Puutarhani menestyjät ja luottokasvit

Ensimmäiset vuodet omassa puutarhassa ovat olleet antoisaa oppimista. Kaupungin kerrostalon kasvattina minulla ei ollut aiempaa kokemusta puutarhuroinnista. Toki kesälomilla tutustuin mummojeni viljelyihin - maalaismummon perunapeltoihin, juuresviljelyyn, omenatarhaan ja kaupunkimummon marjoihin ja yrtteihin panostavaan palstaan. Näistä lapsuuden kokemuksista ovat peräisin lämpimät tunnelmat muun muassa pioneja, piparminttua ja karviaisia kohtaan, mutta ei mitään syvempää ymmärrystä puutarhasta.

Omakotitaloon muutettuani olen lukenut puutarhakirjoja ja -blogeja, käynyt hyvillä puutarhakursseilla, mutta suurimmat opit ovat luonnollisesti tulleet ihan kädet savessa tekemisestä. Kirjaimellisesti. Viime kesänä (eli laskelmieni mukaan puutarhan neljäntenä kesänä) tajuntaani alkoi hiipiä ymmärrys siitä, että jotkut kasvit näyttävät viihtyvän puutarhassani vuodesta toiseen säästä tai lämpötiloista riippumatta ja palkitsevat aina runsaalla kukkaloistolla tai rehevällä kasvulla. Koska tällaisia luottotoimijoita ei voi kuin arvostaa, aloin myös jakamaan tai siirtämään niitä siementaimista uusille kasvupaikoille. Mikään ei tietysti takaa kasvin menestymistä puutarhan uudessa kulmassa ja potentiaalisesti eri olosuhteissa, mutta se jää nähtäväksi - ja siitäkin tulee taas opittua uutta.

Keräsin itselleni viime kesänä listaa näistä puutarhani luottokasveista, jotta muistan suunnitella niitä osaksi uusia penkkejä. Hyvää kannattaa jakaa.

Tuoksukurjenpolvia 'Bevan's Variety' en arvosta niinkään kukinnan takia, vaikka kasvin kirkas ja lyhytikäinen kukinta säväyttääkin hetkeksi kesäkuussa. Kestävyys, helppo lisääminen (mutta myös vaivattomuus pitää liiallinen leviäminen kurissa) ja pyöreähkö ulkomuoto tekevät tuoksukurjenpolvesta loistavan reunuskasvin. Se ei ota siipeensä siitä, jos ruohonleikkuri välillä napsii vähän reunoja pois. Kasvin tuoksu on voimakas, mutte se ei ole kuitenkaan minua häirinnyt.







Keijuangervoa 'Little Princess' ostin aikoinaan useampia villin rinnepläntin peittämiseksi. Muutamassa vuodessa angervot ovat muodostaneet tiheän kasvuston, joka kukkii alkukesästä vaaleanpunaisena pilvenä ja houkuttelee kymmeniä pörriäisiä. Myös rinne angervojen ympärillä on muuttunut pikkuhiljaa kukkapenkeiksi, mutta angervot sopivat itse asiassa edelleen paikalleen. Tänä keväänä yritän keijuangervon pistokaslisäystä, koska näitä vaatimattomia pikkupensaita voisin lisätä vielä vaikka mihin.







Palavarakkaus näkyy jo yllä olevassa kuvassa keijuangervojen edessä ja on listallani uutena tulokkaana, koska en ole ehtinyt seurata sen menestymistä vielä kovin monena vuonna. Viime kesä oli sille kuitenkin lupaava ja se kasvoi kahdessa eri kasvupaikassa yllättävän hyvin.



Tiikerililja on talon edellisten asukkaiden perua, yksi vähäisistä niistä. Se kasvoi vanhassa penkissä, jossa oli enemmän heinää ja rikkaruohoja kuin perennoja. Kaivoimme koko penkin ylös, poistimme rikkaruohot ja tökin tiikerililjan sipulit takaisin maahan. Sen jälkeen tiikerililja on kukkinut loistokkaasti joka kesä ja myös lisääntynyt kasvupaikallaan. Olen sanonut tämän blogissa varmaan aiemminkin - en olisi itse ikinä ostanut hankkinut tiikerililjaa, mutta olen kiintynyt siihen vuosi-vuodelta yhä enemmän. Viime kesänä istutin sen pikkutaimia myös toisaalle, outoa kyllä :)







Sinipallo-ohdake on oman siemenkasvatuksen tuotoksia ja muutamassa vuodessa kasvanut kunnioitettavaksi pehkoksi. Tykkään sen kasvuvoimasta ja omanlaatuisesta ulkonäöstä, sekä siitä että se sopii herkempien kukkijoiden kanssa yhteen. Tänä kesänä ajattelin kylvää sinipallo-ohdakkeiden keskelle unikoita, ne voisivat toimia hyvin yhdessä.





