään myös ilman lumikenkiä. Aurinko pilkisti pilvien välistä ja maisemat olivat ihan uskomattomia. Kävely oli hidasta, koska jatkuvasti tuli pysähtyä kuvaamaan. 

Mitä ylemmäs noustiin, sitä lumisemmaksi ympäristö muuttui. 

Saavuimme puurajan yläpuolelle:

Viimeiset metrit huipulle:

Ylhäällä tuuli melko lujaa ja valokuvat otettua kipitimme nopeasti tunturin toista puolta alaspäin. Tässä kohtaa tuntui hieman aavemaiselta, koska ympärillä näkyi vain lunta. Lisäksi polku oli pehmeää, eli hieman polun viereen astuessa jalka valahti heti syvään lumeen.

Mutta ei mennyt pitkään kun saavuimme hiihtolatujen viereen. Mitkä maisemat!

Kävelyn jälkeen kameran kortilla oli yli kaksisataa kuvaa ja naamalla hyytymätön hymy.

Seuraavana päivänä kokeilimme kahden tunnin huskysafaria. Ensin saimme lyhyen koulutuksen koiravaljakon ohjaamiseen ja sen jälkeen pääsimmekin heti matkaan. Kuuden huskyn valjakko veti kahden hengen kelkkaa: toinen matkustajista istui reessä porontaljalla ja toinen ohjasi seisten jalasten päällä. Ylämäissä tuli auttaa koiria polkemalla vauhtia tai juoksemalla reen perässä. Puolessa välissä vaihdoimme paikkoja. Oli ihan mieletön kokemus nähdä koiria työssään. 

Huskyt odottavat malttamattomina lähtöä:

Ja sitten mentiin!

Edessämme oli vähän hitaampi valjakko, joita otimme kiinni. Välillä tuli siis jarruttaa ja odottaa, että he pääsevät turvallisen välimatkan päähän. Koirat kurkkivat pysähdyksillä taakse kuin ihmetellessä, mikä kestää. Osa koirista kellahti lumeen kieriskelemään.

Reitti mutkitteli kauniiden maisemien keskellä.

Meidän valjakon huskyt:

Jälkikasvua:

Jälkeenpäin juttelimme retken vetäjien kanssa. Heidän huskyt olivat pääosin siperian ja alaskan huskyjen sekoitusta. Sinisilmäisiä huskyja on kuulemma vain 20 prosenttia kaikista, mutta juuri he päätyvät tyypillisemmin elokuviin ja valokuviin - castingissa toteutetaan stereotyyppista kuvaa huskyista. 

Seuraavana päivänä kävimme laskettelemassa Ski Saariselän rinteillä. Olen lasketellut vain muutaman kerran elämässäni ja ensimmäisen tunnin jouduinkin käyttämään lasten mäessä kääntymisiä harjoitellen. En millään meinannut keksiä, miten käännökset onnistuisivat parhaiten, mutta lopulta ne vain lähtivät sujumaan. Tällöin uskallettiin lähteä tuolihissillä Kaunispään huipulle, josta alkoivat pidemmät laskettelureitit. Oli ihan huikean hauskaa! Välillä tankattiin kahviloissa pientä evästä ja kuumaa juomaa ja sitten jatkettiin taas. 

Ravintola "Huippu" Kaunispään huipulla:

Illat köllöttelimme hotellihuoneessa ja katsoimme telkkaria. Oli ihan rentouttavaa, kun ei ollut mitään paineita yrittää nähdä kaikkia nähtävyyksiä - kuten meille tyypillisesti käy muissa lomakohteissa. Sen sijaan bongattiin Yle Areenasta ohjelma nimeltä Sohvaperunat, jossa seurataan, kuinka tavalliset suomalaiset katsovat tv-ohjelmia. Miten älytön ohjelma, mutta tolkuttoman hauska. 

Tänään pääsimme kotiin kissojen luo. Kävin toki heti tarkastamassa myös kylvöt. Mukavasti oli taas ilmestynyt uutta kasvua! Ja nyt kun ei ole enää reissuja tiedossa, pääsen kylvämään myös maaliskuun siemenet. Kivaa puuhaa ensi viikolle :)