Tammikuun pikavisiittimme Lontooseen osui puutarhavierailuiden kannalta huonoon ajankohtaan -
Lontoon ilmasto on jokseenkin lämpimämpi kuin Suomessa, mutta kesäistä vehreyttä ja rehevyyttä ei luonnollisesti ole silti tarjolla.
Kukkineet värimintut Victoria Embankment Gardensissa:
Mielenkiintoisia puutarhurin mieltä lämmittäviä kohteita ja tekemistä löytyy silti. Yhtenä vaihtoehtona on esimerkiksi käydä kasvitieteellisen puutarhan Kew Gardensin kasvihuoneissa. Myös Columbia Roadin kukkatori on auki sunnuntaisin ymmärtääkseni kaikkina vuodenaikoina.
Näihin kohteisiin emme tosin meidän tämänkertaisella lyhyellä visiitillä ehtineet. Sen sijaan selailin kirjakaupoissa puutarha-aiheisia kirjoja (hyllyissä oli ainakin Monty Donilta muutamia opuksia :)) ja yhtenä päivänä lähdimme tutustumaan Kensingtoniin sijaitsevaan Holland Parkiin. Olin lukenut TripAdvisorista, että siellä on nähtävää vuodenajasta huolimatta.
Säätila oli sinä päivänä melko kolea: lämpöä oli muutama aste ja taivas harmaa ja pilvinen. Tiilimuurin välistä pilkisti kutsuva näkymä:
Sisään astuessa kiinnittyi katse välittömästi suojaisaan nurkkaukseen. Sitaatti oli mieleeni:
Jatkoimme matkaa muotopuutarhaan:
Ja siellä mä huomasin ne. Kevään merkit!! Yhtäkkiä niitä alkoi näkymään joka puolella.
Esikot ruukussa:
Ensimmäiset narsissit pilkistävät:
Auennut kukkanuppu!
Säntäilin ympäriinsä kameran kanssa bongaamassa uuden kasvukauden alkuja ja huokailin samalla, että kotona on paksulti lunta ja montakymmentä astetta pakkasta, ja kevättä saa odottaa vielä monta kuukautta.
Talvisen ränsistynyttä romantiikkaa:
Miltähän tämäkin paikka näyttäisi kesällä?
Puistosta löytyi myös japanilainen puutarha Fukushima Garden. Kyltissä pyydetään ensiksi kunnioittamaan paikan hiljaisuutta, seuraavaksi kielletään lasten leikit ja koirat, ja lopuksi siinä lukee "Please do enjoy the peace and tranquility." Näin paljon ohjenuoria muistettavana :)
Japanilainen puutarha oli melko pieni, mutta sympaattinen. Polku ohjasi purolle. Tarkkaavaiset voivat bongata alla olevasta kuvasta liejukanan:
Puro solisi lammikkoon ja lammikossa oli luonnollisesti karppeja. Lammikon heijastus oli kaunis:
Näkymiä puistosta:
Puiston oravat olivat söpöjä, tämäkin tuli uteliaana katsomaan, josko meiltä löytyisi eväitä:
Jatkoimme matkaa ja kiersimme japanilaisesta puutarhasta takaisin sisääntulon suuntaan. Kävelimme pitkin jouluruusukujaa:
Istahdimme kävelyn jälkeen Holland Parkin kahvilaan aamiaiselle ja lämmittämään kuvatessa jäähtyneitä sormia. Kahvila oli melkoisen suosittu, vieraina oli lapsiperheitä ja iäkkäämpiä, kaikki ilmeisesti leppoisalla sunnuntaikävelyllä.
Kun olimme vetänyt aamupuuron ja kahvit naamaan (korjaus edelliseen, siis minä söin puuroa ja matkakumppani tietenkin englantilaisen aamiaisen pekonilla, makkaroilla ja paahtoleivällä), jatkoimme matkaa lyhyen kävelyn päässä sijaitsevalle Kensingtonin palatsille. En valitettavasti bongannut Willia tai Katea kotipihallansa, harmi kyllä :)
Matkan varrella oli toinen toistaan hienompia taloja, ja niistä yhden edustalla kasvoi ruusuja:
Totesinkin miehelle, että näillä asukkailla on varmasti oma puutarhuri, ja seuraavaksi mietin, palkkaisivatko he minut siihen hommaan - voisin tällöin nauttia keväästä jo tammikuussa. Mun taidoilla saisin tietysti korkeintaan haravoida lehtiä.
Kensingtonin palatsi ei ollut mikään kovin kaunis ilmestys, mutta sen vieressä oli pieni puutarha-alue. Aavistuksen harmaan oloinen oli sekin, mutta tästä on syytettävä vain säätilaa:
Nurmikko oli tietysti englantilaisittain virheetön:
Pensaiden alta suojaisesta paikasta löytyi seuraava kevään merkki. Jätän sen tähän viimeiseksi kuvaksi. Voiko talven jälkeen olla mitään kauniimpaa kuin ensimmäiset lumikellot?
