Kylppäriremontin jälkeen päätimme tehdä pienen kesälomaretken Fiskarsiin ja Mustioon. Kissanhoidollisista syistä emme nykyään pääse oikeastaan vuorokautta pidemmäksi ajaksi yhdessä reissuun, joten Fiskars-Mustio -yhdistelmä oli sopiva lähikohde yöpymisineen.
Fiskarsissa tutustuimme helteisenä kesäpäivänä taide- ja designmyymälöihin ja pyörimme ihan muuten vaan ruukkimaisemissa. Iltapäivällä ajelimme Mustion Linnaan, josta olimme varanneet myös majoituksen. Kartanon puisto isoine puineen viilentävän joen rannalla oli rentouttava piilopaikka kesäauringolta ja tuntui Fiskarsin porottavan helteen jälkeen suorastaan huojentavalta.
Puistoidylliä ja varjoisia istumapaikkoja:
Patsaspolku:
Huvimaja joen rannalla:
Joen toisella puolella oli mielenkiintoinen tornilta näyttävä rakennus, joka oli kartassa nimetty "Temppeliksi". Kävimme tutkailemassa temppeliä lähempää, mutta se oli suljettu ja soveltui ehkä muutenkin hieman paremmin kauempaa katsottavaksi.
Perhoset viihtyivät Mustiossa:
.. kuten myös västäräkit:
Puistossa ei ollut runsaasti perenna- tai kesäkukkaistutuksia, joka on hyvin ymmärrettävää, sillä tuon kokoisen puistoalueen hoito on jo ihan sellaisenaan varmasti resursseja ja työkäsiä vaativaa hommaa. Mietimmekin puistossa kävellessä monesti, kuinka vaativaa ja kallista sen ylläpidon täytyykin olla. Muutamat perennaistutukset, kauniit ruusut, kukkivat pensaat ja upeat kesäkukkaruukut olivat kuitenkin aivan riittäviä tuomaan kukkaloistoa ja väriä puistoon.
Yksi Mustion kesän mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä on varmasti ponttooneilla kelluva lummepolku, joka mahdollistaa lumpeiden ihastelun lähietäisyydeltä.
Erilaisia patsaita puistossa riitti:
Miksi puistossa on krokotiilipatsas? Totesimme tähän vaan keskenämme, että no miksipä ei :D
Päivän kiertelyn jälkeen olimme melko nuutuneita ja vetäydyimme huoneeseemme lepuuttelemaan jalkoja. Aika pian sammuimme kuitenkin molemmat rentouttaville päiväunille. Lomalla ihan parasta on mahdollisuus nukkua päikkäreitä! Arjessa ne sekoittavat unirytmin täysin, eikä niitä silloin kannata harrastaa, mutta kesällä pienet torkut ovat juuri täydellisiä.
Huoneemme sijaitsi Isossatuvassa ja oli ihan mukava. Pieni harmitus oli tietysti ilmastoinnin puute (joskin yöllä puurakennus viileni melko nopeasti, joten ilmastoinnin puute ei haitannut nukkumista) sekä myös pienen pintaremontin tarpeessa oleva kylpyhuone, jonka 90-lukulainen sisustus ei täsmännyt paikan muuhun tunnelmaan lainkaan. Lisäksi kylppäri tosiaan olisi kaivannut pientä päivitystä, sillä maali oli paikoin kulunut kulmista pois ja altaassa oli pieni kolhu. Mutta kaikki kuitenkin toimi hyvin.
Sen sijaan neljän ruokalajin illallisemme ravintola Linnankrouvissa oli ihan huippukokemus! Tarjolla oli raikasta ja maukasta lähiruokaa, mielenkiintoisia raaka-aineita ja makuyhdistelmiä. Ruoan jälkeen teimme vielä pienen kävelykierroksen puistossa ja lisäksi löysimme metsän uumenista mielenkiintoisia yllätyksiä.
