Sen sijaan olen tehnyt hommia sujuvasti ja ajoissa, ilman viime hetken epätoivoista paniikkia. Kärjistän toki hieman, ei se puutarhapuuhastelu ole aikaisempina vuosinakaan ollut yhtä stressiä. Mutta on siinä tahdissa jonkinlaista eroa kuitenkin havaittavissa. Siksi nautin tästä tämän kevään rauhallisesta fiiliksestä niin pitkään kuin pystyn. Kiireiset työpäivät pitkine työmatkoineen tekevät jossain vaiheessa kuitenkin paluun ja sitten täytyy sopeutua taas siihen arkeen.
Mutta sillä aikaa kun minä olen ottanut rennon letkeästi, on kevät tehnyt vauhdilla tuloaan. Toukokuun alun viileät päivät vaihtuivat lähes kesän lämpötiloihin. Kukkapenkeissä on kukinta tullut ja mennyt, vähän turhankin nopeasti esimerkiksi tulppaanien osalta.
Narsissien hempeyttä 8.5.:
Takatalvikin pääsi yllättämään:
Helmilijat ja esikot ovat kevään ensimmäisiä runsaita ja värikkäitä kukkijoita (20.5.):
Toukokuun loppupuolella oli tulppaanien parasta aikaa (24.5.):
Ja hempeä esikkopenkki villiintyi kukkaan:
Alppiruusu avasi nuppunsa samoihin aikoihin. Nyt kukinta on jo pitkälti ohi.
Toukokuun viimeisenä päivänä kukkivat parhaimmillaan pilari- ja koristeomenapuut:
Puutarhan vehreyttä toukokuun lopun iltahämärässä. Nurmikko ollaan jouduttu leikkaamaan jo kahteen otteeseen.
Alppikärhö ilahduttaa hempeillä kukkasävyillä:
Myöhäiset liljatulppaanit kukkivat vielä:
Kivikossa on elämää. Kylmänkukka puskee vaan uusia kukkanuppuja:
Ja sen lähistöllä on värikkäitä kukkamattoja:
Toukokuun työt ja projektit
Minulla ei pitänyt olla tänä keväänä puutarhaprojekteja, mutta kas kummaa, jotain pientä tuli silti keksittyä :) Mainitsin naapurille, että olen harkinnut mansikkapenkkiä ja sain häneltä saman tien ylimääräisiä mansikantaimia kokeiluun. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pistää töpinäksi ja perustaa uusi penkki. Ensin tietysti kivet pois. Pari pienempää sain itse siirrettyä pois, mutta tilanteen ollessa 2:0 (puutarhuri : kivet) pisti vastustaja kentälle suurimman pelaajan. Sitä sitten väännettiin miehen kanssa yhdessä pois.
Kiven poistamisen jälkeen oli enää helppoa hommaa jäljellä, eli mullan kärräämistä alapihalta ja mansikoiden istutusta. Nyt on pikkuinen penkki valmiina ja ensimmäiset kukatkin taimissa!
Toukokuun puolessa välissä sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi päärynäpuun. Aivan nappivalinta, olin jo vähän aikaan tuumaillut, että voisin kokeilla päärynän kasvatusta. Käärimme taas hihat ja istutimme puun suojaisammalle puolelle taloa. Kuvassa päärynän takana näkyy myös pieni vuorimänty, jonka alla lepää kissamme. Katsotaan, jos jossain kohtaa yhdistän päärynän, vuorimännyn ja vasemmalla näkyvän kukkapenkin yhdeksi alueeksi. Toistaiseksi mennään tällä.
Jokakeväinen homma on myös kasvihuoneessa vihertyvien daalioiden istuttaminen penkkiinsä. Sekin tehtävä on nyt suoritettu ja nyt vain toivotaan runsasta kukintaa.
Ruukkukaaos 9.5.
Daaliapenkki 31.5.
Toukokuussa istutin myös uuteen kaivon taakse perustettuun penkkiin taimia, jotka keräsin melkein kokonaan olemassaolevien kukkapenkkien siementaimista tai viimevuotisten kylvöjen kasvateista.
Ensimmäinen taimikasvatuksen tulos avaa uudessa penkissä jo nuppujaan. Tässä on japaninakileija, jonka siemenet sain blogisiemenkirjeestä :)
Kasvihuoneessa vallitsee edelleen pieni kaaos. Näkymä muistuttaa enemmän varastoa kuin kasvihuonetta. Mutta kyllä se siitä. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat pituutta ja kohtapuolin voin laittaa ne lopullisille kasvupaikoilleen.
Varasto?
Tomaatit ja paprikat rivissä. Tykkään noista mehu- ja maitopurkeista juuri tomaateille, sillä niihin saa isutettua taimet riittävän syvälle, ilman että tarvitsisi käyttää valtavan kokoisia ruukkuja.
Suoritin myös hieman ostoksia, tällaisia suloisia yrttien pikkutaimia oli rautakaupassa tarjolla. Basilikaa, rukolaa, laventelia (ja ihan taustalla pelargonit, jotka eivät kuulu samaan sarjaan :))
Viljelylaatikoihin olen kylvänyt nyt kaiken: porkkanat, herneet, punajuuri, salaatti, sipuli, pinaatti jne jne. Täydellisenä yllätyksenä olivat tänä keväänä laatikossa kasvuun lähteneet palsternakat. Kylvin niitä muistaakseni viime keväänä, eikä yksikään siemen itänyt. Tai no niillä siis vähän kesti tuo itäminen. Ovat tietysti vielä hassusti toinen toisessa kulmassa laatikkoa. Täytyy niiden väliin laittaa ehkä samettikukkaa.
Viimeisessä laatikossa on ruohosipuli tehnyt valtavan puskan. Vieressä myös viinisuolaheinä, joka selvisi talven yli. Itse asiassa se taitaakin olla monivuotinen, eikä satunnainen selviäjä.
Sellaista toukokuussa. Toivottavasti nämä hurmaavat kesäkelit saavat jatkoa (ja välillä toki hieman sadetta kiitos) ja että kesäkuu olisi yhtä mukava ja antoisa puutarhakuukausi.