Listan viimeisenä ovat syysleimut. Ihastuttavat kukkijat, joita olen hankkinut puutarhaani aina vain lisää. En osaa edes perustella syysleimujen valintaa sen enempää, eikä varmaan tarvitsekaan :)





Toivottavasti listani menestyvistä kasveista sen kuin pitenee vuosien varrella, kun uudet kasvit juurtuvat kasvupaikalleen ja ehdin kerätä niistä enemmän kokemusta. Useita hyviä ehdokkaita mulla on jo mielessä, mutta haluan nähdä niiden pärjäävän myös useampana kesänä eri sääoloissa.
Menestyjien ei tarvitse mielestäni olla niitä kauneimpia kukkijoita. Niissä on kuitenkin jonkinlaista kasvun iloa ja sinnikkyyttä. Tervehdin niitä hiljaa mielessäni jokaisena kasvukautena: "Hei taas! Kiva että olet täällä!"

Mitkä ovat sinun puutarhasi menestyjät tai luottokasvit?

Kylvöjä, tulppaaneja ja talviurheilua

Toivottavasti teillä on ollut mainio ystävänpäiväviikko ja mukava viikonloppu! Tämä ja eilinen päivä ovat ainakin olleet säiden puolesta loistavia, joskin lauha sää tarkoittaa myös sitä, että tiet ovat paikoin älyttömän liukkaita. Muun muassa meidän sisäänajotie ja piha ovat ihan luistinratoja.

Luistelusta puheen ollen, eilen kokeilimme miehen kanssa laskettelusuksien luistoa Peuramaalla. Siellä oli tosin taitoihini nähden ehkä jopa liian jyrkät rinteet. Laskettelukertani voi laskea yhden käden sormilla ja viime kerrasta on kolme vuotta. Ensimmäinen tunti meni siis siihen, että muistelin, miten sukset saadaan kääntymään. Kyllä se lopulta alkoi onnistumaan, eikä lasku ollut enää toikkarointia katastrofista toiseen. Oli hauskaa!



Keltainen täplä on meikäläinen, uskottava alppihirmu:



Tänään avasin kylvökauden. Tai niin, olenhan tehnyt jo hankikylvöjä, mutta niitä ei nyt lasketa. Kylvin kahta paprikaa, 'Arianne' -lajiketta sekä siemenkirjeestä saatua oranssia suippopaprikaa. Lisäksi laitoin keijunmekkoa, kasvatan sitä ensimmäistä kertaa siemenestä. Jännittävää, taas voi aloittaa toiveikkaan odottamisen ja kylvöastioiden multapinnan päivittäisen tirkistelyn.

Lopuksi vielä pari tulppukuvaa. Ystävänpäiväkimpussa oli suloisia kerrottuja tulppaaneja:





Mukavaa uutta viikkoa!

Kylvökalenteri:
Kylvettyjä lajikkeita: 3 (+ 13 hankikylvöissä)
Itäneitä: vielä nolla.

Kadonneen inspiraation jäljillä ja kukkaniityn suunnittelua

Harmaa, kylmä ilma ja lumen peittämä maa eivät inspiroi minua lainkaan. On hankalaa suunnitella tulevan kauden juttuja puutarhaan, kun en näe muuta kuin valkoista. Ei penkkejä, ei polkuja, ei mittakaavaa. Mieli on tyhjä.

Tässä epämotivoituneessa tilassa selailin eilen kirjaston e-lehtipalvelussa olevia puutarhalehtiä. Katselin pääosin kuvia, koska ne yleensä joko iskee tai sitten ei. Kunnes pum, kolahti täysin! Gardens Illustrated -lehdessä oli juttu puutarhurista, joka istuttaa joka kesä valtavat penkit täyteen värikylläisiä yksivuotisia kukkia ja kasveja. Toteutus oli todella kaunis ja jopa omalla värikkäällä tavalla harmoninen.
Olin miettinyt jotain samantapaista penkkiä, johon saisin pistettyä kaikki "ylimääräiset" kesäkukkien siemenet. Mutta mitä jos sen toteutus ei olisikaan ihan täysin villi ja sekalainen, vaan siinä olisi hieman struktuuria? Kasvikolmioita, joiden välissä  olisi vaikka heiniä?