Isotupa, yksi Mustion Linnan majoitusvaihtoehdoista, jossa me yövyimme:
Ravintola Linnankrouvi sekä hotellin vastaanotto:
Sen vieressä sijaitsee samaa näköä oleva kokousrakennus Talli:
Sympaattinen Mustion linna:
Seuraavaksi lähdimme tutkailemaan sitä, mitä bongaamamme "Kukkapuisto"-kyltin määränpäästä löytyy. Polku vei meidät yli nurmikkoalueiden joen rannalle ja jatkui siitä niityn läpi eteenpäin. Pian luulimme tulevamme metsään, mutta sieltä aukesikin tosiaan tietynlainen kukkapuisto. Tunnelma oli mystisen ränsistynyt, eikä puistossa vierailumme aikana kukkinut suuremmin mikään, joskin päivänliljat olivat piakkoin avautumassa. Puistoalueen keskellä oli vielä mystisempi köynnöksen verhoilema pergola ja puiston laidoilla enemmän tai vähemmän rapistuneita köynnöskaaria.
Kiersimme ihmeellisen ja rappioromantiikkaa hehkuvan "kukkapuiston" ja palasimme takaisin hieman eri reittiä, tällaisen upean kaarevan puurivin vierestä:
Kierroksemme päätteeksi kävimme tutustumassa aivan Mustion Linnan vieressä sijaitsevaan kirkkoon, joka oli lähes yhtä hieno kuin linnakin.
Mukava vierailu jatkui vielä hyvällä aamupalalla Linnankrouvissa, jonka jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle. Päällimmäiseksi minilomasta jäivät mieleen hyvä ja levännyt fiilis ja mielenkiintoiset kävelyreitit puistoalueella. Matkailu kotimaassa avartaa :)
▼
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
perjantai 26. heinäkuuta 2019
Pelargonikierros
Pelargonit ovat viihtyneet näillä kesähelteillä terassilla loistavasti. Mullan kuivahtaminen kastelun välillä ei niitä haittaa, vaan toimii päinvastoin paremmin kuin jatkuva kosteus.
Talvetin pelargoneja ensimmäistä kertaa ja erilaisista käänteistä huolimatta valtaosa niistä on selvinnyt mainiosti ja kukkii kauniisti. Keväällä ongelmia aiheuttivat kirvat, jotka olivat ilmestyneet talven aikana pelakuihin. Litistin niitä jatkuvasti, jotta eivät pääsisi leviämään ja tilanne näyttäisi nyt korjaantuneen - pelakuut eivät kärsi kirvoista. Toki ensi talvella tilanne voi olla taas toinen :)
Tämän jälkeen ongelmaksi koitui liikakastelu, jolloin muutaman pelargonin multa pääsi mätänemään ja alkoi haisemaan. Itse pelakuita se ei varsinaisesti haitannut, mutta suoritin kuitenkin ison mullanvaihto- ja huuhteluoperaation. Olen nyt pitänyt huolta siitä, että pelakuut eivät jää pitkäksi aikaa sateeseen, joka oli ongelman lähde alkujaan.
Mutta nyt pieni esittelykierros! Ensin menestyksekkäästi talvehtineet pelakuut.
'Snowbright'
'Snowbright' ja 'Red Pandora' terassilla:
Aina ihana 'Apple Blossom'
'Dream Lover', joka näyttää kuvassa ylettömän pinkiltä, vaikka onkin enemmän vaaleanpunaiseen taittuva:
Yksi tämän kesän suosikeistani on 'Royal Lavender' riippapelargoni, jonka kukat ovat täydellisen muhkeita ja hempeitä:
Viime kesänä nimesin suosikikseni tämän 'Angel Eyes Orange' lajikkeen, joka miellyttää toki edelleen silmääni. Autotallissa vietetyn talven jälkeen tilanne näytti tämän lajikkeen osalta melko toivottomalta - kahdesta yksilöstä toinen oli kuivunut totaalisesti, mutta toisella oli vielä hyväkuntoinen juurakko, vaikka ei muita elonmerkkejä. Onneksi en heittänyt tätä mäkeen!
Tilanne keväällä:
... ja nyt:
Myös muutamat tämän vuoden hankinnat kukkivat upeina. Kuten esimerkiksi pistokkaana ostettu 'Lotusland':
... ja Marketanpuiston markkinoilta hankittu vanha suomalainen lajike 'Maaninka'. Minulla se on selvästi kirjavampi kuin netin kuvissa, jossa kukat ovat herkän lohenpunaiset. Toki se riippuu myös siitä, missä valossa kukkia kuvaa ja katsoo - nappasin kuvani keskipäivän auringossa, joka tuo kaikki kontrastit selvästi esille.
Rentoja hellepäiviä!
Talvetin pelargoneja ensimmäistä kertaa ja erilaisista käänteistä huolimatta valtaosa niistä on selvinnyt mainiosti ja kukkii kauniisti. Keväällä ongelmia aiheuttivat kirvat, jotka olivat ilmestyneet talven aikana pelakuihin. Litistin niitä jatkuvasti, jotta eivät pääsisi leviämään ja tilanne näyttäisi nyt korjaantuneen - pelakuut eivät kärsi kirvoista. Toki ensi talvella tilanne voi olla taas toinen :)
Tämän jälkeen ongelmaksi koitui liikakastelu, jolloin muutaman pelargonin multa pääsi mätänemään ja alkoi haisemaan. Itse pelakuita se ei varsinaisesti haitannut, mutta suoritin kuitenkin ison mullanvaihto- ja huuhteluoperaation. Olen nyt pitänyt huolta siitä, että pelakuut eivät jää pitkäksi aikaa sateeseen, joka oli ongelman lähde alkujaan.
Mutta nyt pieni esittelykierros! Ensin menestyksekkäästi talvehtineet pelakuut.
'Snowbright'
'Snowbright' ja 'Red Pandora' terassilla:
Aina ihana 'Apple Blossom'
'Dream Lover', joka näyttää kuvassa ylettömän pinkiltä, vaikka onkin enemmän vaaleanpunaiseen taittuva:
Yksi tämän kesän suosikeistani on 'Royal Lavender' riippapelargoni, jonka kukat ovat täydellisen muhkeita ja hempeitä:
Viime kesänä nimesin suosikikseni tämän 'Angel Eyes Orange' lajikkeen, joka miellyttää toki edelleen silmääni. Autotallissa vietetyn talven jälkeen tilanne näytti tämän lajikkeen osalta melko toivottomalta - kahdesta yksilöstä toinen oli kuivunut totaalisesti, mutta toisella oli vielä hyväkuntoinen juurakko, vaikka ei muita elonmerkkejä. Onneksi en heittänyt tätä mäkeen!
Tilanne keväällä:
... ja nyt:
Myös muutamat tämän vuoden hankinnat kukkivat upeina. Kuten esimerkiksi pistokkaana ostettu 'Lotusland':
... ja Marketanpuiston markkinoilta hankittu vanha suomalainen lajike 'Maaninka'. Minulla se on selvästi kirjavampi kuin netin kuvissa, jossa kukat ovat herkän lohenpunaiset. Toki se riippuu myös siitä, missä valossa kukkia kuvaa ja katsoo - nappasin kuvani keskipäivän auringossa, joka tuo kaikki kontrastit selvästi esille.
Rentoja hellepäiviä!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2019
Mehiläisiä, kimalaisia ja muita ötököitä
Puutarhassa yksi suosikkiasioistani on tällä hetkellä kurkkuyrtissä pyörivien mehiläisten seuraaminen. Kukissa käy kunnon kuhina.
Ruuhkaa!
Kurkkuyrtti on tosiaan vahvasti juuri mehiläisten suosiossa, kun kimalaiset taas suosivat mieluummin muita kasveja. Esimerkiksi maksaruoho houkuttelee kimalaisia:
Isotähtiputkessa viihtyy ötökkä, jonka tunnistin googletuksen perusteella ampiaisvieraaksi:
Sama kaveri löytyy myös pikkupihlaja-angervon kukinnoista:
Pikkupihlaja-angervosta tykkää myös moni muu laji. Tässä kulta- tai kuparikuoriainen:
.. ja jokin pikkuperhonen:
Tänä vuonna on mielestäni ollut oikein hyvä hyönteiskesä, ainakin puutarhassa on käynyt jatkuva kuhina. Myös perhosia on ollut runsaasti liikkeellä. Toki myös ampiaiset ovat viihtyneet meillä ja ryhtyneet taas rakentamaan pesää terassin alle. Sen jouduimme sieltä valitettavasti tuhoamaan, sillä terassilla kävely saa ampiaiset liikkeelle ja puolustamaan pesää pistämällä. Yhden ampiaispiston onnistuin jo saamaan tänäkin vuonna. Siirsin kompostin vieressä olleita tyhjiä suursäkkejä ja niiden alta löytyi sitten pesä. Tai en oikeastaan jäänyt pesää tai sen sijaintia tarkemmin ihmettelemään, vaan lähdin ensimmäisen piston jälkeen aika vikkelään pois.