Suuntasin heti tarkastamaan, mitä siemeniä minun oli tarkoitus kylvää ja miten ne sopisivat yhteen. Tilanne ei näyttänyt ihan niin viimeistellyltä kuin lehtijutussa. Oli keltaisia kukkia:



Ja muutamia muita sävyjä niiden väliin:



Selailin kuvakansioitani ja tuumailin, että näiden kukkien lisäksi voisin istuttaa muutamia revonhäntiä tuomaan korkeutta ja kontrastia:



... sekä jänönhäntiä aavistuksen tasapainottamaan penkin värikkyyttä:



Näitä siemeniä löytyy jo omasta takaa, täytyy vaan esikasvattaa hieman runsaammin jänönhäntiä tänä vuonna.
Tästähän voisi jopa tulla jotain muuta kuin "ylimääräisten siementen kaatopaikka", joka rehellisesti sanottuna oli mulla alunperin mielessä. Nyt pitäisi enää keksiä tarkka paikka ja odottaa lumien sulamista, jotta voi työntää lapion maahan.

P.S. Jos olet Helmetin käyttäjä, niin kirjastokortilla voi kirjautua PressReader-palveluun, josta löytyvät mm. Gardens Illustrated sekä BBC Gardeners' World. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan lämmin henkilökohtainen suositukseni, koska innostuin ainakin itse tästä palvelusta täysin :) Kuvassa näkyy myös pari muuta listalleni tallentamaani julkaisua:

Tunnista 100 lintulajia -haaste jatkuu

Birdlifen Tunnista 100 lintulajia -haaste päättyi viime vuonna ainakin omasta mielestäni asialliseen tulokseen: bongasin ja tunnistin yhteensä 65 lajia. Vuoden viimeinen havainto oli fasaani tapaninpäivänä Porvoossa, kannatti siis pitää silmät auki vielä näin vuoden lopussa. Lista kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Vuoden eksoottisin laji oli varmasti pussitiainen, joka tuli sattumoisin nähtyä kävelyretkellä Lammassaareen. Parhaat bongaukset tapahtuivat toukokuun alussa juurikin Vanhankaupunginlahdella sekä Suomenojalla ja samoihin paikkoihin aion ehdottomasti lähteä linturetkille tänäkin keväänä.



Mustakurkku-uikku Suomenojalla:



Tämän vuoden listalle on kerääntynyt vasta 14 lajia. Pääroolissa lintulaudan vieraat keltasirkut, sini- ja talitiaiset, pikkuvarpuset, naakat, harakat, närhet, kuusi- ja hömötiaiset sekä mustarastaat. Lisäksi edellisenä viikonloppuna kaupunkikävelyllä tuli bongattua varikset sekä varpuset ja tänään Vantaankoskella jopa neljä koskikaraa.

Mielenkiintoista on se, että jo näin aikaisessa vaiheessa haastetta listalla on kaksi lajia, joita en nähnyt viime vuonna - hömötiainen ja korppi. Toivottavasti se tarkoittaisi sitä, että myös muita uusia tuttavuuksia ja bongauksia on luvassa vuoden aikana :)

Oletko mukana lintuhaasteessa tänä vuonna?

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki-blogista aloitti mainion Kevään kaipuu -haasteen ja kutsui minut mukaan. Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia, ei välttämättä siis pelkästään kukista tai puutarhasta. Lähdin innolla selailemaan kuvakansioita ja fiilistelemään kevättä.

Ensimmäisenä kylvöt, tietysti. Kevät alkaa sisätiloissa ja myös puutarhurin mielessä paljon aikaisemmin kuin ulkona. Alla oleva kuva on otettu 2017 maaliskuun lopulla. Kuvassa näkyy pikkutaimien lisäksi pelakuiden pistokkaita sekä ikkunalaudalla kaupan narsisseja - kevään merkkejä nekin.



Ulkona on samana päivänä  vuonna 2017 ollut vielä reippaasti lunta. Kuitenkin talon vierustalla lämpimällä paikalla maa on jo paljaana ja ensimmäiset krookukset pyrkimässä esiin. Kevät on sitä, että piha litisee sulamisvesistä ja puutarhuri käy tutkailemassa kaikki mahdolliset paikat ensimmäisten versojen varalta.





Kevät on lintujen saapumista ...



... ja ensimmäisiä terassikelejä. Tiedättekö sen tunteen, kun ulkona on vielä viileää, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti?



Kevät on myös sitä, että kissat eivät enää parkkeeraa leivinuunin viereen, vaan nautiskelevat lattialla auringonvalossa:



Ja tottakai kevät tarkoittaa kukkia!











Jos en vielä ennen tämän postauksen kirjoittamista tuntenut voimakasta kevään kaipuuta, niin nyt ainakin odotan innolla kaikkia kevään merkkejä. Kylvöistä voi aloittaa ja kaikki muu seuraa pian perässä :)

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:
Sirkku / Kukkia ja haaveita
Minna / Hiidenkiven puutarha
Niina / 10-vuotissuunnitelma

Tässä myös haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.