Millainen hyönteiskesä teidän puutarhassa on ollut? Onko ollut mielenkiintoisia hyönteishavaintoja?
keskiviikko 17. heinäkuuta 2019
Kesäloman välipäivitys
Kun kirjoitan tätä, on sade juuri loppunut, ainakin hetkeksi, ja olen saanut maalattua takkahuoneen listat sävytetyllä puuöljyllä. Kesälomamme ohjelmassa on tänäkin vuonna remonttiprojekti, tällä kertaa alakerran kylpyhuoneen rempan saattaminen loppuun (ja samalla tehdään takkahuoneen kulman panelointi ja listat loppuun, sillä ne jäivät edelliskesänä odottamaan uusien ovien asennusta). Kyseinen remppa onkin kestänyt jo tovin! Ainakin joitain vuosia. Kiirettä ei ole selvästikään pitänyt, sillä yläkerran kylpyhuone on päivittäisessä käytössä oleva ensisijainen kylppäri ja pysyy sellaisena jatkossakin.
Mutta nyt rempan takaraja häämöttää näköpiirissä, sillä sunnuntaina meille tulee kavereita muutamaksi päiväksi käymään ja siihen mennessä olisi remppakamojen syytä olla poissa näkyvistä ja toisen kylpyhuoneen mielellään toiminnassa. Onneksi näyttää siltä, että projekti valmistuu ihan suunnitelmien mukaan. (Jos ei huomioida sitä, että ensin kylppärin piti valmistua sunnuntaina ja sen jälkeen tänään.. viimeisin arvioni on näillä näkymin perjantai.)
Puutarhassa olen viihtynyt sään sallimissa rajoissa ja muiden hommien ohessa. Edellisissä postauksissa listaamieni tehtävien pois ruksiminen on sujunut oikein mukavasti. Muun muassa mirrinmintut ovat saaneet kyytiä ja siementaimipenkki on valmistunut.
Myös daaliat viihtyvät uudessa penkissään mainiosti ja ovat tehneet runsaasti kukkanuppuja. Muutaman jutun olen kuitenkin pistänyt jo ylös ensi vuotta silmällä pitäen. Ensinnäkin jatkossa istutan juurakot hieman väljemmin, sillä näköjään daaliat kasvavat maassa melko rehevän oloisiksi. Lisäksi olisi ihan fiksua tietää daalioiden lajikenimet istutusvaiheessa, ettei kävisi niin, että matalammat lajikkeet jäävät korkeimpien varjoon. Pitää kehitellä siihen joku keino, sillä minulla tuppaavat nimilaput häviämään juurakoiden talvetuksen yhteydessä - tai ne eivät ainakaan pysy oikean kasvin luona.
Suorastaan rehottaa!
Kukkia ja kukkanuppuja:
Mikään ei kuitenkaan ole vielä ihan täysin valmis, edes daaliapenkin ja kasvihuoneen ympärillä. Jos tässä vielä ehtii remontin ja kavereiden tulon välillä, pitäisi jatkaa kivituhkapolkua ja hakea peräkärryllinen kuorikatetta pensasaidanteen alle. Jos ei ehdi, niin sitten joskus toiste!
Tästä suunnasta näkee hyvin, miten paljon on vielä keskeneräistä, esimerkiksi tuo ihana heinien rehotus kuvan alakulmassa :D
Mutta nyt katto-, reuna- ja ovilistat odottavat minua ja seuraavaa kerrosta maalia. Ihanaa kesän jatkoa!
P.S. Blogillani on nyt myös Instagram-tili, löydät meikäläisen Instasta nimimerkillä multaajamukuloita. Sinne päivittyy hieman ripeämmällä tahdilla pikaotoksia ja tunnelmia puutarhasta.
Mutta nyt rempan takaraja häämöttää näköpiirissä, sillä sunnuntaina meille tulee kavereita muutamaksi päiväksi käymään ja siihen mennessä olisi remppakamojen syytä olla poissa näkyvistä ja toisen kylpyhuoneen mielellään toiminnassa. Onneksi näyttää siltä, että projekti valmistuu ihan suunnitelmien mukaan. (Jos ei huomioida sitä, että ensin kylppärin piti valmistua sunnuntaina ja sen jälkeen tänään.. viimeisin arvioni on näillä näkymin perjantai.)
Puutarhassa olen viihtynyt sään sallimissa rajoissa ja muiden hommien ohessa. Edellisissä postauksissa listaamieni tehtävien pois ruksiminen on sujunut oikein mukavasti. Muun muassa mirrinmintut ovat saaneet kyytiä ja siementaimipenkki on valmistunut.
Myös daaliat viihtyvät uudessa penkissään mainiosti ja ovat tehneet runsaasti kukkanuppuja. Muutaman jutun olen kuitenkin pistänyt jo ylös ensi vuotta silmällä pitäen. Ensinnäkin jatkossa istutan juurakot hieman väljemmin, sillä näköjään daaliat kasvavat maassa melko rehevän oloisiksi. Lisäksi olisi ihan fiksua tietää daalioiden lajikenimet istutusvaiheessa, ettei kävisi niin, että matalammat lajikkeet jäävät korkeimpien varjoon. Pitää kehitellä siihen joku keino, sillä minulla tuppaavat nimilaput häviämään juurakoiden talvetuksen yhteydessä - tai ne eivät ainakaan pysy oikean kasvin luona.
Suorastaan rehottaa!
Kukkia ja kukkanuppuja:
Mikään ei kuitenkaan ole vielä ihan täysin valmis, edes daaliapenkin ja kasvihuoneen ympärillä. Jos tässä vielä ehtii remontin ja kavereiden tulon välillä, pitäisi jatkaa kivituhkapolkua ja hakea peräkärryllinen kuorikatetta pensasaidanteen alle. Jos ei ehdi, niin sitten joskus toiste!
Tästä suunnasta näkee hyvin, miten paljon on vielä keskeneräistä, esimerkiksi tuo ihana heinien rehotus kuvan alakulmassa :D
Mutta nyt katto-, reuna- ja ovilistat odottavat minua ja seuraavaa kerrosta maalia. Ihanaa kesän jatkoa!
P.S. Blogillani on nyt myös Instagram-tili, löydät meikäläisen Instasta nimimerkillä multaajamukuloita. Sinne päivittyy hieman ripeämmällä tahdilla pikaotoksia ja tunnelmia puutarhasta.
tiistai 2. heinäkuuta 2019
Rehellinen puutarhakierros, osa 2
Eilisen postauksen kirjoittamisen jälkeen ehdin juuri kantata pionipenkin reunat ja ruukuttaa harmaakäenkukan siementaimet, kun alkoi satamaan. Tänään on myös satanut vähän väliä, joten puuhailin vain hieman kasvihuoneen siivouksen parissa. Pesin kymmeniä ruukkuja, mutta yhtä paljon tai enemmänkin on vielä jäljellä. Tärkeintä kuitenkin että etenee. Ja sadetta olen jo odottanutkin! Maa alkaa olla todella kuivaa ja sen kasteluun tarvitaan pitkäkestoisia sateita. Niitä ja hieman viileämpiä kelejä taitaakin olla seuraavaksi luvassa.
Mutta jatketaan kierrosta puutarhassa. Kasvihuoneen vierestä tie jatkuu "suurille savipenkeille". En ole keksinyt näille vielä parempaa nimeä. Penkkien maa on kasvihuoneen kaivuusta syntynyttä sankkaa savea, jonka seassa on runsaasti kiviä ja johon on lisäksi käännetty pollen parasta. Ensiksi ajattelin, että kyseisessä maassa ei kasva mikään ja tuuppasin penkkeihin erilaisia savimaasta tykkääviä kasveja. Nyt näyttää siltä, että moni niistä viihtyy tuolla suorastaan erinomaisesti.
Pienemmässä savipenkissä on hurmeluppio kasvanut muutamassa vuodessa runsaasti kokoa ja ilahduttaa tummanpunaisilla huiskuloilla. Jos johonkin kohtaan puutarhassa olen tyytyväinen, niin se on tämä istutus.
Iso savipenkki onkin sitten toista maata. Suurimpana haasteena on se, että vasta tänä vuonna minulle on selvinnyt, mihin mittaan mikäkin perenna täällä kasvaa. Tämä penkki tulee kaipaamaan jonkun verran uudelleenjärjestelyjä tulevina vuosina.
Etualalla on huikean hieno tarhakeijunkukka, miksi en ole jo aiemmin tiennyt, miten viehättävä kasvi on kyseessä? Onneksi se on vihdoin löytänyt tiensä puutarhaani.
Penkin toinen kulma on hieman tyhjän oloinen, tätä täytyy seurata ja pohtia kasvien paikkoja. Jouduin leikkaamaan tästä alas peruukkipensaan, joka oli ilmeisesti kärsinyt talvesta ja kuivunut pystyyn. Juurakon kohdalta nousi kuitenkin uutta kasvua, joten menetys ei onneksi ollut totaalinen.
Seuraavaksi pakitetaan hieman taaksepäin taas yhden keskeneräisen proggiksen luo. Kuvan etualalla näkyy pieni osa kukkapenkkiä, jota on tarkoitus laajentaa eteenpäin. Kivireunat ovat jo paikallaan:
Työlistalle jää tästä vielä:
- nurmimättäiden kääntäminen, peittäminen sanomalehdillä ja mullalla
- uudet istutukset ja samalla nykyisten istutusten järkeistäminen. Tuolla on nyt hieman sitä-sun-tätä ja lisäksi muutamia kesäkukkia täyttämässä tyhjää tilaa.
Lopuksi käännytään takaisin talon suuntaan ja katsotaan "pääpihan" istutuksia. Näiden kanssa minulla on jatkuva viha-rakkaussuhde. Välillä harmittelen sitä, miten keskipenkki näyttää älyttömän villiintyneeltä, jossa ei ole mitään struktuuria. Sitten taas ihastelen sen hallitsematonta kukkarunsautta ja kukissa pörrääviä kimalaisia. Oman haasteensa tähän tuo se, että penkin talon puoleinen kulma on suoraan kallion päällä, eli siellä on hyvin vähän maata - siksi tuolla viihtyvät matalat maksaruohot. Muualla sitten kasvaakin metrin korkuisia kasveja ja mielestäni penkki on siis hyvin epätasapainossa. Mutta ehkä mä keksin tähän joskus jotain fiksua, nyt mennään tällä! Kuivuus vaivaa täälläkin hieman.
Vieressä on penkkikaistale, josta löytyy pari pilariomenapuuta, ruusuangervo, maksaruohoa ja itsekylväytynyt myskimalvapehko.
Kuva toisesta suuntaa - tässä kiteytyy hyvin tuo ihana runsaus vs. täydellinen sekamelska. Vaihdan päivittäin mielipidettäni siitä, kumpi on kyseessä.
Näkymää alakulmasta kasvihuoneelle päin, älkää huomioiko noita lautoja käytävällä.. ei mitään muistikuvaa, miksi ne ovat siellä :)
Kun mennään rinnettä pari askelta alaspäin, mahtuu kuvaan myös "pensaspenkki" (mulla on todella simppelit nimeämiskäytännöt..)
Tästä kirjaan työlistalleni seuraavat:
- pikkujasmike kaipaa leikkausta. Se ei näy kunnolla kuvassa, mutta pensaassa on kuolleita oksia.
- myös kultakanukka kaipaa leikkausta ja se taitaa mennä ensi keväälle. Pensas on hieman vino ja kasvattaa oksia reilummin tiettyyn suuntaan. Sain tilannetta jo hieman korjattua viime kevään leikkauksella, mutta pensasta täytyy vielä tuunata.
- Oikeassa reunassa olevat mirrinmintut heivaan nyt vihdoin mäkeen. Ne leviävät ja siementävät ihan älyttömästi! Lisäksi näyttävät epäsiistiltä. Tilalle tulee samanlainen tuoksukurjenpolvireunus kuin penkin alaosassa, sieltä täytyy napata jakotaimia.
- keskipenkki kaipaa vakavaa harkintaa, jonkinlaista karsimista ja tiettyä struktuuria. Miten tämä saavutettaisiin, se menee mietintämyssyyn!
Nurmikolta löytyy vielä viljelylaatikkoalue ja muutama marjapensas, joille ei onneksi tarvitse nyt tehdä oikeastaan juuri mitään :) Kasvimaan takana on saniaisten väliin maastoutunut pieni kukkapenkki, jolle en ehdi uhraamaan ajatuksia. Ehkäpä ensi kesänä on aikaa laajentaa penkkiä saniaisten tilalle, mutta juuri nyt se saa pärjätä tuolla itsekseen.
Piilossa rehevien saniaisten keskellä:
Tässä se nyt oli, meikäläisen puutarha ihan rehellisesti ja kaunistelematta. Ei mikään palkintopiha, mutta silti todella rakas ja toki aina jatkuvassa muutoksessa. Kuukauden päästä kaikki saattaa näyttää ihan erilaiselta. Nyt puutarhaa kurittaa myös kova kuivuus, joka näkyy kasveissa ruskean ja keltaisen sävyinä.
Minulla on nyt haaveissa se, että saisin ne muutamat keskeneräiset penkit kasattua valmiiksi, jonka jälkeen voisin seuraavina vuosina keskittyä sommittelemaan kokonaisuutta. Haha, kuinkahan hyvin tuokin ajatus pitää paikkaansa? Enköhän mä kohta keksi taas uudelle penkille paikan ja sitten aloitetaan alusta :)
Millaisia suunnitelmia teillä on kesällä puutarhan varalle?
Mutta jatketaan kierrosta puutarhassa. Kasvihuoneen vierestä tie jatkuu "suurille savipenkeille". En ole keksinyt näille vielä parempaa nimeä. Penkkien maa on kasvihuoneen kaivuusta syntynyttä sankkaa savea, jonka seassa on runsaasti kiviä ja johon on lisäksi käännetty pollen parasta. Ensiksi ajattelin, että kyseisessä maassa ei kasva mikään ja tuuppasin penkkeihin erilaisia savimaasta tykkääviä kasveja. Nyt näyttää siltä, että moni niistä viihtyy tuolla suorastaan erinomaisesti.
Pienemmässä savipenkissä on hurmeluppio kasvanut muutamassa vuodessa runsaasti kokoa ja ilahduttaa tummanpunaisilla huiskuloilla. Jos johonkin kohtaan puutarhassa olen tyytyväinen, niin se on tämä istutus.
Iso savipenkki onkin sitten toista maata. Suurimpana haasteena on se, että vasta tänä vuonna minulle on selvinnyt, mihin mittaan mikäkin perenna täällä kasvaa. Tämä penkki tulee kaipaamaan jonkun verran uudelleenjärjestelyjä tulevina vuosina.
Etualalla on huikean hieno tarhakeijunkukka, miksi en ole jo aiemmin tiennyt, miten viehättävä kasvi on kyseessä? Onneksi se on vihdoin löytänyt tiensä puutarhaani.
Penkin toinen kulma on hieman tyhjän oloinen, tätä täytyy seurata ja pohtia kasvien paikkoja. Jouduin leikkaamaan tästä alas peruukkipensaan, joka oli ilmeisesti kärsinyt talvesta ja kuivunut pystyyn. Juurakon kohdalta nousi kuitenkin uutta kasvua, joten menetys ei onneksi ollut totaalinen.
Seuraavaksi pakitetaan hieman taaksepäin taas yhden keskeneräisen proggiksen luo. Kuvan etualalla näkyy pieni osa kukkapenkkiä, jota on tarkoitus laajentaa eteenpäin. Kivireunat ovat jo paikallaan:
Työlistalle jää tästä vielä:
- nurmimättäiden kääntäminen, peittäminen sanomalehdillä ja mullalla
- uudet istutukset ja samalla nykyisten istutusten järkeistäminen. Tuolla on nyt hieman sitä-sun-tätä ja lisäksi muutamia kesäkukkia täyttämässä tyhjää tilaa.
Lopuksi käännytään takaisin talon suuntaan ja katsotaan "pääpihan" istutuksia. Näiden kanssa minulla on jatkuva viha-rakkaussuhde. Välillä harmittelen sitä, miten keskipenkki näyttää älyttömän villiintyneeltä, jossa ei ole mitään struktuuria. Sitten taas ihastelen sen hallitsematonta kukkarunsautta ja kukissa pörrääviä kimalaisia. Oman haasteensa tähän tuo se, että penkin talon puoleinen kulma on suoraan kallion päällä, eli siellä on hyvin vähän maata - siksi tuolla viihtyvät matalat maksaruohot. Muualla sitten kasvaakin metrin korkuisia kasveja ja mielestäni penkki on siis hyvin epätasapainossa. Mutta ehkä mä keksin tähän joskus jotain fiksua, nyt mennään tällä! Kuivuus vaivaa täälläkin hieman.
Vieressä on penkkikaistale, josta löytyy pari pilariomenapuuta, ruusuangervo, maksaruohoa ja itsekylväytynyt myskimalvapehko.
Kuva toisesta suuntaa - tässä kiteytyy hyvin tuo ihana runsaus vs. täydellinen sekamelska. Vaihdan päivittäin mielipidettäni siitä, kumpi on kyseessä.
Näkymää alakulmasta kasvihuoneelle päin, älkää huomioiko noita lautoja käytävällä.. ei mitään muistikuvaa, miksi ne ovat siellä :)
Kun mennään rinnettä pari askelta alaspäin, mahtuu kuvaan myös "pensaspenkki" (mulla on todella simppelit nimeämiskäytännöt..)
Tästä kirjaan työlistalleni seuraavat:
- pikkujasmike kaipaa leikkausta. Se ei näy kunnolla kuvassa, mutta pensaassa on kuolleita oksia.
- myös kultakanukka kaipaa leikkausta ja se taitaa mennä ensi keväälle. Pensas on hieman vino ja kasvattaa oksia reilummin tiettyyn suuntaan. Sain tilannetta jo hieman korjattua viime kevään leikkauksella, mutta pensasta täytyy vielä tuunata.
- Oikeassa reunassa olevat mirrinmintut heivaan nyt vihdoin mäkeen. Ne leviävät ja siementävät ihan älyttömästi! Lisäksi näyttävät epäsiistiltä. Tilalle tulee samanlainen tuoksukurjenpolvireunus kuin penkin alaosassa, sieltä täytyy napata jakotaimia.
- keskipenkki kaipaa vakavaa harkintaa, jonkinlaista karsimista ja tiettyä struktuuria. Miten tämä saavutettaisiin, se menee mietintämyssyyn!
Nurmikolta löytyy vielä viljelylaatikkoalue ja muutama marjapensas, joille ei onneksi tarvitse nyt tehdä oikeastaan juuri mitään :) Kasvimaan takana on saniaisten väliin maastoutunut pieni kukkapenkki, jolle en ehdi uhraamaan ajatuksia. Ehkäpä ensi kesänä on aikaa laajentaa penkkiä saniaisten tilalle, mutta juuri nyt se saa pärjätä tuolla itsekseen.
Piilossa rehevien saniaisten keskellä:
Tässä se nyt oli, meikäläisen puutarha ihan rehellisesti ja kaunistelematta. Ei mikään palkintopiha, mutta silti todella rakas ja toki aina jatkuvassa muutoksessa. Kuukauden päästä kaikki saattaa näyttää ihan erilaiselta. Nyt puutarhaa kurittaa myös kova kuivuus, joka näkyy kasveissa ruskean ja keltaisen sävyinä.
Minulla on nyt haaveissa se, että saisin ne muutamat keskeneräiset penkit kasattua valmiiksi, jonka jälkeen voisin seuraavina vuosina keskittyä sommittelemaan kokonaisuutta. Haha, kuinkahan hyvin tuokin ajatus pitää paikkaansa? Enköhän mä kohta keksi taas uudelle penkille paikan ja sitten aloitetaan alusta :)
Millaisia suunnitelmia teillä on kesällä puutarhan varalle?